lauantai 14. heinäkuuta 2012

Voihan myrkky!

En pidä myrkyistä. Mutta kyllä tämä arkku on niin pilattu, ettei tähän muu pysty kuin myrkky. Päätin siis käyttää maalinpoistajaa hiomisen sijasta. En tiedä miten tämä pitäisi oikeaoppisesti tehdä? Mutta koska olen vääräuskoinen joka asiassa, niin tämänkin opettelen kantapään kautta. Kun työ on tehty saattanee tulla ajatus "olisi pitänyt tehdä toisin" Mutta onhan sekin tapa oppia.

Ennen maalinpoistoa kysyin mieheltä, mikä väri olisi hyvä? Tämähän oli tietysti vain retorinen kysymys, sillä olin jo päättänyt, että arkusta tulee sellainen vihreänsinisenharmaa. Onneksi mies kulki samoilla linjoilla -emme siis ole turhaan olleet kimpassa kahtakymmentäseitsemää vuotta:)


Raaputtaessa olen mananut näitä 60 - ja 70- luvun nousukkaita, jotka halusivat hävittää kaiken vanhan. Sen verran järkevä oli ollut tämän arkun omistaja, ettei sentään polttanut polttopuina saunan pesässä!


Muuten oli sitten haluttu peittää kaikki vanha. Arkku oli kitattu kauttaaltaan, pohjamaalattu ja lopuksi vedetty kamala maalipinta päälle. Puiden syyt oli tukittu huolellisesti kitillä. Jos puu oli elänyt ja jättänyt pieniä reikiä, oli heti laitettu kittiä kitin päälle. Lopuksi oli vielä hiottu niin tasaiseksi, että appiukkokin olisi ollut ylpeä!



Kolme kerrosta pakkelia ja maalia poistettuani tuli ylläri vastaan: - Tämän arkun alkuperäinen väri on se vihreänsinisenharmaa!

Siis arkku on ihan varmasti ollut nuoren miehen, joka on haaveillut lähdöstä merille. Sininen väri tarkoittaa ihan varmasti merta. Onkohan tuon punaisen ja oranssin värin maalannut jälkipolvi, joka on halunnut sukupuustaan hävitettävän moisen irtolaisen sukulaisen muistot?

2 kommenttia:

  1. Työ tekijäänsä opettaa ;)

    T: Tytär tapettien keskeltä

    VastaaPoista
  2. 1960 ja -70-luvuilla vanha ja maaseudulta peräisin oleva koettiin jotekin vähän hävettäväksi, silloin oli niin kova usko tulevaan ja kasvuun.

    Upeaa, että olet saanut arkun jo noin hyvin entistettyä:)

    VastaaPoista