Ostoksilla

Miehellä oli asiaa Lempäälään, lähdin mukaan koska päätin käväistä paikallisessa ostospainajaisessa (Ideapark). Jälleen kerran päättelin, että minusta on tullut hieman vanhempi tai oikea maalainen - eihän siellä ollut mikään kauppa vielä auki. En millään muista, että nykyään ihmiset heräävät vasta puolenpäivän aikaan. Kaupat aukeaisivat siis vasta kymmeneltä.

Tunnin kuluttua olin jo ihan kypsä tähän ostoshelvettiin - olinhan jo käynyt ainoassa hyvässä kaupassa, kangaskaupassa. Missä se mies oikeen viipyy?

Ratkaisin asian niinkuin lapsena olin oppinut. Lomareissuillamme emme pysähtyneet paikallisia nähtävyyksiä katsomaan, vaan paikallisia tavarataloja. Isä oli liike-elämässä mukana, ja tuttuja oli ympäri Suomen maan. Äiti kyllästyi ainaiseen odotteluun ja osteli kaikkea "tarpeellista". Olen siis oppinut käyttäytymismallin

Siinä odotellessa, katsellessa kiireisiä ihmisiä, kuulutusten pauhatessa, lasten itkiessä ja vanhempien kiljuessa alkoi kyllästyttää. Kävelin tietokonehyllylle ja päättelin että juuri nyt tarvitsen tällaisen:

 Jospas tämä blogin pitääminen tästä nopeutuu?

Kotimatkalla vielä pysähdyttiin kirpparille ja tein löydön:

Heleniuksen painama Anja Terhon suunnittelema "Kiitäjät" Maksoin kahdesta verhosta yhteensä 4 euroa.

Lopuksi täytyy kyllä tunnustaa, että oikeasti olin pohtinut tuota tietsikan ostoa jo vuoden verran...

Jos kelloa voisi kääntää...

... niin ehkäpä tämäkin "rysky" alkaisi vielä kukkia. Ostin kasvihuoneelta krysanteemin eurolla ja toivon sen saavan vielä aurinkoa, jotta kukinnot aukeaisivat. Aurinko vaan taitaa luovuttaa vanhaa valoa tällä hetkellä - ja huomiseksi lupailtiin lumisateita...


Kukkatelineen bongasin kirppikseltä neljällä eurolla. En tiedä mikä se on, mutta hauskan mallinen on. Voisiko olla jonkilaiset luomapuut tai vyyhdinpuut? Ken tietää?

Kukkatelineen alahyllyllä naureskelee shamaani hampaatonta hymyään. Tämä sitten liittyy tämän syksyn uuteen harrastukseeni, siitä myöhemmin lisää.

Kirppistelyä Mäntässä, osa 3

Eipä taida olla sellaista paikkaa, ettei meikänainen kirppikseltä löytyisi.
Minikirppis Mäntässä, en nyt ihan tiedä, voisiko sitä ihan kirppikseksi sanoa, ehkä sellainen vanhojen tavaroiden kirppis? Siis suomeksi: aarreaitta.

Löysin tämän:

Kotikutoinen villakangas. Kokoa noin 140*140cm

Hienot käsinkirjailut! Nurja puoli lähes samannäköinen.

Ennen omaa kirjontatyötä en koskaan kiinnittänyt huomiota kirjailuun.

Kyllä kansannainen osaa!

Viltissä vaan ei ollut hintaa! Pokalla kävelen kassalle.

- paljonko maksaa?

-jaaha, no..paljonko maksat? (sedällä ei ollut harmainta aavistusta)

Minultahan ei sellaista parane kysyä. Tyhmä ei ole se joka tarjoaa alle arvon, vaan se joka myy. Käytin hurskaasti hyväkseni papan tietämättömyyttä:

- no viitosen?

- selvä.

Siis se oikeesti myi sen viitosella! Antoi viitosen setelistä vielä takaisin 15 euroa Todella ystävällistä, mutta rajansa kaikella. Huomautin asiasta ystävällisesti ja "käsikin pitää vaihtorahat"

Toiselta kirppikseltä löytyi kiinalaista silkkiä ja kirjontaa:

50 senttiä.

Joskus sitä ihmistä onnistaa.

Maailman huonoin kirpparimyyjä

Tämän kesän tavoite - päästä kaikista roinista eroon. Ongelma on tietysti se, että talossa ei muuta olekkaan kuin roinaa. Ja toinen ongelma on talon emäntä, joka ei voi myydä mitään pois. Vaikka on kirpparipöytä vuokrattuna!

Tänään oli vuorossa varastorakennukseen lähestyminen. Löysin vanhoja likaisia pulloja - no nämähän minä myyn!

Mutta pestynä nämä on aivan ihania.

Kahdeksankymmentä luvulla reilasin yksin Euroopassa ja ostin tämän pullon Amsterdamin kirpparilta, matkamuistoksi. Pullon kyljessä lukee "Sweet home" ja siinä on söpö talon kuva - ihan kuin meidän talo 15 vuotta myöhemmin. Siis ei voi myydä!

Tämä taas on tosi kaunis vihreä pullo (tykkään vihreestä) ja sitä paitsi jos alan tekemään joskus viiniä...

Nämä taas on ihan kuin kaksoset- ja miten hienosti valo näihin osuu.

...entä nämä sitten; suuvesipullo ja moottoriölypullo, eihän tällaisia enää ole!

Siispä kaikki päätyi keittiön ikkunalle.
Tämä emäntä ei kyllä pääse koskaan vahingossakaan rikastumaan, tai että edes kirpparituloilla pääsisi elokuviin.

Tuhti Muusinuija...

löytyi Sinikannun kesäkirppikseltä.

Puolitoista vuotta sitten alon kerätä näitä suttunuijia. Ja kyllä jaksan ihmetellä miten erilaisia nuijia ihminen onkaan saanut aikaiseksi. Tämä nuija ei ihan hentoiselle köksäpiialle kyllä sovi - sen verran vankkaa tekoa.

Tieltä todellakin kannattaa poiketa!

Ajelin Hämeenlinnasta Kangasalle päin. Kymmenen kilometriä ennen Pälkänettä Laitikkalan kylän kohdalla näin herkullisen näköisen kyltin: Kirppis! -Tätä varmaan tarvitsen, ajattelen ja käännän autonratin tuntemattomalle soratielle. Hämäläistä maisemaa parhaimmillaan!


Välillä kyllä iski epätoivo - ei täällä mitään voi olla. Ja ihmisten pihojen läpikin piti ajaa (se on aina jotenkin niin outoa) .

Mutta sitten - tämä ihana pytinki! Olin tässä vaiheessa jo aivan myyty.

Ovessa on sininen kannu! Eikös kirppiksen nimi ollutkin Sinikannu?

Sisätiloista löytyi kaksi iloista naista - teemaan sopivat essut päällä! Mikä ihmeen paikka tämä on? Naiset naureskelivat kesäkirppiksensä nimeä. - Sinikka ja Annu, siis Sinikannu! Ei voi kun ihailla moista luovuutta.

"Toimisto". Mäkin haluan tällasen toimiston!

...siellä oli vielä kangaspuut. Ei ihan selvinnyt kutovatko naiset sillä vai oliko muuten vaan rekvisiittaa?

Eikä ollut myytävänä tämä kaappikaan, toimistotarvikkeille kuulemma.

... vanhoista lakanoista tehdyt verhot.

Ja tämä ihana lehmä! Jätin sen kyllä vielä sinne märehtimään...

Nurkkiakin tutkin...



Joku tekee töitäkin tässä paratiisissa!

Ai niin, myytiin siellä tavaroitakin.

Tuli kyllä hyvä mieli: kiireettömyyttä, ystävällisyyttä ja maalaisrauhaa! Ja näin oikeita lehmiäkin, kun ajoin toista tietä pois.

Tänne palaan.

Pakko päästä kirppikselle...

Viime aikoina on ollut vain "töitä, töitä ja töitä". Kotiin kun pääsee, niin oma peti on paras ystävä. Mutta nyt pääsin kirppikselle!

Ja mitä löytöjä!

Kolme villaista tyynynpäälistä, á 0,50-1,0€...


Pari "paplarinsuojahuivia" yhteensä 0,50€ ja maalaamaton silkkihuivi 45*45cm, 0,30€

Alkutekstissä hieman huijasin. Töistä olen kiiruhtanut suoraan värjäyskurssille ja sieltä yömyöhällä kotiin:) Villaa ja silkkiä kokeilen värjätä luonnonväreillä. Nuo paplarinsuojahuivit päättyy varmaan joskus johinkin tarpeelliseen työhön...

Drinkkejä keittiössä

Talossa liikkuu teini-ikäisiä, joten tällaiset ohjeet on parempi piilottaa huolella. Ja suttunuijien takaahan löytyy hyvä piilo.


Tässä ohjeita hieman varttuneemmille silmille.


Ja taas kirppikseltä löytyi tämä hauska keväinen keittiöpyyhe. Tosin meidän huushollissa se päätyi seinälle. Pyyhe on Tampellan tuotantoa ja suunnittelijana on Eva Taimi.

Kangaspuut 4€

Nämä siis jäivät käteen kirpputorikierrokselta:


Nyt vain ihmettelen. En ole aiemmin ihan tällaisia nähnyt, mitenköhän ne toimivat? Vai toimivatko?

Kiinatar Hämeessä

Pakko oli tämä rouva ottaa matkaan eräältä kirpputorilta. En tiedä mitä hänen kanssaan teen? Täytynee opetella käyttämään liikkuvia käsiä ja kehittää jokin tarina lasten iloksi. Nyt rouvan tehtävänä on vartioida kangasvärejä ja pensseleitä.

Lunta, lunta!

Kirpparin tunkkaiselta hyllyltä pelastetut:

Lumihangessa on kivaa.

Joku on tehnyt käsinuket ja joku halusi ne myydä ja tämä osti ne eurolla!

Tutkimusretkellä pölypallojen seassa, osa 3

Mikään ei ole niin tylsää kuin ajaa yksin autolla pitkää matkaa, varsinkin jos radio kuuluu huonosti. Omaa epävireistä ääntään ei loputtomiin jaksa kuunnella. Mutta kun pitää silmät auki, voi löytää kyltin "Kirppari"! Tylsän autoilun pelastus. Sitä paitsi, on tärkeätä pysähtyä välillä, ettei nukahda.

Kirppari ei kyllä ollut mikään hyvä kirppari, mutta tein hauskan löydön:

Korillinen vanhoja värjäysaineita!

En tiedä, voiko niitä enää käyttää, mutta tekstit pussin kyljissä ovat kyllä verrattoman hauskoja.

..."Tavara jäähtyy väriliemessä." Siis tavara! Kyseessä oli puuvillalanka.

"Kylmävesivärjäys. Tätä menetelmää voidaan käyttää silkille, pumpulille, liinavaatteille ja tekosilkille--HUOM. Äskettäin keksittyä tekosilkkilajia (asetaattia) ei toistaiseksi voi värjätä millään kotivärillä. Ainoastaan erikoisvärjäämöt voivat sen tehdä."

Jokaikisessä pussinkyljessä kuluttajaa Teititellään! Ja kehoitetaan vielä katsomaan takasivu.

Nyt on väriä, mistä valita:

Vaalea-alkaali, kaneli-ruskea, santeli-ruuni, nahka-ruuni, vaaleanruskeahko,syvämusta,öljypuunvihreä,resedanvihreä, Santarmisininen, kullankeltainen, ruosteenruskea, puolukanpunainen ja suomensininen.

Enää tarvitsee selvittää mitä on ruuni? Entä kumpi on paremman värinen santarmisininen vai suomensininen? Ja vihreän ystävänä voi vain pohtia resedanvihreän sävyä.

Tämän "taiteellisen värin" pussin kyljessä lukee: "Tehdas ei takaa näytteen mukaista värjäystulosta ellei oheisia värjäysohjeita tarkoin noudateta."

Pulma tuli eteen, missä ohjeet? Onneksi viimeinen laatikko oli ehjä ja siellä on ohjeet. Jos värjäys epäonnistuu mahtaako Kas-Kas osakeyhtiö Helsingissä vastata numeroon 478531?

- Odottakaas vähän, kun tuo Emäntä tuosta lähtee... Minä aloitan värjäyshommat!

Tutkimusretkellä pölypallojen seassa, osa 2

Kirpparilta löytyi kasa vanhoja nappeja, sopuhintaan. Napeille löytyi vielä Ratian puuastia, 1,5€.


Nyt voi rauhassa lajitella nappeja - tai käydä nappikauppaa. Ehkäpä muutaman voisi ommellakin?

Löytyihän se lopultakin!

Jo parina kesänä olemme ystävättären kanssa etsineet Maalaiskirpputoria. Ensimmäisenä kesänä pääsimme suunnittelunasteelle. Viime kesänä löysimme paikan, mutta vääränä viikonpäivänä.

Tänään se löytyi!

Maalaiskirpputori löytyy kesälauantaisin ja -sunnuntaisin klo 10-17 Hämeenlinnan Kalvolasta, Iittalasta kuusi kilometriä Kuurilan kylään päin.
Rakennuksia oli kolme tai neljä, laskutavasta riippuen.

Tavarat olivat lajiteltu aihepiireittäin.

Esillepano oli siistiä. Vanhan hajua oli tietenkin, mutta eikö aina kirppareilla olekin.

Tämäkään ei ollut maksettu mainos, vaan ilmainen vinkki kaikille kirpparin ystäville.

Muista niistää nenäsi!

Poika lähtee Kreikkaan, eikä äiti tietenkään ole kateellinen (kunpa mahtuisi matkalaukkuun...). Äidin huoli on, että pojalla on nuha.Onneksi viisas äiti tietää, että nuhaan auttaa nenäliina!

Vanha nenäliina oli kyllä itsessään jo kaunis, pitsit ja kaikki. Mutta "kokeilija-iili" iski ja se oli viisikymmentä luvun nenäliinan tuunaamista uudelle vuosituhannelle.

Tekniikka oli estomenetelmä. Itse käytin vehnäjauhoja. Tein taikinan vedestä ja vehnäjauhoista suhteessa 1:1. Apuvälineeksi otin suuren lääkeruiskun, jonka täytin taikinalla. "Pruuttaaminen" oli todella hauskaa. Kuvio sai kuivua vuorokauden.

Ennen maalausta rypistin kangasta, syntyi rakoja, joihin maali tunkeutuisi. Maalattuani annoin kankaan kuivua hyvin, jonka jälkeen silitin nurjalta puolelta. Näin värit kiinnittyivät.

Taikinan poistin veden alla, auton ikkunaskraapalla.

Kirpputorilta huostaanotettu puueläinkin viihtyy auringon alla.

Tekniikasta löytää lisävinkkejä mm. seuraavista linkeistä:

http://users.utu.fi/malepe/reservipainanta/tyovaiheet.htm

http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/estokuviointi/etusivu.htm

Saalista katiskassa

Kirppariviikolla tarttui käteen myös pieni katiska. Heti tiesin, että tätä tulen tarvitsemaan.

Ystävä piti illanistujaiset ja täytyihän hänelle lahja viedä. Ystävä on lähipiirinsä yllätykseksi ryhtynyt kalastajaksi, ihminen joka ei voi sietää kalaa! Halusin tukea uutta hienoa harrastusta pikkukatiskan avulla - siihen ei ainakaan isot kalat ui.

Toinen ystävä ompeli nopeasti pehmohauen, joten kalasaalis on aina taattu! Kaloja hämätäkseni laitoin katiskaan vielä muratin.


Kala on ommeltu täysin kierrätystuotteista, kirpputoreilta löydetyistä pöytäliinoista. Jos haluat yhteyttä kalan tekijään, se onnistuu näin aluksi minun kautta.

Pienentääkö kirjevaaka ruoka-annoksia?

Tällä viikolla on tullut koluttua yksi jos toinenkin kirpputori. Matkaan on lähtenyt monta mielenkiintoista ja valitettavasti turhaakin tavaraa. Vai mitä tuumaatte shakkinappuloista ilman lautaa? Tosin shakkinappulat on aina hyvä olla olemassa.

Paras hankinta oli kirjevaaka, joka oikeastaan huusi haluavansa päästä keittiööni. Yritin vastustaa ja palautin sen ainakin kaksi kertaa hyllyyn, mutta niin siinä vain kävi, että meidän keittiöön se päätyi.

"Kirjevaaka", asteikko aina 500grammaan!

-Apua! Nyt on ryhdyttävä laihdutuskuurille!

Pöytäliina on pelastettu anopin vintiltä.