sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Värjäri haisee kalalle

Entisaikojen värjärit olivat ammattikunta, joka viihtyi itsekseen ja haisi kalalta. Tai ehkäpä siksi saivatkin olla itsekseen. Osallistuin kurssille:"Luonnonväreillä kankaalle painaminen ja maalaaminen". En tiedä, miten kurssille olin alunperin edes päätynyt, mutta hyvä että päädyin. Uutta ja hauskaa oppimista!

Ensiksi piti saada aikaiseksi jotain millä maalataan.


Currya.
Maustepussista (useasta) saatiin yksi liemi aikaiseksi.

Kokenilli.
Kokeilimme myös:sipulinkuoria, punasipulia, hennaa,koivua, kanervaa, terttuseljaa, samettikukkaa, punapuuta, omenapuunkuorta.

Aluksi kasveja liotettiin pari kolme päivää ja keitettiin. Keitos siivilöitiin ja laitettiin alunaa kuumaan liemeen. Liemi jäähdytettiin ja lisättiin paksunnosainetta. Printex toimii hyvin, mutta alginaatti ei lainkaan. Älä siis missään nimessä käytä alginaattia, vaikka sitä käyttöön väitetään soveltuvan.

Värien kokeilua.
Ihmeellisen paljon vaikuttaa kangas mihin maalataan. Itse ihastuin bourettesilkkiin. Värit tulevat todella kauniisti esiin. Puuvillassa värit olivat aikas hailakat.


Maalauksen jälkeen väri pitää kiinnittää. Nämä väriseokset kiinnittyvät höyryttämällä. Tarvitaan vanha kulahtanut lakana kankaitten alle.



Maalatut kankaat laitetaan vierekkäin ja kierretään löysälle litteälle rullalle...


... sitten kierteelle...


..ja pataan...

Tunnin verran höyrytetään, ei saa kiehua.
Tässä kohtaa tarvitaan salainen ase: vanhat villahousut kannen väliin- kerää kosteuden.
Hauska kurssi, enkä kyllä kalalle haissut:)

4 kommenttia:

  1. Näyttää kivalle ja mielenkiintoiselle!

    Tuo lila väri on ihana.

    VastaaPoista
  2. Varmaan ihania lopputulokset!!?! Vai että villahousut :)kaikkee sitä keksitäänkin!
    sinisukka

    VastaaPoista
  3. No niin, olenkin miettinyt että mites sitä kasviväreillä painetaan, tämä selvittikin asiaa. Taisikin olla hauska kurssi.

    VastaaPoista