Tässä vielä muutama "tunnelmapala" joulusta.
Amaryllis aloittelee kukintaansa heti joulun jälkeen.
Tietäjät ovat jo lähdössä poispäin.
Nämä hahmot virkkasin viime jouluna. Ajattelin opetella virkkaamisen jalon taidon. En vain ihan tainnut ymmärtää ohjeiden lyhenteitä, mutta ihan hyväthän näistäkin tuli. Ja lapset tykkäävät leikkiä näillä. Seimenä kuvaelmassa on tyttären vanha nukkekoti.
Vielä Turrikan mietteitä ensimmäisestä joulustaan:
Miksi emäntä on niin nyreissään? Minähän vain yritin sillä kännykällä soitella joulupukille. Enhän minä sille mitään voinut, että se niin hyvältä maistui!
Ja kyllä ne muutkin tekivät pulmalelua. Minä olin vain ainoa joka ratkaisi nelostason pulmalelun! Muut yrittivät käännellä ja väännellä, mutta minä tyttö käytin hampaita ja hyvin sain purtua paloiksi!
Enkä minä sitä kinkkua kuitenkaan syönnyt! Talossa on kyllä kuulemma ollut kissa, joka on itseään kaksikertaa suuremman joulukalan raahannut piiloon ja aloittanut mutustelemaan siellä. Mokoma emäntä oli sen löytänyt "muka ajoissa"!
Onneksi joulu on ohi, ei tule enää tehtyä tyhmyyksiä.
Muuten...voiskos noita kirjoja maistaa?
Onpa Turrikalla ollut tapahtumarikas joulu:) Ymmärrän täysin halun pureskella kännykkää, minulla on työpaikalta kännykkä, jonka haluaisin laittaa kappaleiksi, hankalakäyttöinen kapine, jonka näppäimiä ei näe ilman silmälaseja.
VastaaPoistaKaunis seimikuvaelma! Joulu menee aina niin nopeasti...
Niin vain joulu tupsahti ohi, joulukuusi siitä vielä muistuttaa.
VastaaPoistaNoi voi tuota Turrikkaa, kaikkea pitää maistaa.
Nuoren koiruuden pitää olla ahkera ja kokeellinen, se lisää tietoa elävästä elämästä :)
VastaaPoistaSöpö turre...
VastaaPoistaJa mukavia joulujuttuja olitte tehneet.
Ihanan ilmeikkäitä ovat tonttuset.