Pienen pieni selviytyjä

Pari vuotta sitten padassa kasvoi sarviorvokkeja, kukkivat ja tekivät siemeniä. Nyt on noussut sekä nurmelta, että hietikolta muutama uudisraivaaja!

Ei voi muuta kuin ihailla taasen luonnon sitkeyttä!

Tekohengitystä

Talvi oli kylmä ja pimeä. Puutarhuri oli horroksessa ja kasvit nääntymispisteessä. Osa reppanoista päätyi kompostiin, osa taistelee teho-osastolla tippaletkussa saamassa viherhiukkasia.

Teho-osasto on rakennettu aikoinaan lasten kerrossänkyyn tikapuiksi. Kerrossänky purettiin eikä kukaan  jaksanut raahata tikkaita talon nurkkaa kauemmaksi. Onneksi oli puutarhuri paikalla ja totesi, että on aina tarvinnut juuri tuollaisi tikapuita.

Toivotaan, että kasvit selviävät hengissä kesän yli - ja toivottavasti niille annetaan myös vettä.

Luonnossa on värejä - ja muotoja

Syksyn kurssilla pitää yhdistää luonnossa olevia värejä ja kulttuuria, työtapana kuvakudos ja ryijy.

Minäpä sitten puutarhaan katselemaan. Ja löytyihän noita värejä rankan kesän jäljiltä. Ihme, että pihalla ylipäätään mitään kasvaa auringon, helteen,kuivuuden ja huikentelevaisen puutarhurin jäljiltä.

Väriä...

..muotoja...

..herkkuja...


...ja kulttuuria.

Syntyisiköhän näistä mitään?

Satokausi on alkanut!

Ensimmäiset lipstikat (eli liperi, Levisticum officinale) on kerätty; meheviä ja puhtaita. Tämän lipstikan olen kasvattanut siemenestä 21 vuoden takaa. Tänä aikana on tullut muutettua ja lipstikka vai on seurannut mukana. Olen antanut "alkuja" kaikille halukkaille- siispä aikas hyvin on päässyt lisääntymään tämä yksilö.

Liperi kasvaa noin kaksimetriseksi, kun saa rauhassa kasvaa. Sitä voi käyttää mm. keittojen mausteena. Liperi on todella voimakashajuinen ja vanha kansa uskoikin sen karkottavan käärmeet pihamaalta. Totta vai tarua? Mutta meidän pihalla ei ole ollut käärmeitä, vaikka niitä ympäristössä onkin.

Itse olen huomannut, että Lipstikka ottaa nokkiinsa kun sen siirtää, mutta kun pari vuotta antaa olla rauhassa, tulee siitä komea pehko.

Satoa

Keittiöön kuivumaan. Ja perhe kiittää, on sen verran kovat tuoksut:)

Minustako paprikanviljelijä?

Yksi kysymys, jota olen vuosikymmeniä pohtinut on -"mikä minusta tulisi isona?" Tässäpä taas yksi kokeilu: Jos alkaisi paprikanviljelijäksi?

Keittiön ikkunalauta on muuttunut paprikamaaksi.

Herkkuja odotellessa...

... aika voi käydä pitkäksi. Vasta yksi punertaa.

Nälkäkin voi tulla...

Pitkän ja hellän kasvatuksen tulos on kuusi paprikaa, joista yksi on vasta kypsä.

Päätelmä: Ammatinvalinta paprikaviljelijäksi olisi saattanut viedä perheen turmioon ja nälkäkuoleman partaalle, ainakin näillä leveysasteilla.

Hyvät eväät...

...tulevaan kasvukauteen! Tervetuloa syksy ja talvi!


- Kevät ja kesä tulevat kuitenkin takaisin - viimeistään silloin, kun me siemenet laskeudutaan maahan ja tehdään ihmejuttuja!

Viimeinen silmäys puutarhaan, ennen töihin menoa. Täytyy kyllä sanoa, että vielä olisin lomaa pitänyt.

Malva, jonka olen itse siemenestä kasvattanut. Tosin tämä kasvi kyllä pitää itse huolen levinneisyydestään.

Pietaryrtti, kasvaa omia aikojaan pihassa. Vanha kansa laittoi näitä vinttikomeroon kuivumaan, etteivät koit syö villavaatteita. No sen verran karmaiseva haju on, että ei kyllä komeroon mene muutkaan. Mutta kaunis kasvi yksinkertaisuudessaan.

Sinisievikki, yksivuotinen. Pörriäiset tykkää ja lienee hyvä maanparannuskasvikin.

Palavarakkaus. Olen kasvattanut siemenestä. Välillä pääsi pihasta häviämään, mutta jostain taas nousi ylös, lieneekö vuorotteluvapaalla ollut?

Tulikukka, luonnonvarainen, meidän pihaan kylvetty. Jostain syystä viihtyy aina porkkanamaalla. Hauska kasvi, porkkanamaalla on joskus kasvanut lähes neljämetriseksi!

Hyvästit siis kesälomalle, ja hyvästit tuolle ihanalle järjestelmäkameralle, mikä oli lainassa tyttäreltä.

Lamppu syttyi juuri: Jos tekee paljon töitä, voi saada palkkaa ja hankkia oman järkkärin:). Kiva mennä töihin!

Satoa..

on poimittu, ihkauusilla "kukkasaksilla", jotka ostin tietysti Fiskarsista. Tosin ainakaan basilikan keruuseen eivät olleet hyvät - tai en osannut ehkä oikeaa tekniikkaa.

Basilikan tuoksu on todella mahtava. Nyt kun satoa on kerätty - kysymys kuuluukin: -Kuivataan vai pakastetaan?

Töiden jälkeen...

...puutarhassa on vielä niin kuuma,ettei siellä jaksa olla.Tietenkin ihminen, joka tykkää paahtavasta auringosta, viihtyy siellä. Tähän päivään asti olen kuvitellut, että elän täysijärkisessä perheessä, eikä täältä auringonpalvojia löydy.Väärässä! Äidit usein ovat. Kysyn Pikkuveljeltä:

-Missä mahtaa Isoveli olla?
-ei tietoo, ei o näkyny. Kuusitoista vuotias ylittää sanavaraston runsaudella äitinsä.
Äidinvaiston innoittamana kurkistan ikkunasta ulos ja näen Isoveljen palvomassa aurinkoa.

Kyllä elämä on kummallista.

Tästä perinkummallisesta kotielämästä toivuttuani, ja auringon rauhoituttua, käyn kurkistamassa mitä muutoksia puutarhassa on tapahtunut?

Lobeliat ovat kasvaneet yllättävästi, siirtoa odottelemassa.

Tämä Iiris kasvoi tontilla, kun sen ostimme. Tosin hyvin surkeana ja pelkät lehdet vain tulivat esiin. Vaihdoin paikkaa, enkä tunnista tätä yli metristä kasvia enää samaksi.

Jee. Ensimmäinen unikko kukkii! Näitä unikon kuvia on lähes joka blogissa. Kesällä blogit täyttyvät unikoista ja talvella sukista:) No, tämä blogi on sukaton.


Vanha Pioni. Siirsin sen tälle tontille n. 18 vuotta sitten. Pioni todella ottaa nokkiinsa siirtämisen. Pakko oli siirtää, kun edellisestä paikasta muutettiin pois. Ajattelin, että väliaikaisesti laitan kasvin siirteeseen ja myöhemmin panen oikealle paikalle. Taloprojektimme oli alussa, enkä halunnut kasvin tuhoutuvan talonsiirtopuuhissa, joten valitsin tontilta kaukaisen ja rehevän paikan.


Nyt on talo siirretty ja Pioni kasvaa kaukana, syrjäisellä paikalla, poissa katseilta. Mutta täytyy vaan todeta, että talon siirtäminen on helpompaa, kuin Pionin siirtäminen.

Niityltämme löytyi mäkitervakko ja

Päivänkakkara.

Onneksi kohta alkaa loma ja pääsee kunnolla touhuaan pihassa.

Uhkapeliä kasvihuoneessa

Trykkityykissä on viimeaikoina ollut paljon näitä taimijuttuja. Jotenkin ne vain ovat vieneet mennessään. Päässä kylläkin on monta ajatusta toteutettavaksi myös käsityösaralla, mutta ehkäpä sitten myöhemmin. Mikäänhän ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää.

Vanhempi poika huomautti jo hieman kyllästyneeseen sävyyn, että TAIMIA ON JOKA PAIKASSA. Epäilen myös hämäläisen mieheni havahtuneen huomaamaan elävänsä taimipurkkiviidakossa. Miksi epäilen näin? No, mies meni ihan oma-aloiteisesti korjaamaan vanhaa kasvihuonetta ja melko nopeasti saikin siihen katon rakennusmuovista.

Minä sitten kannoin pieniä taimia pieneen kasvihuoneeeseen. Mies kävi välillä kurkistamassa ja totesi, että taitaa rakentaa muutaman lisähyllyn. Kaikki taimet eivät mahtuneet uuteen paikkaan. Mies katseli taimimäärää ja laskeskeli kaiketi mielessään sisälle jääneitä purkkeja, koskapa totesi -Koskakohan noita sitten voi istuttaa kasvimaalle?

Uusi valoisa koti - mutta yöt ovat vielä kylmiä...

Apua, kasvihuone on täynnä puutarha-aaveita!
Oho, sehän oli vain ylihuolehtiva taimikasvattaja käärinyt taimet harsoon.

Mikä siis oli otsikon mukaista uhkapeliä? Tämän kevään taimikasvatusprojektissa on kaksi jännitysmomenttia yli kaiken:

1. Paleltuvatko kaikki taimet?

2. Kestävätkö lankut, joiden varassa hyllyt roikkuvat.

LOPPUKEVENNYS:

Mikä tämä on? Ja miksi se on kasvimaalla?

Jos vastasit, että tietenkin se on porkkanansiemenkiisseliä, voit olla ylpeä puutarhurin taidoistasi.

Porkkanan siemenet ovat tunnetusti pieniä ja harmittavia kylvettäviä. Minä keitän perunajauhokiisselin, sekoitan siemenet jäähtyneeseen keitokseen ja lorotan liisterimäisen sotkun kylvövakoon esim. pienellä kastelukannulla. Kylväminen helpottuu, eikä porkkanoita tarvitse harventaa niin usein.

En muista, mistä tiedon olen joskus lukenut, mutta jo vuosia olen näin tehnyt. Alkuvuosina naapurin isäntäkin meinasi pudota katolta, kun ihmetteli mitä mönjää sinne kasvimaalle taas laitetaan.

Kevättä etsimässä

Talventörröttäjä: Nurmikaunokki

Toinen talventörröttäjä: Viimekesän auringonkukka

Kolmas talventörröttäjä: Vanhoista ikkunalaseista koottu kasvihuone, jo kaksi kesää purku-uhan alainen. Aina ajattelee, että kyllä se vielä yhden kesän menee. Miten käy tänä vuonna?

Neljäs talventörröttäjä: Varpuspöllön pönttö unohtunut maahan - viime kesänä siinä majaili talitiainen perheineen.

Viides talventörröttäjä: Väsynyt potkukelkka -nojailee seinään kesät talvet.

Ja löytyihän se ! Ikivihreä mustikan varsi! Yrittää tulla kohti valoa. Pois pois lumi- KEVÄT TULEE!

Kevätkasvatukset mielessä?

Siinä ne ovat roikuneet - pirtin katosta jo toista vuotta. Alkuperäistarkoitus oli kuivata ja tehdä "hieno" asetelma. Asetelmien teko ei ole vahvin puoleni ja siksipä ovat pellavat ja jänönhännät edelleen kuivumassa. Tosin eräänä päivänä huomasin, että siinähän se astelma jo on!

No tämä "asetelma" osui juuri silmiini ja kirvoitti kysymyksen:"- Kasvattaisikos pellavia tänä vuonna?" Voi tietysti olla riskialtista puuhaa, sillä laskiaisena ei tullut laskettua mäkeä. Vanha kansahan laski laskiaisena mäkeä - mitä pitemmälle laski sitä pitempiä pellavia kasvoi.

Jospa sitten niitä porkkanoita ja papuja vaan? Ja tietenkin juolavehnää! Tontin ostaessamme uhosin selviäväni juolavehnistä voittajana - luomumenetelmin. Palkkioksi lähtisin maailmanympärimatkalle. Mutta niinkuin Simo Frangeen jossain ohjelmassa aina totesi: "Mutta minä en lähde maailmanympärimatkalle, minä lähden Tampereelle." Niin näyttää minunkin matkani suuntautuvan siihen suuntaan.