torstai 20. toukokuuta 2010

Lasten kanssa auringossa

En viihdy auringossa. Nuorena yritin maata rannalla ja ottaa aurinkoa, onnistuin siinä kymmenen minuuttia - ja sen jälkeen olen aina hakeutunut varjoon. Tänään olin auringossa, koskapa oli hauskaa tekemistä. Aurinkovärjäystä!

Ihmisellä voi oikeesti olla hauska työ! Lasten kanssa raahattiin nurmikolle muutama vahakangas, värejä, vesiämpäri, pensseleitä ja paljon iloista mieltä.



Väripohjasta tuli oikeastaan paksumpi, kuin piti, mutta ei haitannut. Kun lapset olivat saaneet kankaansa maalattua, haettiin lehtiä, kiviä ja risuja päälle kuivumaan.

Kuivuminen vaati paljon jalkapalloa, hippaa ja hiekkalaatikolla leikkimistä. Minuuttiviisarit kerkesivät kiertää kierroksensa kolme kertaa ja sitten tuli nälkä. Kuivista kankaista rapsuteltiin lehdet yms pois ja sitten sisälle syömään.

Aikas hyvän näköisiä, eikö vaan?

Näistä ommellaan vielä omat pussukat.

Näiden taideteosten tekijöiden keski-ikä oli kuusi vuotta.

4 kommenttia:

  1. Näyttävät ihanilta, kepeyttä ja herkkyyttä iloisissa väreissä.

    En ollut aikaisemmin kuullutkaan aurinkovärjäyksestä, kiva idea.

    VastaaPoista
  2. herkullisia :) Alkoi heti kämmenpohjia syyhytä. Kun vaan kerkeis.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli tosi hauskaa! Ja hyvin kerkiää, kun jättää sen jalkapalloilun pois:)

    VastaaPoista
  4. Ihania!
    Aurinkovärjäys on tosi kivaa ja aika pienetkin lapset voi olla siinä mukana.
    Joskus aloin omien kanssa aurinkovärjäyksen ja kun iltapäivällä sekä värit, kankaat että vaaleat teepaidat alkoivat olla loppu, niin pihalla oli toistakymmentä pikkupoikaa värjäämässä. Illalla äidit soitteli ja kysyi, mitä oikein teimme ja mistä niitä värejä saa. Osa kankaista jäi meille ja niistä tein sit tyynyjä ja penaleita ym. synttärilahjoiksi.

    VastaaPoista