tiistai 12. toukokuuta 2009

Äitienpäivän saldo

Aikaisemmin kehuin, miten lapseni ilmoittautuvat orjiksi äitienpäivän kunniaksi, eli kiltisti tekevät mitä äiti pyytää.
No, tänä vuonna perheellä oli selvästi menossa kapina, koskapa vain yksi ilmoittautui orjaksi. Ja hänkin hävisi aikas pian muiden joukkoon.

Minä puuhastelin kasvihuoneella ja ihmettelen missä väki viipyy? Jossain vaiheessa aloin kuulla ähinää ja puhinaa. Mitä tapahtuu? Utelias olen, siispä katsomaan.

Perhe oli päättänyt siirtää kiven talon nurkalta. Olen yli kymmenen vuotta puhunut, että kivi pitäisi siirtää, kun se on hankalasti kulkureitillä. Nyt oli sitten SE päivä koittanut!

Kivi ei ole pieni. Lapiolla oli kaivettu kuoppaa ja naru laitettu kiven ympärille...

Ehdottoman hyvältä välineeltä näytti auton tunkki. Kyllähän kivi liikkui, hitusen kerrallaan, kun koira ja kissatkin paikalle tulivat nauramaan.

Tässä vaiheessa palasin takaisin kasvihuoneelle - selkäni ei kestä tällaista voimannäyttöä. Kun tulin taas kurkistamaan, työmaalla oli yksi uhri:

Nuorimman pojan jalka muljahti. Onneksi isosisko oli juuri edellisellä viikolla käynyt ensiapukurssin ja innokkaasti hoivasi veljeä: kylmää, koholle ja kompressio (Taustalla näkyy taas taimia - niitä ON jokapaikassa)!

Kylmäpäinen äiti kun olen, jatkoin vielä hommia kasvihuoneella. Kun seuraavan kerran tulin kurkistamaan... Oli isännän otsassa laastari, joka peitti puolet otsaa! Hän oli törmännyt puuhun! Mutta onneksi läsnä oli jälleen ensiaputaitoinen tytär, joka paikkasi loukkaantuneen.

En uskaltanut enää jatkaa omia hommia, vaan jäin odottelemaan tuleeko enemmän loukkaantuneita - meiltä kun ensiapuun on kolmisenkymmentä kilometria, parempi viedä kaikki yhdellä kertaa:)

Loppujen lopuksi: miehellä on muhkea raapale otsassa, mutta nuoremman pojan kävi kurjemmin, loppuviikon saa kävellä keppien kanssa, kun nilkka nyrjähti.

Äitinä (ja vaimona)tässä tietysti miettii, olisikohan taas vain pitänyt kuunnella äitiä?:)


3 kommenttia:

  1. No, johan nyt oli vaarallista puuhaa!!?? Onneksi tytär oli näpsäkkänä hoiturina paikalla! Hyvin järjestetty!!
    t. Sinisukka

    VastaaPoista
  2. Onpas iso kivi. Toivottavasti jalka paranee pian, kuin myös miehen otsa.

    VastaaPoista
  3. Sinisukka ja Sussi:Pojan jalka on jo aikas hyvä - ei tarvitse enää keppejä kävellessä. Kipu ilmenee suurimpana, kun pyydetään tekemään kotihommia:)

    VastaaPoista