Muistiinapanot

Lauantaikoulutuspäivä. Mukaan otin hyvät muistiinapanovälineet. Mies hieman katseli, kun revin kangasta, etsin neuloja, lankaa, sakset, muutamat erilaiset tietenkin.

- Ai, sulla onkin joku kässykurssi?

- Ei, kun työkurssi, kui nii?

- Aattelin vaa noita sun välineitä.

- Ai joo, siis kynähän pitää olla, kiitos kun muistutit.

Ensimmäinen aihe oli: 

"Tunnistammeko lapsen tarpeet ja osaammeko vastata niihin?

"Ammatillisuus ja pedagoginen vastuu kasvatustyössä"

"Toiminnan suunnittelusta vuorovaikutuksen suunnitteluun"

"Kuinka tukea lapsen hyvinvointia, oppimista ja leikkiä?"

"Pedagogiikka on arjen valintoja"

Hyvät muistiinpanot tuli, eikö vaan?

Kankaat olen maalannut ja värjännyt. Jokunen vanha trykkityyki mukana, kaikki vanhaa lakanakangasta, tilkkuja sieltä ja täältä. Tästä on tulossa kaiketikin kollaasi. Parin viikon päästä on jälleen koulutus ja otan  mukaan hyvät muistiinpanot, sitten voi alkaa miettimään mitä tästä tulee. Pitää vielä saada aikaiseksi todistusaineistoa koulutuksesta, jota itse pidän. On vaan hankalampaa ommella, kun itse on siellä edessä. Pitäisiköhän laittaa opiskelijat tekemään muistiinpanoja?

"Saaressa on salaisuus"

Deathline lähestyi enkä muutakaan nimeä kirjalleni keksinyt. Kirjan kannen tein jo periaatteessa viime kesänä, tosin en sitä silloin tiennyt. Olimme sisaren kanssa viikon ulkosaaristossa, maattiin riippukeinussa ja luettiin dekkareita.

Nimi on ommeltu vapaalla kirjonnalla, ensimmäisen kerran eläessäni kokeilin kirjottaa. Kirjan sivut on yhdistetty toisiinsa "ongen kohoilla" eli huovutuspalloilla. Tarvitsin hieman paksumpaa valkoista lankaa sitomiseen -  usko tai älä, se on kynttilän sydänlankaa! Osui näet ensimmäisenä käteen ja tuntui sopivalta. Siis kirjani on myös itsevalaiseva.

Sisäsivulla on tekijän nimi ja vuosiluku. Tekijän nimi on nyt vain poikkeuksellisesti tuon punaisen nauhan alla. Vihreä kangas ei alunperin ollut ihan näin vihreä, vaan maalasin sen paksulla pensselillä.

Sisäsivujen välissä on litistetyt huovutuspallot antamassa jämäkkyyttä.

Ensimmäisellä sivulla on aurinko ja jotain muuta. Kukat ovat nappeja.

Niittyjä. Pitsin reikiin on kasvanut punaista kirjontaa...

Meressä on kaikenlaisia kaloja. Liekö Itämeren hapettomuus muuttanut kalat oudon näköisiksi?

Kalat on leikattu kankaanpainantakokeiluista ja tämän jälkeen vapaalla kirjonnalla surruutettu kuvioita.

Metsä.

Puut ovat kankaanpainannan kokeilutilkuista leikattuja.

Sivujen välissä on kovikkeena pakkausmateriaalina käytettyä "solumuovia", tarkkaan en osaa määritellä ainetta, mutta teollisuus heittää sitä jatkuvasti kaatopaikalle.

Kirja on käytännöllisesti katsoen kierrätysmateriaaleista valmistettu.  Kankaat ovat vanhoja, uudelleen maalattuja tai muuten vaan uuden olomuodon saaneita. Huovutuspallot ovat saaneet alkunsa hahtuvalangan lopuista. Nauhat ovat vanhoista vaatteista. Ompelulanka on uutta. 

Parasta on että, tämä kirja on vielä pehmeä, eli sitä voi käyttää tyynynä!

Neulakirjalle kaveri - neulatyyny

Kyllä nyt kelpaa! Huushollin neulojen luulisi pysyvän järjestyksessä.



Tämä neulatyyny on oikea "säästäjä-Hilman neulatyyny". Aikaisemmassa elämässä olisin tuollaiset pienet kankaansoirot heittänyt roskikseen. -"Nyt ei saa heittää mitään pois!", sanoo opettaja. Kiltti oppilas kun olen, väkästin tällaisen neulatyynyn. Ilman suunnitelmaa tietenkin.

Muutamista edellisistä töistä jäi tilkkuja ja niitä sitten ompelin soiroksi ja leikkasin leikkurilla ja ompelin taas yhteen -ja ihan hauskahan tästä tuli. Itseä ainakin huvittaa. Vielä enemmän huvittaa, että mitä niillä lopuilla silpuilla oikein teen, kun vielä niitäkin jäi:)

Neulatyynyn sisällä on koiran karvoja. Nyt löytyi sitten sillekin luonnonvaralle oma paikkansa. Odotellessa seuraavaa karvanlähtöaikaa...

Mikä ihmeen neulakirja?

Nyt minullakin on sellainen- ihan oma neulakirja. Vielä syksyllä en edes tiennyt moisesta hienoudesta, saatikka sitten olisin sellaista tarvinnut. Kokeilevan käsityön kurssilla pitää valmistaa säilytin, siksipä päätin ensialkuun valmistaa neulojen säilyttimen. Kurssin säilytin täytyy olla sellainen, että sitä myös tarvitsee. Joten minähän tarvitsen nyt epätoivoisesti neulakirjaa!

Tavoitteena on harjoitella uusia tekniikoita. Onneksi tämä osio on minulle helppoa, sillä kaikki tekniikat ovat minulle uusia!
Valitsin itsepainettua kangasta ja surruuttelin vapaakirjontaa kankaalle. Tämä on todella hauskaa, sillä minulla ei ole mitään aavistusta mihin neulan pitäisi mennä.

Sisäkannen kangas on vanhaa trykkityykiä. Kannen sisällä oleva kovike on jotain pakkausmateriaalia (tavara pakattu pahvilaatikkoon ja kääritty paksuun muoviin). Sisäkankaan silitin kiinni muoviin, tällöin muovi suli ja kangas jäi vähäksi aikaa kiinni ja sain ommeltua hyvin.


Laittaisiko kansien kiinnityksen napeilla vai nepparilla. Päätin taas kokeilla uutta tekniikkaa. Kirjontalangalla suurruuttelin nyörin päältä kolmeen kertaan..


... vai tekisikö tästä mieluummin rannekorun?


Ei kun kiinnitys kirjaan, mutta miten sen laittaisi?
Sisäsivut on tehty pesukoneessa huovutetusta villapaidasta.


Siinä se nyt on.

Tämä neulakirja ei tullut maksamaan juuri mitään. Ainoat kustannukset taitavat tulla kirjontalangasta ja kangasväreistä. Lakana oli vanha, villapaita aikanaansa kulahtanut, nyörin pätkä unohtunut laatikon pohjalle, kovikekangas vanha pakkausmateriaali, jonka päämäärä yleensä on roskis.

Ja taas tuli hyvä mieli.

"Psykedeelistä..."

Kommentoi tytär keittiön verhoja, kun tuli pääsiäistä viettämään kotiin. Kaikkea se perhe todellakin joutuu kokemaan. Mies on jo niin tottunut, ettei sano mitään -tai sitten ei edes huomaa:)


"Hienot kevätverhothan nämä on!" Oikeastaan kyllästyin talviverhoihin ja halusin jotain tilalle. En kuitenkaan jaksanut ommella mitään...


Kaivelin hieman matkalaukkua, mihin olen säilönyt noita värjäämiäni kankaita. Ja laitoin nämä roikkumaan, samalla voin pohtia, mitä niistä työstäisin.

Kuvassa ei näy kankaiden "saumakohdat", mutta seitkyt-kahdeksankymmentä luvun taitteessa nuoruutta eläneeltä ei kai muuta voi odottaa kuin hakaneuloja:)

Kankaasta ei tarvitse varmaankaan mainita, että vanhoja lakanoita on taas tuunailtu.

Pölpyrää ja viivaa

Keittiö jäi siivoamatta. Huomasin, että jo kertaalleen painetut kankaat eivät miellyttäneet silmää, vaan niille oli tehtävä jotain.

Päivän ehdottomasti parhaimmat kankaanpainantavälineet olivat suttunuija ja peili.

Jo aiemmin epämääräisen vihreäksi maalattu kangas sai suttunuijasta - ja pölpyräkangas oli valmis.

Lisää vihreitä pölpyröitä...

... ja punaisia.

Pyöreällä vispilällä pyörittelyä...

.. ja sitten peilillä! Maalasin peiliin ja sitten painoin kankaalle - viivat tulevat paljon selkeämmin esiin kuin pensselillä. Tosin, tätä muotoa en hakenut...

Taas laattapainantaa. Nämä on tehty vanhoilla kivisillä lasinalusilla. Lasinalusia olen yrittänyt myydä kirppiksellä pari kertaa pois. Olin juuri heittämässä ne roskiin, kunnes tajusin, että minähän tarvitsen niitä! Mitään ei todellakaan saa heittää pois - taas olisi harmittanut.

Niin, että mitäpä näistä kankaista teen? Siinäpä nyt elämää suurempi kysymys. Kurssilla pitäisi saada säilytin aikaiseksi. Näillä kokeiluilla yritän kaiketi löytää jotain ideaa.

CD vai Vinyyli - ei ainakaan Ipod

Mitäpä tällainen vinyylilevyjen kasvatti CD:stä ymmärtää? Taitaa olla CD:kin jo mennyttä aikaa, siispä - kiertoon.

Ei se kyllä soi...

... mutta mitä väliä. Sen voi vaikka ommella johonkin.

Siis kaksi cd:tä sai väriä pintaan, levyt vastakkain ja pieni pyöräytys. Levyt varovasti irti toisistaan ja sitten kankaalle painaen. Sopii myös lasten kanssa tehtäväksi.

Miltäköhän näyttäisi jos laittaisi vinyylit kiertoon?

Patalappu soikoon

Opettelen uusia taitoja : konekirjontaa, kirjontaa, kankaanpainantaa, 45-asteen kulma ommellen ja ylipäätänsä ompeleminen.

Patalappu on tarpeeksi pieni, eli siihen on hyvä opetella. Tämän tuotoksen ainoat kaupasta ostetut tuotteet ovat ompelukonelangat.

Punertavan-ruskea kangas on vanha pellavapyyhe, johon olen kokeillut kankaanpainantaa. Vihreä kangas on puolestaan vanha lakana, johon pyyhin pensseleitä yms. kuppeja ja kappeja joita tarvitsin kankaanpainannassa.

Tuli aika, kun piti opetella kirjontaa, niistä nämä käsinkirjonnat näytteenä. Jostain syystä sain päähänpinttymän, että minun pitää opetella 45 asteen kulma ommellen. Ei mikään helppo homma meikäläiselle. Lopuksi vielä kokeilin konekirjontaa! Ja sainhan lopulta koneen toimimaan ja vielä jotain pyörylöitäkin aikaiseksi.

Viimeiseksi laitoin sisälle vanhan froteepyyhkeen ja takakankaaksi lisäsin kaverin kaapista löytyneen kangastilkun (vaikka niitä omia kätköjähän minun piti käyttää).

Sunnuntain onnelliset äidit

Päivisin olen tekemisissä lasten kanssa ja usein teemme myös kädentaidon juttuja heidän kanssaan. Seuraavat työt ovat noin kuusivuotiaitten lasten valmistamia äitienpäivälahjoja.

Halusin kokeilla, miten kankaanpainanta ja erityisesti estotekniikka sujuu lasten kanssa. Ja sujuihan se. Pruutalla ruiskuttaminen oli todella hauskaa. Auton ikkunaskraapalla kun taikinaa raavittiin pois lapset totesivat: - Tämä on taikuutta!

Ompelukoneella surruttaminen oli jännittävää, joku ei ollut koskaan nähnyt ompelukonetta! Pääasiassa minä ohjasin ja "Kusti polki". Vaikeimmat kohdat ompelin suosiolla itse.

Muotikassi

Kauppakassi

Kirjastokassi

Ps.Lapset antoivat luvan töidensä julkaisemiseen "netissä".

Purjeveneellä taimikkoon

Lauantaiaamu - ei töitä. Mikäpä sen mukavampaa kuin rientää kasvihuoneeseen kastelemaan taimia. Ja siellähän ne odottivat kovasti vettä. Kaikki oli kivaa kunnes... Ensimmäinen etana herätti inhottavan olotilan. - Ei kai vaan nuo limaiset iljetykset ole löytäneet minun puutarhaani! Aina olen inhonnut etanoita, mutta en ole raaskinnut niitä tappaa, eläviä kun ovat.

Mutta tänään kaikki muuttui, seitsemännen etanan jälkeen ei voinut muuta kun kaataa kiehuvaa vettä niitten päälle. Kuolema oli nopea- ja toivottavasti kivuton.

Tämän aamullisen väkivallanteon jälkeen halusin tehdä jotain ihan muuta. Siispä sisälle ompelemaan, aina varmasti löytyy joku keskeneräinen, viimeistelyä vailla oleva työ.

Aiemmin keväällä kokeilin kankaanpainantaa vanhoihin lakanoihin. Nyt päätin tehdä näistä tekeleistä verhot keittiöön. Kokeilin jo aikaisemmin blogissa mainitsemaa estomenetelmää. Kankaasta ei tullut sellaista kuin halusin ja päätinkin kokeilla samaan kankaaseen vielä aurinkovärjäystä. Ja tulikin mielenkiintoinen kuvio.

Keittiön verhot. Spiraalit ovat tulleet estomenetelmällä ja kaikki muu aurinkovärjäyksellä.

Aurinkovärjäys on siitä kätevä menetelmä, että siihen sopii aina kankaanvärjäyksen loput värit ja purkin pohjat. Myös epäonnistuneet kankaat saavat uuden elämän pienen aurinkovärjäyksen jälkeen.

-Merellistä tunnelmaa, tuumasi tytär, siksipä hain vintistä purjeveneen. Tämän kokoinen purjevene sopii minulle hyvin ja seilaan sillä mielelläni mustasilmäsusannan taimien joukossa - purjehtimiset jätän sisarelleni, joka ei kestä, jollei pääse kesäisin purjehtimaan ympäri Itämerta.

Aurinkovärjäyksestä löydät tietoa esim. täältä:
http://users.utu.fi/malepe/aurinkovarjays.htm

Muista niistää nenäsi!

Poika lähtee Kreikkaan, eikä äiti tietenkään ole kateellinen (kunpa mahtuisi matkalaukkuun...). Äidin huoli on, että pojalla on nuha.Onneksi viisas äiti tietää, että nuhaan auttaa nenäliina!

Vanha nenäliina oli kyllä itsessään jo kaunis, pitsit ja kaikki. Mutta "kokeilija-iili" iski ja se oli viisikymmentä luvun nenäliinan tuunaamista uudelle vuosituhannelle.

Tekniikka oli estomenetelmä. Itse käytin vehnäjauhoja. Tein taikinan vedestä ja vehnäjauhoista suhteessa 1:1. Apuvälineeksi otin suuren lääkeruiskun, jonka täytin taikinalla. "Pruuttaaminen" oli todella hauskaa. Kuvio sai kuivua vuorokauden.

Ennen maalausta rypistin kangasta, syntyi rakoja, joihin maali tunkeutuisi. Maalattuani annoin kankaan kuivua hyvin, jonka jälkeen silitin nurjalta puolelta. Näin värit kiinnittyivät.

Taikinan poistin veden alla, auton ikkunaskraapalla.

Kirpputorilta huostaanotettu puueläinkin viihtyy auringon alla.

Tekniikasta löytää lisävinkkejä mm. seuraavista linkeistä:

http://users.utu.fi/malepe/reservipainanta/tyovaiheet.htm

http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/estokuviointi/etusivu.htm

Uusvanha kauppakassi

Trykkityyki, joskin hieman vajaan näköinen, päätyikin ennenaikojaan kauppakassiksi. Käytössä oli taasen sama vanha vaaleanpunainen lakanakangas kirpputorilta.

Räsymatto alla on noin 30 vuotta vanha matto anopin kesämökiltä.

Lakanastako kalakirja?

Lapset piirsivät ihanan näköisiä kaloja ja niistä sain idean: painan kalat kankaalle! Ystävä antoi uutta mietittävää tokaisemalla. -Tee kuvat lauluun "Neljä kultakalaa " Ja siitä keksin, että teen laulukirjan. Monta pulmaa matkan aikana tuli, mutta pulmathan on ratkaistavaksi tehty. Edelleen toimintakehyksenä oli, että kaikki tarvittavat tavarat on löydyttävä oman talon uumenista.


Ensiksi kopioin lasten piirrustukset paperille ja siitä kalvolle. Kalvosta tein sabluunat.


Löysin vanhan kirppikseltä ostetun tyynyliinan, johon päätin painaa kuviot. Taustakankaaksi leikkasin palan trykkityykiä, joka oli aikaisemmassa elämässään vaaleanpunainen lakana. Trykkityykinä se oli muuttunut siniseksi. Vielä kirjan sisään pehmusteeksi löysin vanhan päiväpeiton, jonka kaveri oli luovuttanut kirppikselle vietäväksi.


Trykkityyki oli sininen. Sivujen tausta tuli tällä samalla kankaalla. Kanteen kirjasin nimen - täytyyhän kirjalla nimi olla!

Ensin painoin tyynyliinaan sinistä kuviointia seulan ja raakkelin avulla.


Kalat painettuani päätin kirjailla ne paremmin näkyviin, samalla lisäsin kaloihin täytettä - näin niistä tuli kolmiuloitteisia.

Kirjailulankana käytin mm. suttunuijan lahjakääreen lankaa sekä anopin vintiltä aikoinaan pelastettua lankaa, joku lanka saattoi olla myös kirppikseltä ostettua ja lahjaksi saatua.

Oli neljä kulta kalaa, yksi niistä karkas salaa..

..ja mun akvariossain oli kolme kalaa vain.

Oli kultakalaa kaksi, toinen ryhtyi laulajaksi...

...ja mun akvariossain oli yksi kala vain.

...mutta sitten arvatkaas...?

...kaikki muu materiaali on kierrätettyä paitsi kangasvärit ja ompelukoneen lanka. Kun työlle ei maksa hintaa, uskallan kirjan hinnaksi muodostuvan n. euron - tosin eurolla en sitä myy.