Ovatko kaikki palaverit tarpeellisia?

Jokin aikaa sitten savityönopettaja oli keksinyt omasta mielestään hienon tehtävän "Toisto": Savea kaulittiin putken päälle ja tämän jälkeen leikattiin sopivia pätkiä, jotka piti liittää toisiinsa. Siis abstrakti tehtävä. Tein työtä käskettyä, turhia miettimättä, -aina siitä jotain tulee, ajattelin.

Tuli sitten ilta, kun osat piti leikata ja liittää toisiinsa. Päivä oli ollut superraskas; kolme vaativaa palaveria oman työn lisäksi, illalla oli sitten synkkä ja väsynyt olo. -Pitäisikö tässä olla vielä luova? Tyhjensin mieleni ja aloin vain tehdä, samalla purkaen ahdistusta poloiseen saveen.

Värityksestä ei tullut enää niin synkkä kuin alussa olisi tullut.

"Päivän palaveri"

Hieman vihreää toivoa antamaan.

Aikani ähellettyäni tuon ahdistavan työn kanssa, tein vapauttavan "maljakon" samaan" toisto-tyyliin" sopivan.

"Vuorotteluvapaus"

Vaikka oma työ on  raskasta ja vaativaa, niin aina kuitenkin hyviä asioita on enemmän...

..ja ainahan voi pitää vuorotteluvapaata, opintovapaata, yms.

Syksyn savimöykyt

Hieman ennen joulua sain syksyn keramiikat uunista ulos. Jaksan ihmetellä tuota lasitustouhua. Vielä kun en sitä ihan ymmärrä.

Tässä on "pääsiäissaarten ukonpää" -  siltä se ainakin näyttää. Sisältä ukko on ontto ja sen sisälle voi piilottaa tärkeitä asioita - esim. lakritsia.

Tuohitöitäkin tein.

 Ei vaineen, savestahan tämä on tehty ja sitten maalattu.

Perilliset olivat ihan vakuuttuneita, että kaksi ylintä työtä olivat minun tekemiä. Seuraan työn epäilivät minun saaneen lahjaksi.

Olinpas ylpeä - pitivät sitä liian hienona minun tekemäksi, heheh.

Kynttilä vaan sisälle ja tnnelmoimaan.

Ja olihan se minun tekemä:)

Makkarapytty

No eihän se makkarapytty ole - vaan valmistettu makkaratekniikalla. Siitä harvinainen esine, että se on minun ensimmäinen makkaratekniikkatyö. Ei sitten yhtään pienemmällä työllä voinut tätäkään aloittaa.

Lasitusten, ja muiden kommervenkkien kautta pytty näyttää tältä.

Pytyssä on sukkakutimet, mutta koskapa tämä on sukkavapaa blogi, en voi niistä ottaa tarkempaa kuvaa:)

Pyttyyn laitetaan isoäidin pelakuut- jahka se aika tulee.

Lapsuudenhaaveet

Nyt toteutin lapsuudenhaaveeni. Menin oikealle keramiikkakurssille. Opin että nipistelytekniikalla saa aikaiseksi upeita pötiköitä. Tekeleet toin varsin ylpeänä kotiin:

-Katsokaa, olen ihan itse tehnyt nämä!

Nuoriso vilkaisi silmänurkasta:

-joo, joo, ai noi on noita nipistelytekniikkajuttuja

- Hei me on tehty niitä jo kymmenen vuotta sit! Mitä oikeen intoilet?

No, äiti vaan intoilee kun se oli se lapsuuden haave. Toisilla on selvästikin mielenkiintoisempi lapsuus - kun ovat pääseet ihan kurssille. Hieman kade.

Ja levytekniikalla tehtiin epämääräisiä säilyttimiä. Tämä hieno pinta on saatu aikaiseksi puunrungolla. Lähdimme levyjemme kanssa puistikkoon lätkäisemään levyjä runkoon. Ja hienoa jälkeä tuli!

Kyllä savityöt on mukavaa puuhaa:)

Tehdäänpä savimöykky

Kurssi on päivän sana. Omaa luovuutta etsimässä; siis pitää mennä kurssille, tekemään jotain mitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Materiaaliksi valitsin saven - ja vaatimattomasti tietenkin, reliefi-kurssin.

Eteen pudotettiin 12,5 kiloa savea. Ohjeeksi annettiin muokkailla möykkyä ja katsoa mitä siitä tulee. No, siitäpä sitten möykkyilemään. Kaikenlaista kerkesi käsissä muovatua ja lopulta tuli tällainen:

Shamaani. (Triptyykin ensimmäinen osa)

Jos herra tulee uunista ehjänä ulos, esityspaikka on ulkona pitkän heinän keskellä - sieltä hän sitten utuisesti katselee.

Savea ja aikaa jäi, ja taas ohjeiden mukaisesti aloin mälväämään savea. Syntyi triptyykin osa kaksi.

Shamaanin rumpu,

jossa koristeena "hienoja" heiniä ja kaksi sotkan munaa. (Kalevalan mukaanhan maailma on syntynyt sotkan munasta!)

Triptyykin kolmas osa tuleekin sitten siitä kirjontatyöstä -joka muhii vasta päässä.

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy, mutta eihän tämä niin vakavaa ole.