Kiinatar Hämeessä

Pakko oli tämä rouva ottaa matkaan eräältä kirpputorilta. En tiedä mitä hänen kanssaan teen? Täytynee opetella käyttämään liikkuvia käsiä ja kehittää jokin tarina lasten iloksi. Nyt rouvan tehtävänä on vartioida kangasvärejä ja pensseleitä.

Satu Sammakko etsii itseään

Uudessa Novitalehdessä (kevät 2009) oli ohje käsinukkeen, joka oli neulottu Huopanen langasta ja neulomisen jälkeen huovutettiin pesukoneessa. Kuvassa käsinuket näyttivät pieniltä, joten päätin heti lisätä silmukoita ja pituutta. Enemmänkin olisi voinut lisätä, mutta eihän sitä ensimmäisellä kerralla tiedä.

Kutominen on kivaa- vaikkei tiedäkkään mitä on tekemässä.

Apua. Voiko tästä oikeasti tulla yhtään mitään?

Pesukoneesta otettuna tämä oli pieni vihreä möykky. Kovakouraisella käsittelyllä sain aikaiseksi tällaisen.

Tässä työvaiheessa sammakko katseli minua kolmisen viikkoa ja etsi identiteettiään.

Eilen tuntui siltä, että tällä sammakolla on selässä sittenkin vihreitä täpliä. Täplät on tehty neulahuovutuksella, joka ei ole tuttu tekniikka minulle.


Myös edessä on vihreitä täpliä. Jalat halusivat olla siniset, lieneekö aatelissukua? Silmät eivät haluneet valmissilmiä, eivätkä helmiä. Nekin on tehty neulahuovutustekniikalla.

Lopuksi huivi kaulaan - onhan flunssaaika.

Mikä tuolla pilkistää?

Viikon viisaudessa ryhdyin tutkimaan säilytyslaatikoita. Sain sätkyn kun rotta hyppäsi silmilleni - no, onneksi se oli vain oma huovutettu "rotta".

Alunperin Herra Rotta päätyi pahvilaatikkoon ilkeän olemuksensa takia. No, vuosien karanteeni on sille varmaan tehnyt hyvää, sillä varsin ystävällisestä se nykyään näyttää.

Rotta on ensimmäisiä huovutuskokeilujani. Helpoimmasta päästä kun ei ihminen yritä, vaan heti kohta yrittää käsinukkea aikaiseksi. Malttamattomana ihmisenä en voinut seurata mitään ohjeita, vaan pähkäilin oman pään mukaan. Siksipä Herra Rotta ei kauheasti edes rotalta näytä. Jo syntyessään sillä oli reikä kaulassaan, joten heti piti paikkailla. Ehkäpä siksi siitä tuli Herra Rotta, nehän on kovia tappelemaan.

Mutta vuodet ovat vierinneet, ja Herra Rotan olemus on muuttunut.

Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?

Mikä tuolla pilkistää?

Vesirotan pieni pää,

viikset vallan mutaisina,...

Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on - aivan totta
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.

Runohan oli tietysti kaikkien tuntema Kirsi Kunnaksen "Vanha Vesirotta". Tässä en runoa kokonaisuudessaan kirjoittanut. Koko runon voi lukea Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta. Kirjahan kuuluu joka perheen kirjahyllyyn, eikö vaan?