Mutta onneksi minulla on ystävätär, joka taitaa myös virkkauksen salat. Eräänä kauniina kesäpäivänä istuimme hänen ihanassa puutarhassa mummunneliö-yksityis-kurssilla! Ystävätär jaksoi selittää kärsivällisesti mikä on ketjusilmukka, miten se tehdään, kuinka monta tehdään jne. Kiitos kiitos.
Minä lähdin kotiin harjoittelemaan, langaksi valitsin parikymmentä vuotta sitten värjäämääni lankaa, josta olin yrittänyt tehdä villapaitaa, mutta jonka nyt purin tärkeämmän projektin tieltä.:
Huomaamatta neliöitä alkoi karttua.
Ja lopulta huomasin olevani koukussa...
...ja opettaja totesi -"hyvä oppilas".
Peiton näistä meinaan tehdä, mutta nyt onkin sitten uusi ongelma, miten palaset liitetään yhteen?
Kauniita ovat ja niistä tulee hieno peitto.
VastaaPoistaLapsena minulla oli jonkinlainen virkkaustaito, mutta nyt en varmasti osaisi yhtään.
Voi jukra, mikä määrä!! Minä kyllästyisin jo paljon aikaisemmin, mutta sinä näytät olevan ahkera oppilas :D Kyllä se nyt varmasti jää alitajuntaan!! Onnea yhdistämispuuhaan, siinä sitä kärsivällisyyttä tarvitaan :D Muista esitellä valmis peitto!!!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle jotain ;)
VastaaPoistaKauniita paloja. Ja peiton kokoamiseen tulee tietty uusi yksityiskurssi. Yhdessä tekeminen vaikuttaa postiivisesti käsien ja aivojen lisäksi myös sydämeen.
VastaaPoistaSussi:ehkäpä se virkaaminen on kuin pyörälläajo, kun alkaa tekeen niin muistuu mieleen:)
VastaaPoistaSinisukka: Esittelen peiton jos se koskaan yhdistyy:)
Tii: Kiitos:)
Maija: Täytyykin muistuttaa yksityisopea tästä positiivisesta vaikuttamisesta aivoihin:)
Hei, vastavierailulla sinun luona :)
VastaaPoistaJännä nimi blogillasi, jää mieleen ainakin.
Nuo isoäidin neliöt on koukuttavia, itekkin jopa 5 semmosta eläissäni virkannut, kun erään opiston kursin kanssa lahjopitettiin vanhusten palvelukotiin peitto. Yks päivä muistelin ohjetta, empä enää osannut.
Niin on harva pää :)