- Onko se aalto?

-Vai onko se auringonlasku? - Taatusti se on saaristosta. - Jäätikkö sulaa!
- Selvästi van Goghia!

Kommentteja tähän mennessä syksyn työstä. Tämä onkin hauskaa, kuulla ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia. Kyseessä ei liene mikään esittävä kuva, vaan ehkäpä juuri mielenmaisema?

Työ on vielä kehikossa, sillä en tiedä onko se valmis, vai tuleeko vielä jotain?

Kokeilevan käsityön peruskurssilla tehtävänä oli yhdistää jokin kulttuuri ja luonnon värit. Haasteellinen tehtävä. Päässä pyöri kaikenlaisia ideoita. Lopulta opettaja huomautti, että pitäisi tulla näkyvää, että muutkin voisi kommentoida:)

Kurssin kanssa kävimme Espoon nykytaiteen museo Emmassa katsomassa näyttelyä Silkin ihme. Ja todellisia ihmetöitä olivatkin. Näyttely on avoinna vielä 9.1.2011 asti. Suosittelen.

Ihastuin tähän pikkukeisarille valmistettuun vaatteeseen - mieletöntä neulankäsittelyä!

Mietin miten voisin tästä näyttelystä ottaa ideaa työhöni, sillä onhan toki kiinan historia täynnä kulttuuria. Tähän pieneen kohtaan silmäni pysähtyivät...

Täytyy vain toivoa, ettei kukaan kiinalaisen kulttuurin ystävä suutu minulle.

Ja itseasiassa, työhänihän ei muistuta lainkaan tätä kuviota. Työn edetessä ajattelin enemmän kesäistä saaristoa.

Loimi on pellavaa ja kuteet pääasiassa itsevärjättyä villalankaa. Mukana on siellä täällä kirjontalankaa, virkkauslankaa ja muuta epämääräistä.

.. ja lopputulos onkin sitten.. .

.. niin, mitä?

Koepala valmis

Tässä se nyt on- se koepala.

Kyllä minua hieman huvittaa tuo työ. Mutta toisaalta katselen päivittäin ikkunasta tuon näköistä puuta, ehkäpä se siksi tuleekin niin helposti tehtyä? Poistin sen pyörylä, kun alkoi muuten muistuttaa liikaa sitä viime syksyn työtä.

No, nyt voin alkaa valmistamaan sitä varsinaista harjottelutyötä. Luonnoksessa ei ainakaan esiinny puuta- mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Alitajunta työskentelee

Kuvakudos. Minusta on hauska suunnitella, pohtia, kääntää ja vääntää. Samalla turhautta kun ei keksi mielestään mitään hyvää ideaa. Sormet syyhyävät tehdä. Mutta kun ei tiedä mitä?

Otin matkalaukun esiin ja katselin viimekesänä värjättyjä lankoja. Syntyisikö mitään?

Päätin kokeilla, lähinnä opetella tekniikkaa. Siis koekappale.

Ilman suunnitelmaa lähdin kokeilemaan. Tässä on kyllä jotain tuttua...


Onkohan minulle jäänyt vielä jotain sanoatta tästä aiheesta kun alitajunta tätä maisemaa työstää?

Langat suoriksi ja hommiin...

... eihän sitä muutakaan voi. Mielessäni olen jo tehnyt monta kuvakudosta, jotkut jopa onnistuneita. Vielä ei kuitenkaan tieteiselokuvien todellisuus ole mahdollista tässä ulottuvuudessa, joten vanhanaikaisesti on ryhdyttävä haasteen kimppuun, jos haluaa jotain muidenkin nähtäväksi.

Kuvakudoksia on varsin hankala tehdä, jollei ole kehystä. Ja minullahan ei sellaista ole. Mutta minulla on nurkissa paljon ylimääräistä tavaraa ja mies. Siispä miehelle ohje: - tee 30*30cm kehikko vanhoista listoista.

Mies kyllä tekee, mutta koskaan ei tiedä tapahtuuko se tänään, vai (oikeesti) kymmenen vuoden päästä. Mies erehtyi kysymään, koskas se pitäisi olla valmis. Hieman taisi hämäläismies hätkähtää kun sai tyynen vastauksen -tänään.

Mies saikin hyvät raamit aikaiseksi. Itse aloin vielä naulaamaan vintistä löytyneitä pikkunauloja puolen sentin välein.

- Ai, siitä tulee tuollainen? Mies ihmetteli ohimennessään.
- voi, voi, hän ei tiedä vielä mitään...

Loimen tein ylijääneistä pellavalangoista.

Kustannukset eivät siis olleet oikeastaan mitään, koska kaikki oli hankittu aiemmin johonkin muuhun tarkoitukseen.

Kirpparilta löysin vielä hyvän, pitkän, melkein viisi senttiä maksavan neulan, millä on hyvä tehdä kuvioita. Kuvankin olisin laittanut, mutta piilotin sen johonkin hyvään paikkaan...