keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Minne se syyskuu katosi?

Miten aika käy näin nopeasti? Yleensä aamulla viimeinen tunti ennen töihin lähtöä hujahtaa nopeasti, mutta nykyään näemmä myös syyskuu! Syyskuut ovat yleensä täynnä uusia kursseja ja aktiivista aloitusta yhteen sun toiseen kissanristiäiseen.

Minä olen aloitellut uusia kässykursseja, jumppakursseja, teoreettista opiskelua ja uuden työn, eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi? Ja tietenkin ihmisen pitää aloittaa uusia käsitöitä -ainakin mielessään.

Ostin hyvänväristä muhkuraista lankaa ja  tein kaulaan talvenvastustajaa.

 - Oliks ihan pakko? Pyydä mallisi muualta.

 - Minä minä, minä haluan olla malli! Onko nyt hyvä ilme? 
Ihan voitais lähteä kissakävelylle vai mikä catwalk se on?

Jotkut vaan aina innostuvat kaikesta - on sitten koira tai ihminen:)

ps. Kauluri on kyllä ihan itselle tehty.

tiistai 21. elokuuta 2012

"Olen tiskirätti ja tiedän sen, mutta ylpeä sellainen"

Näin totesi Ismo Alanko Sielun Veljien kanssa kahdeksankymmentäluvulla.Sitä laulettiin kovasti ystäväpiirissä. Eräskin meistä teki kesähommia valtioneuvoston lattiankiilottajana (siistijä), päivät kuluivat nopemmin biisin sanojen tahdissa, kun herraskaiset astelivat tyylikkäinä ohitse:)

Tässä tämä jääkaapinpuhdistusrätti nyt on, kuivana:


"olen tiskirätti ja tiedän sen, mutta ylpeä sellainen".

Minä kyllä kehtaan tätä rättiä kaulassani kantaa:)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Vihavuosi Uumalla

Alajuoksu
Käväistiin ystävän kanssa Vihavuodessa, Hämeessä. Maarit Humajärven näyttely "UUMALLA" sai ensiesiintymisensä. Aivan ihana näyttely todella mahtavassa miljöössä! Näyttely katsottiin, koski katsottiin, kahvitkin juotiin ja vielä uudelleen tutkittiin näyttelyä. Suosittelen!

Yläjuoksu
Upealla koskella saa kalastaa vain erikoisluvalla, paikka on perhokalastajien suosiossa. Ammoisina aikoina koskesta on saatu jopa seitsenkiloinen lohenvonkale. Se on ollut kyllä jo aikas pelottava.


Näyttely löytyi vanhan sahan mielenkiintoisesta miljööstä.

Kotimatkalla piti pysähtyä Puutikkalan idyliseen kyläkauppaan . - Täällä syödään aina jäätelöt! kerroin ystävälle. Suhteellinen käsitys tuo aina, viimeksi söin jätskit kaupan pihassa noin 14 vuotta sitten.

Taidetta lähimaastossa


Hieno visuaalisten ärsykkeiden matka Hämeessä!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Siivousrätillä on väliä

Jääkaapin täytyi olla todellakin siivouksen tarpeessa, koska mies kiinnitti asiaan huomiota. Jääkaapin alaosasta löytyi idätettyjä perunoita, ja kas, minun vanhat väriliemet joltain kurssilta. Hyllyn irtopohjalle oli valunut kokenillia.

Mies: - "no toi täytyy kyllä heti pestä"
Minä: - "Varovasti varovasti, odota, haen sopivan kankaan!"

Kiiruhdin hakemaan vaalean silkkihuivin, jonka onneksi olin juuri ostanut! Huolellisesti, pienellä vedellä, irroittelin väriä hyllystä. Mitään ei saa heittää hukkaan! Kyllä opettajani olisi nyt tyytyväinen:)

Kaikki väri ei lähtenyt liottamalla. Hain keittiöveitsen ja irroittelin kuivuneita kökköjä, jotka kääräisin silkkihuiviin.

Kangas pitäisi laittaa muoviin ja unohtaa jonnekkin lämpöiseen. Niinkö se oli? Eihän minulla muovipussia ollut lähellä, mutta lasipurkki kyllä. Huivi siis lasipurkkiin ja sitten lämpöiseen.

En viitsinyt purkkia sisälle viedä, vaan laitoin tikapuille talon eteläpäätyyn.

Siinähän sen kelpaa olla unohduksissa.

Sitä kyllä ihmettelen, että kerran vuodessa joku huomauttaa jääkaapin siivouksesta ja yrittää heittää minun kokenilliliemiä hunningolla. Vuosi sitten siskoni tuli kylän, päätti pestä jääkaapin - ja heitti kokenilliliemet roskiin! 

Täytyy varmaan parantaa tapansa 
- ja piilottaa kokenillit paremmin:)

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Silkkitiellä Lopella

Ystävättären kanssa päädyimme Lopelle Topenon kylää. Kumpikin luuli lähteneensä kaverin seuraksi,koska kaveri halusi Topenon kylään. Ehkäpä olikin niin, että kumpikin halusi sinne mennä, mutta ajatteli vierittää syyn toisen niskoille. Takuuvarmasti luvassa olisi kallis matka ja itselle on aina helpompi selittää, että "enhän minä, seuraksi vaan lähdin". Kuullostaa paljon paremmalta kun todeta :- "Mennään silkki-Sorrille ja ostetaan paljon silkkiä!"

.
Etukäteen olin sopinut Silkkituonti Sorrin Merja-emännän kanssa, että tullaan tiettyyn kellonaikaan. Yrittäjille tulee aina yllättäviä menoja, joten istuskelimme odottelemaan ihanan vanhan talon ihanalle kuistille. Puheenaiheena taisi olla, että saisipa tuollaisen lasikuistin...

Isossa talossa oli pienen pieni myymälän tapainen, mutta voi miten ihania kankaita, lankoja yms. hypisteltävää.

Tästä hyllystä löytyi kaikkea hauskaa ja ihmeellistä esim.kokongeja yms.

Pystyisitkö ohittamaan nämä langat ilman sormien hypystelyä? Minä en.

Kankaat. Ihana uusi tuttavuus silkkitrikoo. Niin pehmeää, ettei sanotuksi saa.

Ihanat silkit ja niin ihanaa opastusta silkin maailmaan. Minä aina nautin, kun saan kuunnella ihmistä, joka tietää ja tuntee asiansa.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Mummusen Peitto

Viime kesänä opettelin virkkaamaan. Koskapa en  tykkää viimeistelyistä, niin tämänkin projektin valmistumisessa kesti aikansa. -Päätarkoitushan oli opetella virkkaamaan.

  Luonnonväreillä värjätyt langat:


muistuttavat kukkia,

 

kiviä

ja puita.

Siksi valmis peitto voi viipyillä omenapuun oksalla kenenkään huomaamatta tai

naamioitua kukkakedoksi.
Apua! Omenapuussa on kyykäärme!


Onneksi ei kuitenkaan.
 Mummusen Peiton reuna siinä vähän narrasi.

Syksy saa tulla, ei haittaa,
 minä kääriydyn silloin kesään.


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kyllä hoffeja naurattaa..

...kun sisko tuli yllättäen käymään. 


Alma ja Roosa 6v