Päivä koulutuksessa

Jo toinen peräkkäinen koulutuspäivä työssä. Raskas työviikko takana ja rehellisesti sanottuna olin jo aivan puhki lähteäkseni viisastumaan. Mietittyäni asiaa keksin, että kyllä ihminen jaksaa, kunhan on hyvät eväät. Etsin sopivat eväät - ja tottakai myöhästyin.


Korvat auki,"eväät" esiin ja kädet töihin. Ompelin käsin, epämääräisin pistoin suikaleita neliöiksi. Tämän työn vitsi on myös siinä, että olen aina inhonnut käsinompelua. Koulussa opin inhoamaan kirjontaa, koskapa opettaja haukkui työni jäljen. Nykyisin taidan tykätä tästä omanlaisesta vapaasta tyylistäni. Lisäksi, en ole ruskean värin ystävä, ja tässäpä onkin" vain" kankaat ja lanka ruskean sävytteisiä. Tulipahan taas rikottua omia raja-aitoja.

- Mitä sä teet? kuiskivat työkaverit.

- Ei harmainta aavistustakaan, mutta eikö olekin kiva koulutus!

Opin selvästikin paremmin, kun saan tehdä samalla käsillä!

Luentoa oli jäljellä vielä tunti ja hommat loppuivat. Vääntelehdin ja rummuttelin jalkojani -eikö tää lopu? Samassa huomasin, että lankaa sekä pieniä leikattuja kankaanpaloja jäi pöydälle. Ompelin vielä ne yhteen ja mielenkiintoinen luento loppui samaan aikaan kun pikkuriepu valmistui.

Tumman ruskean olen värjännyt väreillä, jotka löysin kirpparilta. Vaalea kangas on värjätty samettikukilla.
Nämä työt päätyvät varmaankin jonkin työn pohjaksi.

Oppiminen on hauska juttu,se miten me opimme niin eri tavoilla. Minä olen aina oppinut parhaiten puuhallessani samanaikaisesti käsilläni jotain. Jos en voi tehdä käsitöitä, piirrän luentopaperit täyteen epämääräisiä kiemuroita.

Tilkkuilua Tallinnassa - Marja Matiisen

Viikonlopun retkellä pääsimme käymään virolaisen tilkkutyötaiteilija Marja Matiisen kotona, joka on samalla hänen työpaikkansa. Ihastuttava persoona ja todella hienoja töitä. Marja kertoi tekevänsä työnsä vanhoista kankaista. Kaikista hänen töistään löytyy tarina, yleensä tarinat kertoivat hänen suvustaan ja perheestään.


Tässä arkussa Marja säilytti näyttelytöitään. Esille hän ei halua kotonaan laittaa töitä, missä on muistoja vaikkapa Siperian työleireiltä.


Tämä kello on SUURI. Mahdollisesti parimetrinen.


Marja Matiisenin kirja, mistä löytyy paljon kuvia hänen töistään.


Marja kertoi tarinan miehestä, joka tuli vaimon kanssa vierailulle. Miehellä oli tapana aina moittia vaimoaan sekaisesta huushollista, kun kankaita yms tuppasi käsityöihmisellä olevan joka paikassa. Vierailun jälkeen mies totesi, ettei enää koskaan moiti vaimoaan. Marjan kankasmäärät kun saivat hänet toisiin aatoksiin.

Vierailu Marjan kotona oli elämys, jota voin suositella kaikille ihmisille. Varmasti tämä vierailu ei jätä ketään ihmistä "tyhjäksi" - kauneutta silmille, tarinoita korville ja ajatuksia aivoille. Historiaa ja nykypäivää, kierrätystä ja ideaa.