Kortteja sinne ja tänne

Kirjaprojekti onkin varsinainen prosessi. Kirjansivuista ei tietoakaan, mutta kortteja pukkaa. Tässä muutama:

Itse värjätyt kankaat ompelin pellavaiselle vihreälle. Kortin sisälle laitoin jotain roskiin menevää pakkausmateriaalia, tuli mukavan tanakka ja samalla pehmeä. Päälliseen ompelin vielä kiehkuroita, jotka ei oikeastaan kuvassa näy, muuta kuin hyvällä tahdolla.

Nämä ovat monikäyttöisiä kortteja; niihin voi pyyhkiä hikeä, löyhytellä jos on kuuma,

 pitää rintamerkkinä (tosin minun makuuni liian isot), käyttää kahvikupin tai kaljapullon alusena, tauluna seinällä, säilyttää unohdettujen aarteitten laatikossa ja mitä kukin vielä keksiikään!

Yhtään korttia ei jäänyt itselle - hävisivät noin vaan:)

Muistiinapanot

Lauantaikoulutuspäivä. Mukaan otin hyvät muistiinapanovälineet. Mies hieman katseli, kun revin kangasta, etsin neuloja, lankaa, sakset, muutamat erilaiset tietenkin.

- Ai, sulla onkin joku kässykurssi?

- Ei, kun työkurssi, kui nii?

- Aattelin vaa noita sun välineitä.

- Ai joo, siis kynähän pitää olla, kiitos kun muistutit.

Ensimmäinen aihe oli: 

"Tunnistammeko lapsen tarpeet ja osaammeko vastata niihin?

"Ammatillisuus ja pedagoginen vastuu kasvatustyössä"

"Toiminnan suunnittelusta vuorovaikutuksen suunnitteluun"

"Kuinka tukea lapsen hyvinvointia, oppimista ja leikkiä?"

"Pedagogiikka on arjen valintoja"

Hyvät muistiinpanot tuli, eikö vaan?

Kankaat olen maalannut ja värjännyt. Jokunen vanha trykkityyki mukana, kaikki vanhaa lakanakangasta, tilkkuja sieltä ja täältä. Tästä on tulossa kaiketikin kollaasi. Parin viikon päästä on jälleen koulutus ja otan  mukaan hyvät muistiinpanot, sitten voi alkaa miettimään mitä tästä tulee. Pitää vielä saada aikaiseksi todistusaineistoa koulutuksesta, jota itse pidän. On vaan hankalampaa ommella, kun itse on siellä edessä. Pitäisiköhän laittaa opiskelijat tekemään muistiinpanoja?

"Saaressa on salaisuus"

Deathline lähestyi enkä muutakaan nimeä kirjalleni keksinyt. Kirjan kannen tein jo periaatteessa viime kesänä, tosin en sitä silloin tiennyt. Olimme sisaren kanssa viikon ulkosaaristossa, maattiin riippukeinussa ja luettiin dekkareita.

Nimi on ommeltu vapaalla kirjonnalla, ensimmäisen kerran eläessäni kokeilin kirjottaa. Kirjan sivut on yhdistetty toisiinsa "ongen kohoilla" eli huovutuspalloilla. Tarvitsin hieman paksumpaa valkoista lankaa sitomiseen -  usko tai älä, se on kynttilän sydänlankaa! Osui näet ensimmäisenä käteen ja tuntui sopivalta. Siis kirjani on myös itsevalaiseva.

Sisäsivulla on tekijän nimi ja vuosiluku. Tekijän nimi on nyt vain poikkeuksellisesti tuon punaisen nauhan alla. Vihreä kangas ei alunperin ollut ihan näin vihreä, vaan maalasin sen paksulla pensselillä.

Sisäsivujen välissä on litistetyt huovutuspallot antamassa jämäkkyyttä.

Ensimmäisellä sivulla on aurinko ja jotain muuta. Kukat ovat nappeja.

Niittyjä. Pitsin reikiin on kasvanut punaista kirjontaa...

Meressä on kaikenlaisia kaloja. Liekö Itämeren hapettomuus muuttanut kalat oudon näköisiksi?

Kalat on leikattu kankaanpainantakokeiluista ja tämän jälkeen vapaalla kirjonnalla surruutettu kuvioita.

Metsä.

Puut ovat kankaanpainannan kokeilutilkuista leikattuja.

Sivujen välissä on kovikkeena pakkausmateriaalina käytettyä "solumuovia", tarkkaan en osaa määritellä ainetta, mutta teollisuus heittää sitä jatkuvasti kaatopaikalle.

Kirja on käytännöllisesti katsoen kierrätysmateriaaleista valmistettu.  Kankaat ovat vanhoja, uudelleen maalattuja tai muuten vaan uuden olomuodon saaneita. Huovutuspallot ovat saaneet alkunsa hahtuvalangan lopuista. Nauhat ovat vanhoista vaatteista. Ompelulanka on uutta. 

Parasta on että, tämä kirja on vielä pehmeä, eli sitä voi käyttää tyynynä!

Taiteilijaelämää

Taas olin ilmoittautunut kurssille, mistä ei ollut aavistustakaan. Nyt sitten ompelen kirjaa. Aihe: tuntematon. Tarkoitukseni oli tehdä yksi todella pieni kirja. Nyt on tulossa kaksi suurta kirjaa.

Olen seuraillut cathy cullisin töitä jonkin aikaa, ehkäpä alitajuntaan on jäänyt muhimaan jotain, sillä ajattelin kokeilla tekniikkaa, jota hän käyttää välillä töissään.

Tarvitsin äidin vanhan keittiöverhon (hän ei varmaankaan tarkoittanut sitä tähän käyttöön), ompelukoneen, kirjontalankaa ja ohjelmaksi vapaa kirjonta. En osaa piirtää päästä mitään, joten otin malliksi vierelle yhden Pikasson kuvan( anteeksi Pikasso)

Tämä oli ensimmäinen työ, ehkäpä toiset kuvat julkaisen jos kirja valmistuu.

Mikä ihmeen neulakirja?

Nyt minullakin on sellainen- ihan oma neulakirja. Vielä syksyllä en edes tiennyt moisesta hienoudesta, saatikka sitten olisin sellaista tarvinnut. Kokeilevan käsityön kurssilla pitää valmistaa säilytin, siksipä päätin ensialkuun valmistaa neulojen säilyttimen. Kurssin säilytin täytyy olla sellainen, että sitä myös tarvitsee. Joten minähän tarvitsen nyt epätoivoisesti neulakirjaa!

Tavoitteena on harjoitella uusia tekniikoita. Onneksi tämä osio on minulle helppoa, sillä kaikki tekniikat ovat minulle uusia!
Valitsin itsepainettua kangasta ja surruuttelin vapaakirjontaa kankaalle. Tämä on todella hauskaa, sillä minulla ei ole mitään aavistusta mihin neulan pitäisi mennä.

Sisäkannen kangas on vanhaa trykkityykiä. Kannen sisällä oleva kovike on jotain pakkausmateriaalia (tavara pakattu pahvilaatikkoon ja kääritty paksuun muoviin). Sisäkankaan silitin kiinni muoviin, tällöin muovi suli ja kangas jäi vähäksi aikaa kiinni ja sain ommeltua hyvin.


Laittaisiko kansien kiinnityksen napeilla vai nepparilla. Päätin taas kokeilla uutta tekniikkaa. Kirjontalangalla suurruuttelin nyörin päältä kolmeen kertaan..


... vai tekisikö tästä mieluummin rannekorun?


Ei kun kiinnitys kirjaan, mutta miten sen laittaisi?
Sisäsivut on tehty pesukoneessa huovutetusta villapaidasta.


Siinä se nyt on.

Tämä neulakirja ei tullut maksamaan juuri mitään. Ainoat kustannukset taitavat tulla kirjontalangasta ja kangasväreistä. Lakana oli vanha, villapaita aikanaansa kulahtanut, nyörin pätkä unohtunut laatikon pohjalle, kovikekangas vanha pakkausmateriaali, jonka päämäärä yleensä on roskis.

Ja taas tuli hyvä mieli.

Patalappu soikoon

Opettelen uusia taitoja : konekirjontaa, kirjontaa, kankaanpainantaa, 45-asteen kulma ommellen ja ylipäätänsä ompeleminen.

Patalappu on tarpeeksi pieni, eli siihen on hyvä opetella. Tämän tuotoksen ainoat kaupasta ostetut tuotteet ovat ompelukonelangat.

Punertavan-ruskea kangas on vanha pellavapyyhe, johon olen kokeillut kankaanpainantaa. Vihreä kangas on puolestaan vanha lakana, johon pyyhin pensseleitä yms. kuppeja ja kappeja joita tarvitsin kankaanpainannassa.

Tuli aika, kun piti opetella kirjontaa, niistä nämä käsinkirjonnat näytteenä. Jostain syystä sain päähänpinttymän, että minun pitää opetella 45 asteen kulma ommellen. Ei mikään helppo homma meikäläiselle. Lopuksi vielä kokeilin konekirjontaa! Ja sainhan lopulta koneen toimimaan ja vielä jotain pyörylöitäkin aikaiseksi.

Viimeiseksi laitoin sisälle vanhan froteepyyhkeen ja takakankaaksi lisäsin kaverin kaapista löytyneen kangastilkun (vaikka niitä omia kätköjähän minun piti käyttää).

Haastetta osa III

Loppuvuoden haaste alkoi valmistua. Kirjontaa pyyhkeen verran, ihmiseltä jolla neula ei pysy kädessä. Ihmiseltä, joka huomasi pari vuotta sitten, että silmäneulojen silmä on pienentynyt!

Kauheaa ihmisen hämäystä, tosin vanha sanonta "käynti optikolla riittää" auttoi tähänkin pulmaan.

Annoin tälle työlle nimen "haaste". Kukin voi ymmärtää sen miten haluaa, joku voi vaikka keksiäkin.

Työhön piti liittää kuva, josta idea lähti. Itse en halunnut paperista versiota työhön liittää, joten ostin käsityömessuilta kopioitavaa kangasta, johon kuva kopioidaan suoraan - ei siis silittämisiä!

Marita Liulian työssä nainen on harson takana. Siitä keksin liittää nämä kirpparilta ostetut virkkuutyöt, ensin maalasin ne kangasväreillä.

Näiden pitsipallojen lisäksi kirjailin taivaalle tähtiä tai salamoita? Tarkkasilmäinen tunnistaa siellä vanhoja viikinkien riimuja.

Puu kaipasi valoa. Tosin meikäläisen varjostukset sattuvat tulemaan vähän sieltä sun täältä.

Maankamaralle alkoi kasvaa kukkia, jopa punainen kukinto löytyy.

Maassa heinä kasvaa vähän sinne ja tänne.

Loppujen lopuksi tässä työssä vaikeinta oli lopettaa tekeminen. Nyt se on valmis.

Haastetta osa II

Kokeilevan käsityön kurssilla piti siis valmistaa kirjontatyö, jonka idea tuli kuvasta (kuva edellisessä postauksessa).

Vanhaan pyyheliinaan aloin kokeilla kirjomista.

Vanha liina, vanhat langat ja vanha puu.

Synkkää, synkkää. Työ näyttää synkältä ja mieli myös.

Mitä ihmettä tästä oikein tulee?

Tässä vaiheessa kyllästyin valkoiseen liinan pohjaan

- ja maalasin sen kangasväreillä.

Muuttuisiko työ nyt?

Ehkä vielä vähän synkistää?

No, seuraavassa postauksessa näet mitä tästä elämäni toisesta kirjontatyöstä oikein tuli. Sillä itseni ja ehkäpä ympäristönkin yllätykseksi se valmistui - ja tuli vielä viimeisteltyäkin.

Haastetta osa I

Viime aikoina blogin pitäminen on ollut retuperällä, syyn kerron tässä. Syksyllä kehuin aloittaneeni uuden harrastuksen, kokeilevan käsityönilmaisun. Syksy on mennyt miettiessä, pähkäillessä, ommellessa ja taas miettiessä. Ja lopulta aivan mieletön tunne "teinkö minä tosiaan tämän?". Haastetta ja itsensä ylittämistä on riittänyt.

Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli saada tämän huushollin kertyneet materiaalit järjestykseen, uudelleenkäyttöön tai uudelleenkiertoon. Sama tarkoitus tuolla kurssilla - siis en halua ostaa "oikeasta" kaupasta mitään, kirpparilta saan tehdä löytöjä.

Projektiin tarvitsin yhden euron maksavan vanhan pellavaliinan, sekä nurkista löytyneitä lankoja. Oikeaan kangaskauppaan jouduin, kun tarvitsin hyvää kovikekangasta. Materiaalit projektiin maksoivat noin 5 €.

Tehtävänä oli valmistaa kirjontatyö. Aihe määräytyi kuvasta, jonka sai valita esim. lehdestä. Kuvaksi valitsin jo aiemmin blogissani nähdyn Marita Liulian Arabesquen.

Tässä vaiheessa on myönnettävä, että kirjominen on viimeisin käsityön muoto, josta olen kiinnostunut. Peruskoulun seitsemännellä luokalla opettaja haukkui kirjomistyöni ala-arvoiseksi. Päätin tuosta hetkestä, etten koskaan moista enää tee. "Koskaan" kestää näemme kolmisenkymmentä vuotta.

Edellinen kuva vei minut Turun kautta oman pihaan. Kiva pikku mutka, noin 200 kilometriä suuntaansa. Omasta pihasta löytyi tämä:

Tässäpä oli siis minun kirjontatyöni alustus. Seuraavassa postauksessa toivottavasti saan aikaiseksi esitellä elämäni toisen kirjonnan:)