Oikeastaan jo melkein kädellinen. Syyskuussa minulta leikattiin vasen käsi ja marraskuussa oikea. Syksy meni harjoitellessa hidasta ja rauhallista elämää, ei kiirettä, ei stressiä. Jumpparini oli onnellinen: - Saatiinhan sinut rauhoittumaan, kroppasi tarvitsee TÄYTTÄ lepoa! -Joo, joo.
Ainakin hartiat saivat lepoa, kun ei voinut/saanut tehdä käsillä mitään. Mitä ihminen siis voi tehdä, kun "ei voi tehdä mitään?"
Ensiksi on mainittava hyvät kaverit, jotka jaksoivat kuskailla autolla ympäri maita ja mantuja, ystävät jotka jaksoivat kuunnella viimeiset "kipukuulumiset".
Onnelinen ihminen se, jolla on toimivat jalat, jos kädet ovat poissa pelistä. Ja vielä onnellisempi on ihminen, kun sillä on tällaiset ystävät:
Ainakin kaksi onnellista karvanaamaa löytyi nurkista, kun emäntä oli kotona viikkoja!
Ulkoilua ja lenkkeilyä päivittäin. Sairaslomien alkaessa kuljettiin vielä t-paidassa.
Almaa naurattaa, ikään kuin tietäisi, että emäntä palaa töihin vasta pysyvien lumien saavuttua!
Kävellä ei jaksa joka hetki, joten televisiosta tuli katsottua sisustusohjelmat, elokuvat yms. muuta tylsät ohjelmat. Aikas huono on kyllä television tarjonta - ihmistä aliarvioivaa ohjelmaa todella paljon. Tästä voisi kirjoittaa monta kriittistä arviota, eikä yksi blogipäivitys siihen edes riittäisi, joten jätän aiheen tähän.
Kirjoja oli vaikea lukea. koska käsissä ei pysynyt mikään. Onneksi siskoni meni kirjamessuille js löysi tämän:
Kirjatuki, kaikille "kädettömille" ja takuuvarmasti hyvä juttu myös hartiavammaiselle. Tämä kirjatuki toimii hyvin, luki sitten selällään tai kyljellään. Ja miksei sitä voisi käyttää nuottitelineenä ja keittokirjan tukenakin.
Pari viikkoa sitten kokeilin, josko kädet pystyisivät jo kutomaan (neulomaan), aloitin erittäin varovasti. Käsiala oli hieman tiukka, mutta onnistuin! Sormet vielä "juuttuivat" paikoilleen, mutta mika ilo! Hädissäni sitten kudoin kahdet parit sukkia.
Nyt tämä kädetön blogi voi muuttua taas sukattomaksi blogiksi. On muuten sukat vielä päättelemättä.
