Vai marmoripöydän rajat? 
Entäpä madon reittien rajat tammessa? 
Ehkä oksan ja rungon rajaseutu?
Ehkä kuitenkin vaan mielikuvituksen rajat. Hyvällä mielikuvituksella näkee mitä haluaa, muuten tulee vain rajat vastaan.
Totuus näistä kuvista on, että mikään ei ollut sitä mitä tekstissä väitetään. Ihan ovat vain meikäläisen pensselinjälkeä pahville kokeiltuna.
Vaikka nyky-Kiinassa ei luonnonsuojelusta mitään välitetä, saattaa vanha sananlasku olla kovinkin luonnon puolesta.Nimittäin, jollemme suojele luontoa, löytyy aina niitä, jotka haluvat hyötyä kaikesta. Ehkäpä suuret puut ovat niitä, jotka oikeasti haluavat säilyttää monimuotoisen luonnon jälkipolville. Rikkaruohot saattavat olla näitä kuninkaita, jotka hyödyntävät kaiken itselleen sopivaksi. Tulkinta tämäkin.
Kuva on koiranulkoiluttamislenkiltä. Kulkiessa koirien kanssa kauniissa metsässä, maa katoaa yhtäkkiä askelten alta ja eteen tulee ylläoleva maisema. Toivottavasti en ikinä totu tuohon maisemaan.
Oikeasti oli todella upea kuutamo, mutta kun turisti pokkarilla ottaa liikkuvan auton tuulilasin lävitse kuvan, niin eihän siitä muuta tule kuin sulannutta kuujuustoa.
Tämä kuukuva päättyi tänne valokuvatorstain haasteen myötä.
Sormuksella ei ole alkua eikä loppua: se edustaa ikuisuutta ja täydellisyyttä.
Selvääkin selvempi peikkojen, menninkäisten, haltijoiden ja keijujen merkki:)
