Mummusen Peitto

Viime kesänä opettelin virkkaamaan. Koskapa en  tykkää viimeistelyistä, niin tämänkin projektin valmistumisessa kesti aikansa. -Päätarkoitushan oli opetella virkkaamaan.

  Luonnonväreillä värjätyt langat:

muistuttavat kukkia,

 

kiviä

ja puita.

Siksi valmis peitto voi viipyillä omenapuun oksalla kenenkään huomaamatta tai

naamioitua kukkakedoksi.

Apua! Omenapuussa on kyykäärme!

Onneksi ei kuitenkaan.
 Mummusen Peiton reuna siinä vähän narrasi.

Syksy saa tulla, ei haittaa,
 minä kääriydyn silloin kesään.

Hamsterin harha-askeleet

Tiesin jo etukäteen, että tälle reissulle ei ole lähtemistä. Mutta täytyihän minun lähteä kaverin seuraksi. Mahdollisuus tuli vierailla yhdessä suurtakin suuremmassa kangastukussa.


Hyllymetreittäin ihanaakin ihanampia kankaita. Hyllymetrejä oli halli hallin perään. Tavallinen hamsterihan siinä ihan hätääntyy.


Kun vielä löytyi se "alehalli" niin pyhät päätökset oli pyörretty. Metritolkulla kummallista kangasta kainalossa poistuin paikalta.

Mutta ajattele, jos olisit sinäkin saanut pellavaa n. eurolla metrin. Mitä olisi tapahtunut? Vaikka väri ei miellytä, niin senhän voi oikeasti värjätä. Ja lisääkin selityksiä kyllä löytyy.

Mutta tämän talon tyhjennysoperaatio vaan ei tainnut edetä. No, jääpä jälkipolville lisää aarteita löydettäväksi vinttiin.

Ollapa merirosvo tällä säällä

Tällaisella helteellä ei ole menemistä meidän pihaan. Se on pätsi - paitsi aamulla ja myöhään illalla. Koiraakaan ei voi viedä ulos helteellä, kun eihän se jaksa kulkea.

Siksipä tänään heräsin kesäloman kunniaksi jo puoli seitsemän, ja tein puolentoista tunnin metsälenkin koiran kanssa. Kiva lenkki, hyttyset mokomat olivat vaan myös heränneet...

Siis helteellä voi tehdä jotain muuta. Vaikkapa kaivaa keskeneräisiä käsitöitä esiin.

Talvella tein lapsille merirosvohattuja, mutta valkoista kangasmaalia ei ollut. Nyt oli, ja sain hurjat kuviot maalattua.


Alkuperäinen idea ei ole oma, mutta toteutus on.

Hatun sisällä on iänikuinen vanha retkipatja. Musta kangas on ostettu kirpputorilta, alunperin se oli paita, 2€. Kuminauha on kaapinperältä ja maali kankaanpainantakurssilta.

Ei siis todellakaan kallis, ja kuinka paljon riemua näistä hatuista onkaan ollut. Hattuja tein kaikenkaikkiaan kolme.

Erämaa nukkekodin takapihalla

Kaapeista ja nurkista löytyy jos mitäkin esim. keskeneräisiä käsitöitä vuosien takaa. Tämänkin työn olen aloittanut joskus viime vuosituhannella ja nyt saattanut valmiiksi.


Niityn pohjan olen kutonut kangaspuilla langanpätkistä, joita löytyi itseltä ja anopin komerosta. Langat saattavat siis osa olla aikas vanhojakin.Kuvissa näkyvä muovi on tietenkin murheellista, mutta sekin on löytynyt ylijäämänä jonkun tuttavan varastosta.


Niityllä on lehmille mukava varjoisa paikka puun alla.

Putouksen takia jätin kudelangan jo alunperin pitkäksi.


Kukko viihtyy joen rannassa kylpemässä. Mutta vaara vaanii kaislikossa - kettu!

Kaislikko on tehty paperinarunpätkistä.


Myös oravan on syytä olla varovainen, sillä joskus, harvoin, ilves uskaltautuu nukkekodin takapihalle.

Puut on tehty langasta. Lankanipun ympärille olen kieputtanut paksumpaa lankaa ja näin puu pysyy (ehkä) pystyssä.


Tulkaa lapset heti sisälle! Kettu ja Ilves ovat liikkeellä, huutaa vaari lapsille.


-Joo, joo. Kohta! Ensin leikitään, majassa ollaan turvassa!

Maja on rakennettu samalla tekniikalla kuin puut.

Ja nyt voi leikki alkaa.