Kissankassi?

Vintiltä löytyi myrkynvihreää norjalaista villaa. Minkälaista siitä mahtaa tulla jos heittää pesukoneeseen? Tämänkin työn tein jo syksyllä, yksikätisen terapiatyönä.

Huolellinen suunnitelma on kaiken aa ja oo.

Tässä hyvin tarkoin asetellut langat. Vintiltä löytyi myös tyttären lapsuudenajan helmet. Ne pujotin lankaan, halusin nähdä mitä niille tapahtuu.

Yksikätisen touhuilu taisi näyttää toivottomalta, mutta onneksi pulman huomasi joku, joka tarjosi auttavat aputassut.

Ylitarkastaja Herra Mörkö katsastaa tuloksen ja antaa luvan heittää pesukoneeseen. Koneessa työ pyörähtää kaksi kertaa.

Valmista, koko noin 45*60. Hävikki jälleen aikamoinen. Helmet sopeutuivat uuteen ympäristöön mukavasti.

-Tämä on erinomainen, varsinkin nämä terapeuttiset pallukat sopivat hipiälleni hyvin!
- Mutta, minä ajattelin kyllä tehdä siitä kassin!
- Tuhlausta, tuhlausta, tämä on minulle niin sopiva.
- Mutta..
-Miau!

Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee

Mitäköhän tuokin tarkoittaa?

Tässä kuitenkin juttua siitä, että yksikätisenäkin voi tehdä jotain. Syksy meni käytännöllisesti katsoen  käsipuolena, tästä huolimatta en jättänyt ihanaa harrastustani, vaikka pahemman kerran turhauduinkin. "Kokeilevassa" piti konehuovuttaa ja valmistaa tuote. Tuotetta en ole vielä aikaansaanut, mutta huovutusta kuitenkin.

Kaivoin vintiltä kaikki villalangat, huovutusvillat, "villapölpyrät" yms. epämääräiset. En juurikaan ajatellut värejä,tavoite oli kaiketikin siivota nurkkia, voimailla kädellä ja putsata turhautunutta aivokoppaa.

 Pirtin pöydälle levitin lakanana, jonka päälle viritin Huopanen-villalankaa.

 Ristikon päälle ripottelin villaa ja joitain villalankajämiä.

 Lisää villaa..

 Koko hoito kääryleeksi pituussuunnassa!

 Kääryle pakattiin kaikenlaisilla nyöreillä ja kengännauhoilla, jotka osuivat käteen.

Lopuksi koko hoito sukkahousuihin ja vielä päälle muutama sidos, ettei systeemi karkaa käsistä.

 Valmis 130*40, hävikki siis melkoinen.

 Kivoja reikiä.

Mitäköhän tästä tulee?

"Saaressa on salaisuus"

Deathline lähestyi enkä muutakaan nimeä kirjalleni keksinyt. Kirjan kannen tein jo periaatteessa viime kesänä, tosin en sitä silloin tiennyt. Olimme sisaren kanssa viikon ulkosaaristossa, maattiin riippukeinussa ja luettiin dekkareita.

Nimi on ommeltu vapaalla kirjonnalla, ensimmäisen kerran eläessäni kokeilin kirjottaa. Kirjan sivut on yhdistetty toisiinsa "ongen kohoilla" eli huovutuspalloilla. Tarvitsin hieman paksumpaa valkoista lankaa sitomiseen -  usko tai älä, se on kynttilän sydänlankaa! Osui näet ensimmäisenä käteen ja tuntui sopivalta. Siis kirjani on myös itsevalaiseva.

Sisäsivulla on tekijän nimi ja vuosiluku. Tekijän nimi on nyt vain poikkeuksellisesti tuon punaisen nauhan alla. Vihreä kangas ei alunperin ollut ihan näin vihreä, vaan maalasin sen paksulla pensselillä.

Sisäsivujen välissä on litistetyt huovutuspallot antamassa jämäkkyyttä.

Ensimmäisellä sivulla on aurinko ja jotain muuta. Kukat ovat nappeja.

Niittyjä. Pitsin reikiin on kasvanut punaista kirjontaa...

Meressä on kaikenlaisia kaloja. Liekö Itämeren hapettomuus muuttanut kalat oudon näköisiksi?

Kalat on leikattu kankaanpainantakokeiluista ja tämän jälkeen vapaalla kirjonnalla surruutettu kuvioita.

Metsä.

Puut ovat kankaanpainannan kokeilutilkuista leikattuja.

Sivujen välissä on kovikkeena pakkausmateriaalina käytettyä "solumuovia", tarkkaan en osaa määritellä ainetta, mutta teollisuus heittää sitä jatkuvasti kaatopaikalle.

Kirja on käytännöllisesti katsoen kierrätysmateriaaleista valmistettu.  Kankaat ovat vanhoja, uudelleen maalattuja tai muuten vaan uuden olomuodon saaneita. Huovutuspallot ovat saaneet alkunsa hahtuvalangan lopuista. Nauhat ovat vanhoista vaatteista. Ompelulanka on uutta. 

Parasta on että, tämä kirja on vielä pehmeä, eli sitä voi käyttää tyynynä!

Haisee!

Matkalla Tallinnassa oli mukana ryhmä teinityttöjä. Voi heidän kärsimystään kun mammat pääsivät Aade Lõng villatehtaalle!

Noin kolmekymmentä kilometriä Tallinnasta Narvaan päin: pieniä teitä, taloja, peltoja, ihmetteleviä lapsia, omenapuut keltajäkälän peitossa, tulvivia jokia. Ja sitten se löytyi! Villatehdas, eli yksi ränsistynyt tiilirakennus - mikä paratiisi!

Rakennuksen sisältä löytyi villaa joka lähtöön, kaikissa maailman väreissä.

Herkullista villaa huovutukseen.

Pakko oli ottaa, kun oli niin ihanat värit!

Näistä tulee villatakki tällä vuosikymmenellä.

Kesän värjäyskurssia varten on varauduttu.

Kaikki nämä reilusti alle kuudenkymmenen euron.

Rukkaset sai

- Mikä näissä nykyisissä työrukkasissa on vikana? Isäntä valittaa, kun vasen rukkanen menee aina rikki.

Tähän hätään tarvitaan lammas. No, itsellä ei ole lammasta, jota voisi syöttää ja rapsuttaa ja lopulta keriä. Täytyy mennä siis hahtuvalankakauppaan. Ja eikun kutomaan.

Tästä sitä syntyy - aivan varmasti.

-Valmista tuli! Seuraavaksi heitetään kintaat pesukoneeseen.

- Äiti, eihän tuo pupu niitä tehnyt, eihän?

Pesukoneessa kutistetut. Vasempaan kintaaseen ompelin vielä nahkapalat. Nyt vain koekäyttöön - kestääkö vasen kinnas halonhakkuun?

Näitä kun riittää näillä pakkasilla!

Ja näin kassi heiluu...

Ja hyvin heiluu, kun sangat löytyivät! Tai rehellisesti sanottuna, olisihan ne löytyneet, mutta kun en muistanut etsiä.

Tämän kassin kudoin jo kevätpuolella, mutta vielä elokuussa en ollut uskaltanut huovuttaa sitä.

Lopulta laitoi pesukoneen pyörimään ja kun sitten vielä sain sangatkin hankituksi, niin tyytyväinenhän minä olen. Siinä kelpaa kassin roikkua -ovessa.

Usko loppui

Tämä tekele on odottanut jatkokäsittelyä jo vähän aikaa.



Jotenkin vaan uskonpuute tuli, enkä uskalla heittää sitä pesukoneeseen:)

Haluan prinsessaksi prinsessan paikalle!

Ja jotta se onnistuisi, on oltava kruunu. Siis, kaapissa ei nyt tälläkertaa sattunut olemaan ylimääräistä kultaharkkoa, eikä pussillista timantteja. Mutta löytyi sieltä melkein kullan väristä villaa.

Ongelma, miten villasta voi tehdä kruunun? - No, kokeilemalla!

Suuressa viisaudessa ajattelin, että tarvitsen kaavan. Jätepussista saa hyvän kaavan. Pitääköhän tämä kaava laittaa päälle vai alle? - En osaa oikeastaan päättää, joten käytän sitä "suuntaa antavana kaavana"

Mikään ei ole helteellä hauskempaa kuin läträtä veden kanssa. Ensin tehdään "muoto" ja sitten huovutetaan vesihanan alla.

-Tulikohan tästä nyt pensseliastian koriste?

-Vai kruunu?

Ehkäpä tällä kruunulla ei pääse valtakunnan prinsessaksi, mutta jos vaikka peikkoprinsessaksi?

ps. Jos sinulla sattuu olemaan hyvä vinkki huovutetun kruunun tekoon, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Tämä kun oli vasta ensimmäinen kokeilu:)

Satu Sammakko etsii itseään

Uudessa Novitalehdessä (kevät 2009) oli ohje käsinukkeen, joka oli neulottu Huopanen langasta ja neulomisen jälkeen huovutettiin pesukoneessa. Kuvassa käsinuket näyttivät pieniltä, joten päätin heti lisätä silmukoita ja pituutta. Enemmänkin olisi voinut lisätä, mutta eihän sitä ensimmäisellä kerralla tiedä.

Kutominen on kivaa- vaikkei tiedäkkään mitä on tekemässä.

Apua. Voiko tästä oikeasti tulla yhtään mitään?

Pesukoneesta otettuna tämä oli pieni vihreä möykky. Kovakouraisella käsittelyllä sain aikaiseksi tällaisen.

Tässä työvaiheessa sammakko katseli minua kolmisen viikkoa ja etsi identiteettiään.

Eilen tuntui siltä, että tällä sammakolla on selässä sittenkin vihreitä täpliä. Täplät on tehty neulahuovutuksella, joka ei ole tuttu tekniikka minulle.


Myös edessä on vihreitä täpliä. Jalat halusivat olla siniset, lieneekö aatelissukua? Silmät eivät haluneet valmissilmiä, eivätkä helmiä. Nekin on tehty neulahuovutustekniikalla.

Lopuksi huivi kaulaan - onhan flunssaaika.

Löytöretkellä vintissä

Ystävä pohti, mitä voisi lasten kanssa huovuttaa? Ensimmäisenä tuli mieleen, että tietenkin niitä palloja... Mutta villastahan voi huovuttaa mitä vaan, jopa pienten lasten kanssa! Villa on aivan ihana materiaali tehdä. Itse olen hyvin suurpiirteinen näissä kädentaitojutuissa, joten jo senkin takia tykkään eniten märkähuovutuksesta.

Siispä taas suunnistin vinttiin. Todelliseen pandoranlippaaseen, koskaan ei tiedä mihin törmää. Nyt löysin vanhat huovutuskokeilut. Niistä voisi olla apua sellaiselle, joka haluaa lasten kanssa kokeilla märkähuovutusta.

Huovutettuja pääsiäismunien sisuksia, joiden sisällä on riisiä. Huovutettu pallo avaimenperäksi ja huovutettu kivi.

Pääsiäiskortti.

Kartonkiin leikattu aukkoja (lapset voivat pistellä)

Kortin sisällä levytekniikalla huovutettu palanen.

Hiiret.

Pallotekniikalla muotoiltu soikeaksi ja lopuksi villasta muotoiltu häntä.

Käärmeet.
Näistä pojat tykkää. Sisällä piippukrassia, joten käärme taipuu.

Nalle.

Tämä on ykkös- tai kakkosluokkalaisen tekemä, lapsen oma suunnitelma.

Koru.
Villan sisään voi laittaa jonkin sortin jouhia.

Saippua.
Tämähän on hitti tänäpäivänä. Ja tosi terapeuttista tehdä.

Täältä voit saada lisäideoita:

http://www.kaspaikka.fi/huovutus/index.html

Tässä vielä blogi missä oli hienoja töitä:
http://tuikkunen.blogit.fi/huovutuksia/

Ja vielä yksi blogi, missä ohje helppoon huovutukseen:
http://villapallo.blogspot.com/2008/02/helppoa-huovutusta.html

Taidankin lähteä villavarastoa tutkimaan.