Töiden jälkeen...

...puutarhassa on vielä niin kuuma,ettei siellä jaksa olla.Tietenkin ihminen, joka tykkää paahtavasta auringosta, viihtyy siellä. Tähän päivään asti olen kuvitellut, että elän täysijärkisessä perheessä, eikä täältä auringonpalvojia löydy.Väärässä! Äidit usein ovat. Kysyn Pikkuveljeltä:

-Missä mahtaa Isoveli olla?
-ei tietoo, ei o näkyny. Kuusitoista vuotias ylittää sanavaraston runsaudella äitinsä.
Äidinvaiston innoittamana kurkistan ikkunasta ulos ja näen Isoveljen palvomassa aurinkoa.

Kyllä elämä on kummallista.

Tästä perinkummallisesta kotielämästä toivuttuani, ja auringon rauhoituttua, käyn kurkistamassa mitä muutoksia puutarhassa on tapahtunut?

Lobeliat ovat kasvaneet yllättävästi, siirtoa odottelemassa.

Tämä Iiris kasvoi tontilla, kun sen ostimme. Tosin hyvin surkeana ja pelkät lehdet vain tulivat esiin. Vaihdoin paikkaa, enkä tunnista tätä yli metristä kasvia enää samaksi.

Jee. Ensimmäinen unikko kukkii! Näitä unikon kuvia on lähes joka blogissa. Kesällä blogit täyttyvät unikoista ja talvella sukista:) No, tämä blogi on sukaton.


Vanha Pioni. Siirsin sen tälle tontille n. 18 vuotta sitten. Pioni todella ottaa nokkiinsa siirtämisen. Pakko oli siirtää, kun edellisestä paikasta muutettiin pois. Ajattelin, että väliaikaisesti laitan kasvin siirteeseen ja myöhemmin panen oikealle paikalle. Taloprojektimme oli alussa, enkä halunnut kasvin tuhoutuvan talonsiirtopuuhissa, joten valitsin tontilta kaukaisen ja rehevän paikan.


Nyt on talo siirretty ja Pioni kasvaa kaukana, syrjäisellä paikalla, poissa katseilta. Mutta täytyy vaan todeta, että talon siirtäminen on helpompaa, kuin Pionin siirtäminen.

Niityltämme löytyi mäkitervakko ja

Päivänkakkara.

Onneksi kohta alkaa loma ja pääsee kunnolla touhuaan pihassa.