Tavoitteena on harjoitella uusia tekniikoita. Onneksi tämä osio on minulle helppoa, sillä kaikki tekniikat ovat minulle uusia!
Valitsin itsepainettua kangasta ja surruuttelin vapaakirjontaa kankaalle. Tämä on todella hauskaa, sillä minulla ei ole mitään aavistusta mihin neulan pitäisi mennä.
Sisäkannen kangas on vanhaa trykkityykiä. Kannen sisällä oleva kovike on jotain pakkausmateriaalia (tavara pakattu pahvilaatikkoon ja kääritty paksuun muoviin). Sisäkankaan silitin kiinni muoviin, tällöin muovi suli ja kangas jäi vähäksi aikaa kiinni ja sain ommeltua hyvin.
Laittaisiko kansien kiinnityksen napeilla vai nepparilla. Päätin taas kokeilla uutta tekniikkaa. Kirjontalangalla suurruuttelin nyörin päältä kolmeen kertaan..
... vai tekisikö tästä mieluummin rannekorun?
Ei kun kiinnitys kirjaan, mutta miten sen laittaisi?
Sisäsivut on tehty pesukoneessa huovutetusta villapaidasta.
Siinä se nyt on.
Tämä neulakirja ei tullut maksamaan juuri mitään. Ainoat kustannukset taitavat tulla kirjontalangasta ja kangasväreistä. Lakana oli vanha, villapaita aikanaansa kulahtanut, nyörin pätkä unohtunut laatikon pohjalle, kovikekangas vanha pakkausmateriaali, jonka päämäärä yleensä on roskis.
Ja taas tuli hyvä mieli.
Jo vai kiva neulakirja, tuollainen on minunkin pitänyt itelleni tehdä.
VastaaPoistaKonekirjontaan taidat olla vähän kans hurahtanut, mä kans tykkään siitä surruuttelusta.
Aivan kuin jokin taidekirja!!!! Tai niinhän se onkin :D kukas sen on määritellyt mikä on taidekirja ja sen sisällys!! Hienolta näyttää!!
VastaaPoistaTarttisinkohan minäkin tuollaisen??
sinisukka
Hiano!
VastaaPoistaEija ja Sinisukka: Kyllä! Kaikki naiset tarvitsevat nykyään neulakirjan:) Ja kyllä, olen tainnut vähän hurahtaa tuohon surruutteluun,hihih.
VastaaPoistaTii: Kiitos, se on hyväntuulen neulakirja:)
Wau, en ole ennen tiennytkään neulakirjoista.
VastaaPoistaSussi: Täytyy tunnustaa, etten minäkään. Ja kun kuulin moisesta aattelin etten koskaan sellaista tarvitse. No,...nyt sit omistan sellaisen:)
VastaaPoista