Mikä tuolla pilkistää?

Viikon viisaudessa ryhdyin tutkimaan säilytyslaatikoita. Sain sätkyn kun rotta hyppäsi silmilleni - no, onneksi se oli vain oma huovutettu "rotta".

Alunperin Herra Rotta päätyi pahvilaatikkoon ilkeän olemuksensa takia. No, vuosien karanteeni on sille varmaan tehnyt hyvää, sillä varsin ystävällisestä se nykyään näyttää.

Rotta on ensimmäisiä huovutuskokeilujani. Helpoimmasta päästä kun ei ihminen yritä, vaan heti kohta yrittää käsinukkea aikaiseksi. Malttamattomana ihmisenä en voinut seurata mitään ohjeita, vaan pähkäilin oman pään mukaan. Siksipä Herra Rotta ei kauheasti edes rotalta näytä. Jo syntyessään sillä oli reikä kaulassaan, joten heti piti paikkailla. Ehkäpä siksi siitä tuli Herra Rotta, nehän on kovia tappelemaan.

Mutta vuodet ovat vierinneet, ja Herra Rotan olemus on muuttunut.

Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?

Mikä tuolla pilkistää?

Vesirotan pieni pää,

viikset vallan mutaisina,...

Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on - aivan totta
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.

Runohan oli tietysti kaikkien tuntema Kirsi Kunnaksen "Vanha Vesirotta". Tässä en runoa kokonaisuudessaan kirjoittanut. Koko runon voi lukea Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta. Kirjahan kuuluu joka perheen kirjahyllyyn, eikö vaan?