Valse Triste

Jos et tiennyt miltä Sibeliuksen Valse Triste näyttää, niin tässä se nyt on:

Olimme pari viikkoa sitten konsertissa, kuuntelemassa Sibeliusta. Ykkössuosikiksi nousi Valse Triste. Päätimme maalata kyseisen biisin, että tiedämme minkä näköinen se on.

Tarvitiin iso pöytä, iso paperi ja jokaiselle omat värit (päävärit) Leikimme "kapellimestarimaalausta": Kukin vuorollaan oli kapellimestari, joka määräsi,koska vaihdetaan paikkaa. Lapset siis maalasivat omaa väriään joka paikkaan. Alussa paperille ilmestyi traktoreita, taloja jne. Lopussa olikin jo modernimpaa taidetta- ja niin hauskaa!

Lasten kanssa auringossa

En viihdy auringossa. Nuorena yritin maata rannalla ja ottaa aurinkoa, onnistuin siinä kymmenen minuuttia - ja sen jälkeen olen aina hakeutunut varjoon. Tänään olin auringossa, koskapa oli hauskaa tekemistä. Aurinkovärjäystä!

Ihmisellä voi oikeesti olla hauska työ! Lasten kanssa raahattiin nurmikolle muutama vahakangas, värejä, vesiämpäri, pensseleitä ja paljon iloista mieltä.



Väripohjasta tuli oikeastaan paksumpi, kuin piti, mutta ei haitannut. Kun lapset olivat saaneet kankaansa maalattua, haettiin lehtiä, kiviä ja risuja päälle kuivumaan.

Kuivuminen vaati paljon jalkapalloa, hippaa ja hiekkalaatikolla leikkimistä. Minuuttiviisarit kerkesivät kiertää kierroksensa kolme kertaa ja sitten tuli nälkä. Kuivista kankaista rapsuteltiin lehdet yms pois ja sitten sisälle syömään.

Aikas hyvän näköisiä, eikö vaan?

Näistä ommellaan vielä omat pussukat.

Näiden taideteosten tekijöiden keski-ikä oli kuusi vuotta.

Viikon viljelyvinkki

Miten lisätään rahapuuta?

Tämän kysymyksen esitin kuusivuotiaille pikkupuutarhureille. Aikansa mietittyään ehdottivat, että laitetaan pieni raha ruukkuun ja muistetaan kastella hyvin! Näin siis teimme ja nyt olemme odotelleet pari viikkoa onko mitään tapahtunut..

Kuvassa on n. 25 vuotias rahapuu, jota olen joka kevät leikannut, ettei kasvaisi liian honteloksi. Näistä oksista olen sitten laittanut juurtumaan vesilasiin ja parissa viikossa on pienet juuren alut kasvaneet.

Ehkäpä tämä vanhanaikainen tapa on kuitenkin luotettavampi tapa lisätä rahapuuta?

CD vai Vinyyli - ei ainakaan Ipod

Mitäpä tällainen vinyylilevyjen kasvatti CD:stä ymmärtää? Taitaa olla CD:kin jo mennyttä aikaa, siispä - kiertoon.

Ei se kyllä soi...

... mutta mitä väliä. Sen voi vaikka ommella johonkin.

Siis kaksi cd:tä sai väriä pintaan, levyt vastakkain ja pieni pyöräytys. Levyt varovasti irti toisistaan ja sitten kankaalle painaen. Sopii myös lasten kanssa tehtäväksi.

Miltäköhän näyttäisi jos laittaisi vinyylit kiertoon?

Neljäs kansio, neljäs kuva

Näyttää tällainen haaste pyörivän blogimaailmassa. Otin haasteen Tiin tekeleitä blogista, jossa hän antoi luvan kaikkien lukijoidensa osallistuvan haasteeseen. Olin niin utelias näkemään mikä kuva minulla tässä kohtaa olisi, joten kävin kurkistamassa. Ja kuva olikin yksi lempikuvistani.


Lasten kanssa olimme juuri lukeneet Annikki Setälän "Pikkunoita"- satukirjan. Sadun innoittaman yksi lapsista piirsi tällaisen kuvan. Kuvassa on pikkunoita ja poro.

Pohja on saatu aikaiseksi painamalla. Painamisessa käytettiin saunapeflettiä, joka maalattiin kokonaan "pulloväreillä" ja painettiin paperille. Piirtämiseen käytettiin mustetta ja värittämiseen pastilliliituja.

Seuraava teksti on suoraa lainausta Tiin sivuilta.

Haasteen ohjeet:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.
Tämän haasteen saa ottaa vastaan vaikka Sinä, nyt tätä tekstiä lukeva blogisti!

Tontut tulevat!

Lasten kanssa puuhaillessa tykkään tehdä sellaisia töitä, jotka aina onnistuvat ja lapsi saa kokea onnistumisen riemun. Tänä vuonna lähdimme tonttuilemaan. Lapset olivat 6-8 vuotiaita.

Ensisijaisesti pyrin käyttämään olemassaolevia materiaaleja, luonnonmateriaaleja, saatuja tai kirpparilta hankittuja materiaaleja. Toki tarvitaan liimaa, maalia yms.

Näihin tonttuihin tarvittiin liisteriä, ekovillaa, pullovärejä, punaista kangasta, askartelupalloja ja kokeilunhalua. Varsinaisen idean sain kirjasta Purhonen,Takkinen: Luovat kädet. Resepti oli erilainen, mutta koska kyseisiä tarvikkeita ei kaapissa ollut, ei niitä myöskään siis tarvittu.

Ensiksi valmistettiin liisteri. Yleensä minulta kysytään mikä on veden ja liisterijauheen suhdeluku? Tämä on erittäin tärkeä kysymys, sillä koostumushan on kaiken a ja o. Vastaus onkin: -Ei harmainta aavistustakaan, laitan aina tunteella. Liisterijauhetta lisätään tarvittaessa, jos vellistä taas tulee liian kiinteää, lisätään vettä.

Kun liisterikiisseli on valmis, sekoitetaan joukkoon ekovilla. Ekovillaa laitetaan sopivasti, niin että sormissa tuntuu mukavalta. Seos ei saa olla liian märkä, eikä liian kuiva - vaan sopivan muovailtava.

Kiva saada selkeät ohjeet.

Kun taikina on valmis, otetaan kaksi askartelupalloa, jotka liimataan päällekkäin. Meillä sattui olemaan palloja, joten käytimme niitä. Ei ne välttämättömiä ole, sisään voi laittaa mitä vaan. Voi tehdä myös massasta koko jutun, mutta kuivuminen kestää kauemmin.

Kun aihio on valmis, laitetaan massaa päälle ja muovaillaan tontun nenä ja kädet. Annetaan kuivua. Kuivuminen kestää muutamia päiviä.

"Me ollaan kuivumassa!"

Kuivunut möykky.

Sitten maalataan...

...laitetaan hattu...

ja parta esim. meriheinästä

(kun sitä sattui olemaan)

-Hei tontut,

olis aika lähteä kurkistelemaan ikkunoista!

- ÖHÖM! minä olen se, joka oli kirjahyllyssä,

voisin siis pitää puheen!

- Rokataan ensin. Soita Putte pianoa!

Jouluaattoon enää kaksi yötä.