tiistai 20. huhtikuuta 2010

Tilkkuilua Tallinnassa - Marja Matiisen

Viikonlopun retkellä pääsimme käymään virolaisen tilkkutyötaiteilija Marja Matiisen kotona, joka on samalla hänen työpaikkansa. Ihastuttava persoona ja todella hienoja töitä. Marja kertoi tekevänsä työnsä vanhoista kankaista. Kaikista hänen töistään löytyy tarina, yleensä tarinat kertoivat hänen suvustaan ja perheestään.


Tässä arkussa Marja säilytti näyttelytöitään. Esille hän ei halua kotonaan laittaa töitä, missä on muistoja vaikkapa Siperian työleireiltä.


Tämä kello on SUURI. Mahdollisesti parimetrinen.


Marja Matiisenin kirja, mistä löytyy paljon kuvia hänen töistään.


Marja kertoi tarinan miehestä, joka tuli vaimon kanssa vierailulle. Miehellä oli tapana aina moittia vaimoaan sekaisesta huushollista, kun kankaita yms tuppasi käsityöihmisellä olevan joka paikassa. Vierailun jälkeen mies totesi, ettei enää koskaan moiti vaimoaan. Marjan kankasmäärät kun saivat hänet toisiin aatoksiin.

Vierailu Marjan kotona oli elämys, jota voin suositella kaikille ihmisille. Varmasti tämä vierailu ei jätä ketään ihmistä "tyhjäksi" - kauneutta silmille, tarinoita korville ja ajatuksia aivoille. Historiaa ja nykypäivää, kierrätystä ja ideaa.

4 kommenttia:

  1. Voi ihmettä mikä kohde!!
    sinisukka

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen paikka! Onko alimman kuvan kankaat hänen kodistaan? Aikamoinen määrä kangasta.

    VastaaPoista
  3. Sinisukka: Ehdottomasti kannattaa käydä!

    Sussi: Marjan kodista kyllä ovat kankaat. Mutta tuossa vain pieni nurkkaus. Näitä kangashyllyjä oli pari huonetta ihan täys - värin mukaan lajiteltuna!

    VastaaPoista
  4. Sain vierailla tämän ehdottomasti parhaimman tilkkutyötaiteilijan kodissa viime keväänä käsityöryhmämme mukana. Todella inspiroiva kohde. Suosittelen lämpimästi muillekkin. Kun katselen kuvia Marja Matiisenin töistä ja kodista, innostun tekemään itsekin aina jotain. Jäi niin mieleen Marjan sanoma: "Kuinka ihanaa onkaan, kun jokainen voi tulla hulluksi, jos tahtoo, kukin omalla tavallaan!" Ihan tarkalleen en muista sanamuotoa, anteeksi, mutta jotenkin näin se meni.

    VastaaPoista