lauantai 12. maaliskuuta 2011

Päivä koulutuksessa

Jo toinen peräkkäinen koulutuspäivä työssä. Raskas työviikko takana ja rehellisesti sanottuna olin jo aivan puhki lähteäkseni viisastumaan. Mietittyäni asiaa keksin, että kyllä ihminen jaksaa, kunhan on hyvät eväät. Etsin sopivat eväät - ja tottakai myöhästyin.


Korvat auki,"eväät" esiin ja kädet töihin. Ompelin käsin, epämääräisin pistoin suikaleita neliöiksi. Tämän työn vitsi on myös siinä, että olen aina inhonnut käsinompelua. Koulussa opin inhoamaan kirjontaa, koskapa opettaja haukkui työni jäljen. Nykyisin taidan tykätä tästä omanlaisesta vapaasta tyylistäni. Lisäksi, en ole ruskean värin ystävä, ja tässäpä onkin" vain" kankaat ja lanka ruskean sävytteisiä. Tulipahan taas rikottua omia raja-aitoja.


- Mitä sä teet? kuiskivat työkaverit.
- Ei harmainta aavistustakaan, mutta eikö olekin kiva koulutus!


Opin selvästikin paremmin, kun saan tehdä samalla käsillä!

Luentoa oli jäljellä vielä tunti ja hommat loppuivat. Vääntelehdin ja rummuttelin jalkojani -eikö tää lopu? Samassa huomasin, että lankaa sekä pieniä leikattuja kankaanpaloja jäi pöydälle. Ompelin vielä ne yhteen ja mielenkiintoinen luento loppui samaan aikaan kun pikkuriepu valmistui.


Tumman ruskean olen värjännyt väreillä, jotka löysin kirpparilta. Vaalea kangas on värjätty samettikukilla.
Nämä työt päätyvät varmaankin jonkin työn pohjaksi.

Oppiminen on hauska juttu,se miten me opimme niin eri tavoilla. Minä olen aina oppinut parhaiten puuhallessani samanaikaisesti käsilläni jotain. Jos en voi tehdä käsitöitä, piirrän luentopaperit täyteen epämääräisiä kiemuroita.

5 kommenttia:

  1. Siis niiiin tuttua. Paikoillaan istuminen on ihan myrkkyä. Uuden oppiminen on kylläkin hauskaa ja työkoulutukset kuuluvat asiaan.

    Hommat luistavat parhaiten niin, että on taikina kohoamassa, luettava kirja auki pöydällä, käsityö menossa ja radio päällä.

    Kerran kirjoitin puoli lehtiötä täyteen "boring", kun ei voinut muuta kuin istua ja ihmetellä ja oli todella tylsää, siis kauheeta :).

    VastaaPoista
  2. mielenkiintoista huomata tosiaan, miten ihmiset oppivat erilailla. Minulla se on lukemalla, muiden puheesta minulle jää huonosti muistijälkiä.

    VastaaPoista
  3. Tulipas hienoa!! Ruskea ei lämmitä minunkaan mieltä, mutta tuossa on upeat mahdollisuudet jatkaa vaikka mitä! Hauska tuo viimeinen "kokoelma"!! Minäkin opin parhaiten kuuntelemalla ja samalla käsitöitä tehden! Yhdet polvarit muistuttavat jatkuvasti kurssista, jolloin niitä kudoin :D vaikka asiat oli aika tylsiä!

    VastaaPoista
  4. Neferi: Minustakin on kiva oppia uutta, mutta valitettavasti joskus osuu huono koulutus kohdalle... kääk:)

    Sussi: Muiden puheesta minunkin on vaikea kuunnella, mutta kun tekee käsillä samalla on jotenkin helpompi kuunnella. Muuten minulla onkin näkömuisti

    Sinisukka: Se on hassu juttu, että joku asia tuo toisen asian mieleen. Nuorena luin Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa samalla kun kuuntelin Abban levyä. Kun nykyisin kuulen jonkin biisin kyseiseltä levyltä, muistan tuon kirjan!

    VastaaPoista
  5. Tutulta kuulostaa tarve tehdä jotakin kuunnellessa. Hienoa kokeellista tuotosta sait aikaiseksi. Uusia koulutuksia odotellen.. :)

    VastaaPoista