"Psykedeelistä..."

Kommentoi tytär keittiön verhoja, kun tuli pääsiäistä viettämään kotiin. Kaikkea se perhe todellakin joutuu kokemaan. Mies on jo niin tottunut, ettei sano mitään -tai sitten ei edes huomaa:)


"Hienot kevätverhothan nämä on!" Oikeastaan kyllästyin talviverhoihin ja halusin jotain tilalle. En kuitenkaan jaksanut ommella mitään...


Kaivelin hieman matkalaukkua, mihin olen säilönyt noita värjäämiäni kankaita. Ja laitoin nämä roikkumaan, samalla voin pohtia, mitä niistä työstäisin.

Kuvassa ei näy kankaiden "saumakohdat", mutta seitkyt-kahdeksankymmentä luvun taitteessa nuoruutta eläneeltä ei kai muuta voi odottaa kuin hakaneuloja:)

Kankaasta ei tarvitse varmaankaan mainita, että vanhoja lakanoita on taas tuunailtu.