Vanha nenäliina oli kyllä itsessään jo kaunis, pitsit ja kaikki. Mutta "kokeilija-iili" iski ja se oli viisikymmentä luvun nenäliinan tuunaamista uudelle vuosituhannelle.
Tekniikka oli estomenetelmä. Itse käytin vehnäjauhoja. Tein taikinan vedestä ja vehnäjauhoista suhteessa 1:1. Apuvälineeksi otin suuren lääkeruiskun, jonka täytin taikinalla. "Pruuttaaminen" oli todella hauskaa. Kuvio sai kuivua vuorokauden.
Ennen maalausta rypistin kangasta, syntyi rakoja, joihin maali tunkeutuisi. Maalattuani annoin kankaan kuivua hyvin, jonka jälkeen silitin nurjalta puolelta. Näin värit kiinnittyivät.
Taikinan poistin veden alla, auton ikkunaskraapalla.
Kirpputorilta huostaanotettu puueläinkin viihtyy auringon alla.
Tekniikasta löytää lisävinkkejä mm. seuraavista linkeistä:
Kelpaisi Kreikan matka tännekkin!
VastaaPoistat: vippe
Tosi aurinkoinen!
VastaaPoistaHaa! Onnistuin tunnustuksen siirtämisessä blogiini! :)
VastaaPoistaAurinkoa pääsiäiseesi!
Satunkaa: Olin niin innoissani, että maalasin kahdella pensselillä samaanaikaan. Siis pensselit molemmissa käsissä:)
VastaaPoistaHauska tekniikka, enpä ole ajatellutkaan että sopivan töhnän saisi tehtyä ihan kotoisista vehnäjauhoista.
VastaaPoistaYksi maalaus siellä Katzin näyttelyssä oli, johon tykästyin, ja kunnolla! Muotokuva naisesta hiekkarannalla, valkoisissaan. Harmi kun en muista sen nimeä. Siitä puuttui tyystin se "muovisuus", joka muissa töissä vaivasi. Voisin jopa ottaa seinälle :).
Sohvi: Taidenäyttelyissä on hauska käydä, vaikkei kaikista maalauksista pitäisikään. Jotain aina löytyy ja jos ei muuta, niin saa ihmetellä.
VastaaPoistaEn muista sitä naista sieltä rannalta. Muistan alakerran ison keltaisen työn. Se oli niin keväinen, kun kyseisenä päivänä satoi räntää - ja ikkunasta näkyi se harmaus ja vieressä ihana kevät maalaus! Ehkäpä siksi se oli niin hyvä. Siis minun tulkinta oli kevät- saattoi olla jotain ihan muuta.