"Olen tiskirätti ja tiedän sen, mutta ylpeä sellainen"

Näin totesi Ismo Alanko Sielun Veljien kanssa kahdeksankymmentäluvulla.Sitä laulettiin kovasti ystäväpiirissä. Eräskin meistä teki kesähommia valtioneuvoston lattiankiilottajana (siistijä), päivät kuluivat nopemmin biisin sanojen tahdissa, kun herraskaiset astelivat tyylikkäinä ohitse:)

Tässä tämä jääkaapinpuhdistusrätti nyt on, kuivana:

"olen tiskirätti ja tiedän sen, mutta ylpeä sellainen".

Minä kyllä kehtaan tätä rättiä kaulassani kantaa:)

Päivä koulutuksessa

Jo toinen peräkkäinen koulutuspäivä työssä. Raskas työviikko takana ja rehellisesti sanottuna olin jo aivan puhki lähteäkseni viisastumaan. Mietittyäni asiaa keksin, että kyllä ihminen jaksaa, kunhan on hyvät eväät. Etsin sopivat eväät - ja tottakai myöhästyin.


Korvat auki,"eväät" esiin ja kädet töihin. Ompelin käsin, epämääräisin pistoin suikaleita neliöiksi. Tämän työn vitsi on myös siinä, että olen aina inhonnut käsinompelua. Koulussa opin inhoamaan kirjontaa, koskapa opettaja haukkui työni jäljen. Nykyisin taidan tykätä tästä omanlaisesta vapaasta tyylistäni. Lisäksi, en ole ruskean värin ystävä, ja tässäpä onkin" vain" kankaat ja lanka ruskean sävytteisiä. Tulipahan taas rikottua omia raja-aitoja.

- Mitä sä teet? kuiskivat työkaverit.

- Ei harmainta aavistustakaan, mutta eikö olekin kiva koulutus!

Opin selvästikin paremmin, kun saan tehdä samalla käsillä!

Luentoa oli jäljellä vielä tunti ja hommat loppuivat. Vääntelehdin ja rummuttelin jalkojani -eikö tää lopu? Samassa huomasin, että lankaa sekä pieniä leikattuja kankaanpaloja jäi pöydälle. Ompelin vielä ne yhteen ja mielenkiintoinen luento loppui samaan aikaan kun pikkuriepu valmistui.

Tumman ruskean olen värjännyt väreillä, jotka löysin kirpparilta. Vaalea kangas on värjätty samettikukilla.
Nämä työt päätyvät varmaankin jonkin työn pohjaksi.

Oppiminen on hauska juttu,se miten me opimme niin eri tavoilla. Minä olen aina oppinut parhaiten puuhallessani samanaikaisesti käsilläni jotain. Jos en voi tehdä käsitöitä, piirrän luentopaperit täyteen epämääräisiä kiemuroita.

Taiteilijaelämää

Taas olin ilmoittautunut kurssille, mistä ei ollut aavistustakaan. Nyt sitten ompelen kirjaa. Aihe: tuntematon. Tarkoitukseni oli tehdä yksi todella pieni kirja. Nyt on tulossa kaksi suurta kirjaa.

Olen seuraillut cathy cullisin töitä jonkin aikaa, ehkäpä alitajuntaan on jäänyt muhimaan jotain, sillä ajattelin kokeilla tekniikkaa, jota hän käyttää välillä töissään.

Tarvitsin äidin vanhan keittiöverhon (hän ei varmaankaan tarkoittanut sitä tähän käyttöön), ompelukoneen, kirjontalankaa ja ohjelmaksi vapaa kirjonta. En osaa piirtää päästä mitään, joten otin malliksi vierelle yhden Pikasson kuvan( anteeksi Pikasso)

Tämä oli ensimmäinen työ, ehkäpä toiset kuvat julkaisen jos kirja valmistuu.

Raja- valokuvatorstai 186.haaste

Sateliittikuva maiden rajalta?

Vai marmoripöydän rajat?

Entäpä madon reittien rajat tammessa?

Ehkä oksan ja rungon rajaseutu?

Ehkä kuitenkin vaan mielikuvituksen rajat. Hyvällä mielikuvituksella näkee mitä haluaa, muuten tulee vain rajat vastaan.

Totuus näistä kuvista on, että mikään ei ollut sitä mitä tekstissä väitetään. Ihan ovat vain meikäläisen pensselinjälkeä pahville kokeiltuna.

Haastetta osa II

Kokeilevan käsityön kurssilla piti siis valmistaa kirjontatyö, jonka idea tuli kuvasta (kuva edellisessä postauksessa).

Vanhaan pyyheliinaan aloin kokeilla kirjomista.

Vanha liina, vanhat langat ja vanha puu.

Synkkää, synkkää. Työ näyttää synkältä ja mieli myös.

Mitä ihmettä tästä oikein tulee?

Tässä vaiheessa kyllästyin valkoiseen liinan pohjaan

- ja maalasin sen kangasväreillä.

Muuttuisiko työ nyt?

Ehkä vielä vähän synkistää?

No, seuraavassa postauksessa näet mitä tästä elämäni toisesta kirjontatyöstä oikein tuli. Sillä itseni ja ehkäpä ympäristönkin yllätykseksi se valmistui - ja tuli vielä viimeisteltyäkin.

Jouluvaloja

Tämän tein jo viimevuonna. Muutaman äidin kanssa askarreltiin opettajalle jouluvalot, ja tietenkin siinä samalla itsellekin.


Kuvasta ei saa välttämättä oikeaa ajatusta seppeleestä. Itse yllätyin miten hauska siitä tuli.

Tehdäänpä savimöykky

Kurssi on päivän sana. Omaa luovuutta etsimässä; siis pitää mennä kurssille, tekemään jotain mitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Materiaaliksi valitsin saven - ja vaatimattomasti tietenkin, reliefi-kurssin.

Eteen pudotettiin 12,5 kiloa savea. Ohjeeksi annettiin muokkailla möykkyä ja katsoa mitä siitä tulee. No, siitäpä sitten möykkyilemään. Kaikenlaista kerkesi käsissä muovatua ja lopulta tuli tällainen:

Shamaani. (Triptyykin ensimmäinen osa)

Jos herra tulee uunista ehjänä ulos, esityspaikka on ulkona pitkän heinän keskellä - sieltä hän sitten utuisesti katselee.

Savea ja aikaa jäi, ja taas ohjeiden mukaisesti aloin mälväämään savea. Syntyi triptyykin osa kaksi.

Shamaanin rumpu,

jossa koristeena "hienoja" heiniä ja kaksi sotkan munaa. (Kalevalan mukaanhan maailma on syntynyt sotkan munasta!)

Triptyykin kolmas osa tuleekin sitten siitä kirjontatyöstä -joka muhii vasta päässä.

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy, mutta eihän tämä niin vakavaa ole.

Kokeillapa kirjontaa

Nämä mukaan ja kokeilemaan.

Langat ovat tarttuneet kirpputoreilta ja anopin vintiltä, tai ovat muuten vaan päätyneet laatikkoon. Siis en ole mitään ostanut, enkä tiedä soveltuvatko edes kirjontaan. Mutta ainahan voi kokeilla.

Kangasta tarvitaan myös. Nämä kankaat löytyivät kaapin perältä. Voikohan niitä käyttää? Illalla sekin selviää. Ruskearaitainen pellavaliina on aivan ensimmäinen kangaspuilla kutomani tekele. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin sitä voisi jotenkin jatkotyöstää...

Syksyllä alkavat uudet harrastukset

..ja niin myös minulla. Kuulunhan keski-ikäisiin naisiin, jotka aina syksyisin innoissaan aloittavat uuden harrastuksen, ja sitten kohta ihmettelevät mitäpä taas tuli tehtyä? Jotta en kuitenkaan pääsisi ihan niin helpolla, olen sitoutunut tähän kurssiin ainakin kolmeksi vuodeksi.

Aloitin "Kokeilevan käsityöilmaisun peruskurssin aikuisille". Oikeastaan en ole koskaan edes ajatellut moiseen ryhtyväni. Mutta yksi luonteenpiirteitäni taitaa olla impulsiivisuus; tehdä hätäisiä päätöksiä ja miettiä vasta sen jälkeen.

Eijan blogi vaikutti myös paljon päätökseeni lähteä opiskelemaan kädentaitoja. Eija on tehnyt käsityötaiteen opinnoissaan aivan mahtavia töitä, joita voi ihastella hänen sivuillaan.

Nyt sitten olen kurssilla ja mielenkiinnolla odotan, mitä minulle tapahtuu? Mitä uutta opin? Uusia kädentaitoja? Uutta tapaa ajatella? Opinko jopa tekemään jotain käsilläni? No, ylipäätänsä olen vain utelias uusista asioista ja niitä varmasti tulee eteen:)

Ensimmäinen tehtävämme oli laatia kartta. Lehdistä, kankaista yms. liimattiin pahville käteen osuneita värejä ja muotoja. Kuvat ovat omasta kartastani. Osan kuvista ja muodoista ymmärrän, miksi ne otin mukaan, mutta osa kuvista on mielestäni aikas kamaliakin, varsinkin ruskea väri. Mutta jospa kolmen vuoden päästä ymmärrän miksi nämä kuvat tarttuivat käteeni.