Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiruuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiruuksia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Minne se syyskuu katosi?

Miten aika käy näin nopeasti? Yleensä aamulla viimeinen tunti ennen töihin lähtöä hujahtaa nopeasti, mutta nykyään näemmä myös syyskuu! Syyskuut ovat yleensä täynnä uusia kursseja ja aktiivista aloitusta yhteen sun toiseen kissanristiäiseen.

Minä olen aloitellut uusia kässykursseja, jumppakursseja, teoreettista opiskelua ja uuden työn, eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi? Ja tietenkin ihmisen pitää aloittaa uusia käsitöitä -ainakin mielessään.

Ostin hyvänväristä muhkuraista lankaa ja  tein kaulaan talvenvastustajaa.

 - Oliks ihan pakko? Pyydä mallisi muualta.

 - Minä minä, minä haluan olla malli! Onko nyt hyvä ilme? 
Ihan voitais lähteä kissakävelylle vai mikä catwalk se on?

Jotkut vaan aina innostuvat kaikesta - on sitten koira tai ihminen:)

ps. Kauluri on kyllä ihan itselle tehty.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kyllä hoffeja naurattaa..

...kun sisko tuli yllättäen käymään. 


Alma ja Roosa 6v

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ahneella on...

Ahneus ja kateus eivät ole ainoastaan ihmisen luonteenpiirteitä, kyllä eläinmaailmasta löytyy samanlaista käyttäytymistä.

Annoin isolle koiralle ison luun ja pienelle koiralle pienen luun. Iso koira ajatteli, että häntä on huijattu, sillä varmasti pikkuluu maistuu paremmalta! Yritti varastaa pikkukoiran pikkuluun. Siitäpä pieni kantelemaan.

Annoin sitten isolle koiralle oman pikkuluun. Ja tässä tulos:


Iso koira yrittää syödä sekä pientä, että isoa luuta - pääasia että pikkukoira ei niitä saa. Vähän kuvan ottamisen jälkeen pikkukoira teki valituksen, sillä isolla koiralla oli nyt kolme luuta!

Yleensä koirat saavat samankokoiset luut, ja syövät vuoronperään toista luuta - yleensä ensin pikkukoiran luun.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kädetön

Oikeastaan jo melkein kädellinen. Syyskuussa minulta leikattiin vasen käsi ja marraskuussa oikea. Syksy meni harjoitellessa hidasta ja rauhallista elämää, ei kiirettä, ei stressiä. Jumpparini oli onnellinen: - Saatiinhan sinut rauhoittumaan, kroppasi tarvitsee TÄYTTÄ lepoa! -Joo, joo.

Ainakin hartiat saivat lepoa, kun ei voinut/saanut tehdä käsillä mitään. Mitä ihminen siis voi tehdä, kun "ei voi tehdä mitään?" 

Ensiksi on mainittava hyvät kaverit, jotka jaksoivat kuskailla autolla ympäri maita ja mantuja, ystävät jotka jaksoivat kuunnella viimeiset "kipukuulumiset".

Onnelinen ihminen se, jolla on toimivat jalat, jos kädet ovat poissa pelistä. Ja vielä onnellisempi on ihminen, kun sillä on tällaiset ystävät:


Ainakin kaksi onnellista karvanaamaa löytyi nurkista, kun emäntä oli kotona viikkoja!


Ulkoilua ja lenkkeilyä päivittäin. Sairaslomien alkaessa kuljettiin vielä t-paidassa.

Almaa naurattaa, ikään kuin tietäisi, että emäntä palaa töihin vasta pysyvien lumien saavuttua!

Kävellä ei jaksa joka hetki, joten televisiosta tuli katsottua sisustusohjelmat, elokuvat yms. muuta tylsät ohjelmat. Aikas huono on kyllä television tarjonta - ihmistä aliarvioivaa ohjelmaa todella paljon. Tästä voisi kirjoittaa monta kriittistä arviota, eikä yksi blogipäivitys siihen edes riittäisi, joten jätän aiheen tähän.

Kirjoja oli vaikea lukea. koska käsissä ei pysynyt mikään. Onneksi siskoni meni kirjamessuille js löysi tämän:

 Kirjatuki, kaikille "kädettömille" ja takuuvarmasti hyvä juttu myös hartiavammaiselle. Tämä kirjatuki toimii hyvin, luki sitten selällään tai kyljellään. Ja miksei sitä voisi käyttää nuottitelineenä ja keittokirjan tukenakin.

Pari viikkoa sitten kokeilin, josko kädet pystyisivät jo kutomaan (neulomaan), aloitin erittäin varovasti. Käsiala oli hieman tiukka, mutta onnistuin! Sormet vielä "juuttuivat" paikoilleen, mutta mika ilo! Hädissäni sitten kudoin kahdet parit sukkia.


Nyt tämä kädetön blogi voi muuttua taas sukattomaksi blogiksi. On muuten sukat vielä päättelemättä.

lauantai 1. tammikuuta 2011

"Ensi vuonna tavoitteeni ovat suuremmat"

Emäntä haastatteli Turjaketta, joka totesi vuoden menneen ihan hyvin.

-Vuonna 2011 suunnitelmissa on täyttää kaksi vuotta. Menneenä vuonna tuli syötyä kaksi kännykkää, mutta tavoitetta voisi vielä nostaa. Yksi syöty juustohöylä tarvitsisi kaverikseen muutakin purtavaa. Perheen KAIKKI Ikeasta ostetut tyynyt tuli tuhottua onnistuneesti. Yhteinen firma perheen toisen koiran kanssa on perustettu: "Parittomien sukkien puffetti", valikoimaa voisi myös laajentaa tumppuihin ja alusasuihin.

- Vuoden viimeinen aamupäivä oli jännittävä, sillä emännän kanssa tuli kokeiltua lentämistä tikapuilta. Onneksi putosin emännän pehmeälle vatsalle eikä omiin tassuihin sattunut. Emäntä vain epäilyttävästi jäi makoilemaan lattialle, hieman alkoi siinä kohtaa pelottaa. Kun emäntä lopulta aukisi suunsa saattoi olla varma, että kyllä se siitä tokenee, suurin huoli tuntui oleva koiran hyvinvointi. Lopunpäivää emäntä makoili sohvalla nuolemassa mustelmiaan ja pitämässä päästään kiinni. Kuulemma aivot vähän pääsi hölskymään. Onneksi meikäläisen aivot ei hölsky.

- Mutta sinne parvelle kyllä olisin mielelläni mennyt. Nyt en varmaan enää koskaan pääse sinne.


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kissanpäiviä

Selkä teki tenän pizzaa valmistaessa ja päätin hieman rentouttaa sitä fakiirimatolla. En ole oikeastaan vielä päässyt selvyyteen, onko tuo piikkimato oikeasti mukava ja tehokas vai puppua vaan.

Mutta nyt täytyy uskoa:


Välittömästi, kun sain maton sängylle Mörköherra valtasi sen.
-"Hei, minä niitä kissanpäiviä olisin halunnut viettää!"
-"Ota vuoronumero", sanoi Mörköherra

lauantai 15. toukokuuta 2010

Auringon palvojat

Kun ensimmäiset auringonsäteet osuvat, esiin tulevat:

Kevätesikko,


kukkaruukusta pihamaalle eksynyt esikko,

ja taskuruohot.

..ja tämä, joka löytää sen ensimmäisenkin auringon säteen.



lauantai 10. huhtikuuta 2010

Neulakirjalle kaveri - neulatyyny

Kyllä nyt kelpaa! Huushollin neulojen luulisi pysyvän järjestyksessä.



Tämä neulatyyny on oikea "säästäjä-Hilman neulatyyny". Aikaisemmassa elämässä olisin tuollaiset pienet kankaansoirot heittänyt roskikseen. -"Nyt ei saa heittää mitään pois!", sanoo opettaja. Kiltti oppilas kun olen, väkästin tällaisen neulatyynyn. Ilman suunnitelmaa tietenkin.

Muutamista edellisistä töistä jäi tilkkuja ja niitä sitten ompelin soiroksi ja leikkasin leikkurilla ja ompelin taas yhteen -ja ihan hauskahan tästä tuli. Itseä ainakin huvittaa. Vielä enemmän huvittaa, että mitä niillä lopuilla silpuilla oikein teen, kun vielä niitäkin jäi:)

Neulatyynyn sisällä on koiran karvoja. Nyt löytyi sitten sillekin luonnonvaralle oma paikkansa. Odotellessa seuraavaa karvanlähtöaikaa...

torstai 8. huhtikuuta 2010

Vaihtoehto...

on "asia, joka voidaan valita muiden vaihtoehtojen joukosta", sanoo Wikipedia. Päätin ottaa osaa valokuvatorstain haasteeseen "vaihtoehto" .

Mies sanoi kerran: -" On kahdenlaisia sekarotuisia koiria: söpöjä ja rumia." Sekin lienee vaihtoehto. Voi myös valita vilkkaan tai rauhallisen koiran.

Koiran avulla voi siis valita itselleen rauhalliset päivät tai työteliäät päivät. Työteliäät päivät tosin saattavat olla samalla myös hauskemmat päivät. Eli ihan itse voi valita. Elämässä on aina vaihtoehtoja.

Me valitsimme tämän vaihtoehdon:


Onkohan tämä nyt se söpö vai ruma vaihtoehto?


Mutta aivan varmasti olemme valinneet sen työteliäämmän ja hauskemman vaihtoehdon:


Aamuherätys klo 6:00, koristetyyny sai kyytiä. Turrukan vaihtoehdot olivat olla joko hiljaa tai touhuta niin, että emäntäkin heräisi. Ja heräsihän se -lopulta. Kun vaihtoehdot loppuivat.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Faaraokissa, sen varmasti näin

Viikonloppuna tuli tällainen vastaan!



Katseli ensin vasempaan...


..ja katseli sitten oikeaan..


Ai, Mörköherrahan se siinä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Mukavaa ystävänpäivää kaikille!

Näillä ystävyyksillä riittää aina touhua...

Naama vaan tuppaa "lumipallottua"...


Ensin vähän kuivatellaan karvoja ja sit lähdetään vielä pulkkamäkeen!

Laskiaisena kun pitää muistaa laskea pitkälle, että pellavat kasvaisi hyvin!

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Hoffin mietteitä

"Miksi ulkona on niin pimeää ja kuraista? Karvatkin aina likastuu ja aina se emäntä vie suihkuun pesulle. Kunpa tulisi lunta, niin saisi työntää pään kaulaa myöten lumihankeen."



"Kyllähän metsässä on nytkin kiva juosta, mutta se suihku harmittaa! Eikä emäntä suostu laittamaan mattoja lattialle,kun me koirat ollaan kuulemma niin kuraisia. Olisi se kiva vaan maata maton päällä, no joo, onneksi emäntä löysi pilkkahintaan maton kirppikseltä - siinä me sitten köllötellään"

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Lauantain kilpajuoksut

Aurinkoinen syyssää, isolta koiralta "juoksut" ohi ja pääsee vapaaksi, mikä mainioin päivä pitää juoksukarkelot.

Ensin sovitaan säännöt, joita kaikkien, myös pienten koirien, ON noudatettava!

Lähtöviivalla:
- Hei, Sä yrität lähteä liian aikaisin!


-Hahah! Ota kiinni jos saat!


- Juu, juu Mamma, emmä enää varasta, kyllä mä pidän säännöistä kiinni. Ihan varmasti! (Luule vaan)

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Siirin sunnuntai

Siirin emäntä, isäntä ja iso koira päättivät lähteä "Sunnuntai-lenkille". Perheen kaikilla lenkeillä on omat nimet esim. peltolenkki, kartsi eli kartanolenkki, pidennetty kartsi, ekstra pidennetty kartsi, apteekkarinlenkki, kantokylänlenkki, takametsälenkki, sorakuoppa, Jaakon takametsät yms.

Näin muu perhe tietää tarkalleen missä perheenjäsenet vuorollaan kulkevat. Isännän tassut tosin kulkevat huomattavasti pidemmälle ja nimet kulkevat karttalehdillä, mistä muilla ei ole hajuakaan.

Tänään Siiri sai tutustua sunnuntailenkkiin, joka oli hänen pisin lenkkinsä tähän mennessä. Matkalla oli tietysti uusia hajuja ja iso tie, missä autot ajoivat liian lujaa. Metsäosuuden jälkeen alkoi vielä sataa.

Lähellä kotia tuli vastaan kylälle tullut uusi musta schäfer. Siiriä hieman pelotti. Isosisko kuitenkin rähjäsi lahjakkaasti, kunnes emäntä ehdotti isojen koiran vapautusta hihnoista. Aikansa selviteltyä välejään koirat ryhtyivät leikkimään. Siirikin halusi mukaan. Ja sitten juostiin, juostiin ja juostiin. Levättiin välillä ja taas juostiin.

Isot koirat hyppivät kevein askelein, heidän yhteen loikkaan mahtui viisitoista Siirin juoksuaskelta. Ja taivaalta tuli kaatamalla vettä.


Lämpöisen suihkun ja pyyhekuivauksen jälkeen uni maittoi fleecepeiton alla loppupäivän.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Kylläpä naurattaa!

Mies ja Pikkuveli lähtivät lappiin kalaan, Isoveli lähti armeijaan ja Tytär Lontooseen.

Talossa ovat vain koirat, kissat ja emäntä! Täytyy myöntää, että emännällä on yhtä hauskaa kuin koirillakin. Aamulla herätään kun huvittaa (siis kuudelta pissalle, mutta heti takaisin nukkumaan), päivällä kaivetaan ja möyritään maata, talo on sekaisin (kiitos pentukoiralle, joka silppuaa kaikki sanomalehdet), illalla mennään nukkumaan jos keretään - tai jos sarvipöllöperhe niin suo.

Ja kaikki mitä piti tehdä on tekemättä! Mutta uskokaa, että joskus on tosi kiva olla kotona kun kaikki ihmisolennot ovat poissa. Nimimerkillä "ensimmäistä kertaa viikon yksin kotona kahdenkymmenenyhdenvuoden avioliiton aikana"

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Ensimmäinen oppitunti...

heti ensimmäisenä aamuna.

- Patjan palaset OVAT mielenkiintoisia!

- Siis siirrytään ulkohommiin. Jos sit näitä heiniä vetelis..


Nyt opetellaan vartiohommia.


- Juu. Kyl mää osaan - tää on helppoo, muistaa vaan olla tärkeän näköinen.


-Hohhoijakkaa, nyt taas väsyttäis.

Täältä tullaan elämä!

Sunnuntaina koitti se päivä, kun haettiin koiralle kaveri. Kakara on ollut talossa kahdeksan ja puoli tuntia, muu väki nukkuu (aamuyöllä puoli kolmelta järkevät ihmiset ja koirat nukkuvat), mutta emäntä ja vanhempi koira ihmettelee: - Mikä on tuo durasel pupu?

Tehdään tuttavuutta.

Mikä ihmeen hihna?
Väsyttää.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Esi-isät uuninpankolla?

Mitä? Onko blogin ulkonäkö muutettu? Talon narttukissakin herää syvästä unestaan yksiössään, eli uunin pankolta.

Blogin uusi ulkonäkö oli syntymäpäivälahja tyttäreltä. Hyvä lahjavinkki muillekin!

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Mistä tietää, että kevät alkaa?


-Koiralta lähtee karvat. Ja tämä saldo on vain yhdestä harjauksesta.