Jääkaapin täytyi olla todellakin siivouksen tarpeessa, koska mies kiinnitti asiaan huomiota. Jääkaapin alaosasta löytyi idätettyjä perunoita, ja kas, minun vanhat väriliemet joltain kurssilta. Hyllyn irtopohjalle oli valunut kokenillia.
Mies: - "no toi täytyy kyllä heti pestä"
Minä: - "Varovasti varovasti, odota, haen sopivan kankaan!"
Kiiruhdin hakemaan vaalean silkkihuivin, jonka onneksi olin juuri ostanut! Huolellisesti, pienellä vedellä, irroittelin väriä hyllystä. Mitään ei saa heittää hukkaan! Kyllä opettajani olisi nyt tyytyväinen:)
Kaikki väri ei lähtenyt liottamalla. Hain keittiöveitsen ja irroittelin kuivuneita kökköjä, jotka kääräisin silkkihuiviin.
Kangas pitäisi laittaa muoviin ja unohtaa jonnekkin lämpöiseen. Niinkö se oli? Eihän minulla muovipussia ollut lähellä, mutta lasipurkki kyllä. Huivi siis lasipurkkiin ja sitten lämpöiseen.
En viitsinyt purkkia sisälle viedä, vaan laitoin tikapuille talon eteläpäätyyn.
Siinähän sen kelpaa olla unohduksissa.
Sitä kyllä ihmettelen, että kerran vuodessa joku huomauttaa jääkaapin siivouksesta ja yrittää heittää minun kokenilliliemiä hunningolla. Vuosi sitten siskoni tuli kylän, päätti pestä jääkaapin - ja heitti kokenilliliemet roskiin!
Täytyy varmaan parantaa tapansa
- ja piilottaa kokenillit paremmin:)
.
