Tuoksuja ja lukihäiriöitä

Pihan perältä löytyy tuoksuvatukka. Ihan mukava kasvi estämään näkymät naapurista, mutta toinenkin syy kasvin olemassaoloon meidän pihassa on. Se muistuttaa ajasta, kun olin arboretumissa töissä.


Parikymppisenä en tuntenut muita kasveja kuin voikukan. Arboretumissa heräsi kiinnostus kasveihin, ja todella hyvä paikka olikin opetella tunnistusta, kun kasvien vierellä oli aina nimikyltit!

Kaverin kanssa kitkettiin tuoksuvatukan alustaa ja ihmeteltiin, että onpa kasvilla hauska nimi, pohdittiin mistä se on tullut?Hyvällä mielikuvituksella varustettuina ihmisinä tulimme tulokseen, että ennen vanhaan ihmiset ovat pesseet tuoksuvatukan lehdillä hiuksia! Niinpä sitten hieroimme lehdillä päätämme ja kuvittelimme tuoksuvamme hyvältä.

Meni monta vuotta, ennenkuin lukihäiriö parantui. Olimme lukeneet tuoksuvatukan näin: TUOKSUVA TUKKA. Oikeastihan se on
TUOKSU VATUKKA.

Töiden jälkeen...

...puutarhassa on vielä niin kuuma,ettei siellä jaksa olla.Tietenkin ihminen, joka tykkää paahtavasta auringosta, viihtyy siellä. Tähän päivään asti olen kuvitellut, että elän täysijärkisessä perheessä, eikä täältä auringonpalvojia löydy.Väärässä! Äidit usein ovat. Kysyn Pikkuveljeltä:

-Missä mahtaa Isoveli olla?
-ei tietoo, ei o näkyny. Kuusitoista vuotias ylittää sanavaraston runsaudella äitinsä.
Äidinvaiston innoittamana kurkistan ikkunasta ulos ja näen Isoveljen palvomassa aurinkoa.

Kyllä elämä on kummallista.

Tästä perinkummallisesta kotielämästä toivuttuani, ja auringon rauhoituttua, käyn kurkistamassa mitä muutoksia puutarhassa on tapahtunut?

Lobeliat ovat kasvaneet yllättävästi, siirtoa odottelemassa.

Tämä Iiris kasvoi tontilla, kun sen ostimme. Tosin hyvin surkeana ja pelkät lehdet vain tulivat esiin. Vaihdoin paikkaa, enkä tunnista tätä yli metristä kasvia enää samaksi.

Jee. Ensimmäinen unikko kukkii! Näitä unikon kuvia on lähes joka blogissa. Kesällä blogit täyttyvät unikoista ja talvella sukista:) No, tämä blogi on sukaton.


Vanha Pioni. Siirsin sen tälle tontille n. 18 vuotta sitten. Pioni todella ottaa nokkiinsa siirtämisen. Pakko oli siirtää, kun edellisestä paikasta muutettiin pois. Ajattelin, että väliaikaisesti laitan kasvin siirteeseen ja myöhemmin panen oikealle paikalle. Taloprojektimme oli alussa, enkä halunnut kasvin tuhoutuvan talonsiirtopuuhissa, joten valitsin tontilta kaukaisen ja rehevän paikan.


Nyt on talo siirretty ja Pioni kasvaa kaukana, syrjäisellä paikalla, poissa katseilta. Mutta täytyy vaan todeta, että talon siirtäminen on helpompaa, kuin Pionin siirtäminen.

Niityltämme löytyi mäkitervakko ja

Päivänkakkara.

Onneksi kohta alkaa loma ja pääsee kunnolla touhuaan pihassa.

Odotellessa...

Ihminen joutaa odottelemaan, tietenkin meidän aikana ei kuuluisi odottaa, vaan ylläpitää kiirettä. Mutta odotellessa kerkiää nähdä sellaista mikä muuten jäisi näkemättä. Tunnustan kyllä joskus ylläpitäväni kiirettä ja vielä kuvittelen olevani tehokas - mutta se on ihan harhaluuloa.

Nyt kannatta odottaa, että...


... juhannusruusut aloittavat kukinnan, näyttää siltä, että kaikesta huolimatta kukinta osuu siihen oikeaan juhannuspäivään.Tässä odotellessa huomasin, että kylläpä on hienot nuput!


Unikon kauniita kukkia kannattaa odottaa, en ole vielä nähnyt näiden kukkivan. Viime keväänä kylvin siemenet maahan ja kohta odotus palkitaan.


Varjoyrtti kukkii kohta, sitäkin kannattaa odottaa. Pitäisi vaan muistaa mennä vielä sen salaiseen kasvupaikkaan. Silloin aikoinaan kun se meille tuli, ei tontilta löytynyt kuin yksi varjoinen paikka - kaukana kaikista kulkureiteistä. Siksipä varjoyrtti saattaa nopeasti kukkia omia aikojaan.

Tarharaunioyrttillä on pienet kukat, mutta niin todella kauniin siniset! Sinisen ystävän kannatta kyllä odotella. Tämä komistus muutti joitakin vuosia sitten meille Tervakoskelta.

Lempipaikkani talossa, tässä keinussa on hyvä odottaa - yleensä hyvät ajatukset syntyvät tässä. Vanha keinu, jonka toisen jalaksen ensimmäinen koiramme puri tylsyyspuuskassa. Aikojen saatossa purujäljet ovat hioutuneet tasaisiksi:)

Takana kuvassa oleva penkki odottaa uutta pintakäsittelyä. Penkki on pelastettu vanhasta purkutalosta, talo purettiin mutta penkki jäi.

Keväällä on paljon kaunista...

...mutta välillä myös surullista ja inhottavaakin. Tämä postaus ei ole heikkohermoiselle.

Tutkin pihapiiriä ja etsin kevään tulokkaita. ja löysin mm.

Kevättaskuruohon (Thlaspi caerulescens)

Ja sitten löysin tämän:

Huono kuva, mutta kohde oli myös epämääräinen. Tämä löytyi paahteiselta pellolta, aika läheltä taloa.

Joko tunnistit?

Se on korvayökkö, kuollut sellainen. Muurahaiset ovat jo tekemässä omaa työtään.

Korvayökkö viihtyy eteläisessä Suomessa ihmisen lähellä: puistoissa, pihamailla ja puutarhoissa. Olen kyllä tiennyt, että meidän pihapiirissä asustaa lepakoita, jokunen taitaa asua tuolla vintissäkin. Yleensä niistä näkee vain hahmon vilahtamassa pimenevää taivasta vasten.

Mutta tämä pikkuressu ei enää lennä. Arvoitukseksi jää, miksi se oli niin hassussa paikassa?

Niin tuttu, mutta oudon värinen?

Kyllä, se on sinivuokko, joka vain sattuu olemaan punainen! Valokuvassa väri ei pääse oikeuksiinsa, mutta on luonnossa todella kaunis.

Tässäpä sitten ihan tavallisen värinen sinivuokko.

Ja molemmat vielä yhdessä, jotta värierot tulisivat selvemmin eroon.

Nämä pienet söpöläiset kasvavat meidän pihapiirissä.