Trykkityyki

Kädetön

2012-01-22T15:43:00.000+02:00

Oikeastaan jo melkein kädellinen. Syyskuussa minulta leikattiin vasen käsi ja marraskuussa oikea. Syksy meni harjoitellessa hidasta ja rauhallista elämää, ei kiirettä, ei stressiä. Jumpparini oli onnellinen: - Saatiinhan sinut rauhoittumaan, kroppasi tarvitsee TÄYTTÄ lepoa! -Joo, joo.

Ainakin hartiat saivat lepoa, kun ei voinut/saanut tehdä käsillä mitään. Mitä ihminen siis voi tehdä, kun "ei voi tehdä mitään?"

Ensiksi on mainittava hyvät kaverit, jotka jaksoivat kuskailla autolla ympäri maita ja mantuja, ystävät jotka jaksoivat kuunnella viimeiset "kipukuulumiset".

Onnelinen ihminen se, jolla on toimivat jalat, jos kädet ovat poissa pelistä. Ja vielä onnellisempi on ihminen, kun sillä on tällaiset ystävät:

Ainakin kaksi onnellista karvanaamaa löytyi nurkista, kun emäntä oli kotona viikkoja!

Ulkoilua ja lenkkeilyä päivittäin. Sairaslomien alkaessa kuljettiin vielä t-paidassa.

Almaa naurattaa, ikään kuin tietäisi, että emäntä palaa töihin vasta pysyvien lumien saavuttua!

Kävellä ei jaksa joka hetki, joten televisiosta tuli katsottua sisustusohjelmat, elokuvat yms. muuta tylsät ohjelmat. Aikas huono on kyllä television tarjonta - ihmistä aliarvioivaa ohjelmaa todella paljon. Tästä voisi kirjoittaa monta kriittistä arviota, eikä yksi blogipäivitys siihen edes riittäisi, joten jätän aiheen tähän.

Kirjoja oli vaikea lukea. koska käsissä ei pysynyt mikään. Onneksi siskoni meni kirjamessuille js löysi tämän:

Kirjatuki, kaikille "kädettömille" ja takuuvarmasti hyvä juttu myös hartiavammaiselle. Tämä kirjatuki toimii hyvin, luki sitten selällään tai kyljellään. Ja miksei sitä voisi käyttää nuottitelineenä ja keittokirjan tukenakin.

Pari viikkoa sitten kokeilin, josko kädet pystyisivät jo kutomaan (neulomaan), aloitin erittäin varovasti. Käsiala oli hieman tiukka, mutta onnistuin! Sormet vielä "juuttuivat" paikoilleen, mutta mika ilo! Hädissäni sitten kudoin kahdet parit sukkia.

Nyt tämä kädetön blogi voi muuttua taas sukattomaksi blogiksi. On muuten sukat vielä päättelemättä.

Väriherkkuja!

2011-10-07T14:40:00.001+03:00

Nämä kuvat ovat viime kevään kurssilta:

Jäi niin harmittamaan , kun en päässyt noitapatoja (värjäyskurssi) hämmentämään syksyllä.

Mutta onneksi, vihdoinkin "Väriherkkuja" on ilmestynyt!

Täällä voi siis käydä oppimassa ja kuolaamassa ihania luonnon värejä!

Ja tämähän on ihan puhdas mainos tästä herkullisen ihanasta blogista:)

Kiitos, kiitos

2011-09-10T21:55:00.000+03:00

Sain Tiiltä huomionosoituksen, kiitos kovasti. Nyt täytyy miettiä pää puhki mistä sitä oikein tykkää. Tässä kohtaa kun kuuluu vastata erilaisiin kysymyksiin. Tulee muuten mieleen Ystäväni-kirjat, niitä mihin lapsena vastailtiin:)

Tässäpä kysymykset:

1. Lempiruoka. Olen pääasiallinen kasvissyöjä, joka välillä kalaakin syö, mutta kasvikset on parasta. Tykkään mieheni sörsseleistä, ne vaan on parasta. Tänään tarjolla oli täytetyt kesäkurpitsat (kanttarellia, oliivia, sinihomejuustoa, yms). Mutta ykkönen on ehdottomasti kanttarellikastike.

2. Lempimakeinen. Viimeksi söin karkki-karkkia kesäkuussa. Suklaa on parasta ja olen siihen koukussa. Tosin nyt olen yrittänyt pysyä tummassa suklaassa.

3.Lempiluettava: Tykkään ruotsalaisista naisdekkareista. Oikeastaan olen moniruokainen kirjojen suhteen, draamaa, historiallista, fiktiota yms. Yleensä tykkään paksuista kirjoista, joissa tarina jatkuu ja jatkuu. Nyt on kädet kipeenä, enkä pysty pitämään painavaa kirjaa käsissä. Tästä syystä täytyisi löytää kevyempää kirjallisuutta, otankin siis mielelläni vastaan hyviä kirjavinkkejä.

4.Mieluisin tapa tehdä käsitöitä. Tykkään tehdä, kun katselen tv:stä ulkomaisia sarjoja tai elokuvia. Samalla kuvittelen oppivani kieliä. Myös omassa rauhassa on kiva tehdä, samalla voi kuunnella hyvää musiikkia ja pohtia asioita. Kaverin kanssa on myös hauska tehdä ja rupatella tärkeistä asioista. Siis pääasia, että saa tehdä käsillä jotain. Luennot yms. tylsät työkoulutukset ovat oivallisia paikkoja käsitöille.

5. Lempielokuva: Nothing Hill jaksaa aina hymyilyttää, varsinkin se lökäpöksy kämppis. Tykkään myös perheen miesväen kauhuksi kaikista Jane Austin filmatisoinneista ja yleensäkin brittiläisistä hidastempoisista draamoista.

Seuraavaksi kuuluu haastaa viisi blogikaveria pohtimaan samoja asioita kukkien kera. Siispä Sussi, Sinisukka,

Eija, Miukuli ja Tuike tässäpä teille haastetta:)

Mummusen neliöt

2011-09-03T09:23:00.000+03:00

En ole koskaan välittänyt mummun neliöistä, mutta markkinointi on viime vuosina ollut varsin ilmeistä. Minä olen kokenut suurta puutetta etten osaa virkata. Kun olen yrittänyt ymmärtää ohjeita, olen vain nähnyt muurahaisen polkuja, jotka menevät sinne ja tänne. Vileläpä kielimuuri on noussut eteen, en tiennyt mikä on esim. "piilosilmukka"?

Mutta onneksi minulla on ystävätär, joka taitaa myös virkkauksen salat. Eräänä kauniina kesäpäivänä istuimme hänen ihanassa puutarhassa mummunneliö-yksityis-kurssilla! Ystävätär jaksoi selittää kärsivällisesti mikä on ketjusilmukka, miten se tehdään, kuinka monta tehdään jne. Kiitos kiitos.

Minä lähdin kotiin harjoittelemaan, langaksi valitsin parikymmentä vuotta sitten värjäämääni lankaa, josta olin yrittänyt tehdä villapaitaa , mutta jonka nyt purin tärkeämmän projektin tieltä.:

Huomaamatta neliöitä alkoi karttua.

Ja lopulta huomasin olevani koukussa...

...ja opettaja totesi -"hyvä oppilas".

Peiton näistä meinaan tehdä, mutta nyt onkin sitten uusi ongelma, miten palaset liitetään yhteen?

Ken ovista kulkee?

2011-08-30T16:00:00.007+03:00

Minä pidän ovista, kauniista sellaisista. Valamosta löytyi monta ovea,kauniita, kummallisia ja ajatuksia herättäviä.

Tämä on ulko-ovi, josta henkilökunta menee kirkkoon.

Näistä ovista ei monikaan saa kulkea, Valamon vanhan kirkon ovet.

Tämä ovi minun lemppari, ovi maakellariin.

Kirkkokansa saa kulkea tavallisesta ovesta.

Uuden kirkon ovet - vain harvoille.

Yhden sellaisen harvan, jolla oli lupa ovesta kulkea, näinkin.

Ovi tämäkin - Lintulan portti

Lintulan kirkon ovet, niille harvoille.

Nämä ikonit olivat minusta kauniit.

Ovista pääsee myös Lintulan luostarin ihanaan kahvilaan.

Aina ei tule ajatelleeksi mistä ovista sitä päivän mittaan kulkee.

Äkkilähtö kiireettömään Valamoon

2011-08-28T14:58:00.000+03:00

Päiväretki Valamoon, lähtö aamulla klo 6:00 paikalliselta linja-autoasemalta. Koti on seitsemän kilometrin päästä asemalta -sovittiin ystävättären kanssa, että noudan hänet aamulla jo puoli kuusi, ettei tule kiireitä. Kiireessä on niin epämukava olla!

Heräilin pitkin yötä silloin tällöin - pientä stressiä, ettei vaan myöhästy! Olin päättänyt herätä jo puoli viisi, koska halusin pakata rauhassa, pestä hiukset ja juoda varhaisen aamukahvin. On niin mukava heräillä kiirreettömästi. Samalla voi lukea eilistä lehteä ja miettiä tulevaa viiden tunnin linja-automatkaa.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Herätyskello ei soi, sisäinen kello herättää minut 5:40 eli kahdenkymmenen minuutin kuluttua lähtee bussi! Soitto ystävättärelle:

- Minä nukuin kyllä nyt pommiin

- Ai?

- Saatko sinä keneltäkään kyytiä asemalle?

- No en.

- No, mä olen siellä sitten kymmenen minuutin kuluttua! (matkaa ystävättärelle neljä kilometriä)

Seuraavan kahdenkymmenen minuutin olisin halunut itse nähdä filmiltä. Kuvittele nainen, joka : käy suihkussa, pukee vaatteet, pakkaa reppuun eväät ja meikit(joita ei käytä), rahat, pesee hampaat, etsii sukkia, hukkaa silmälasit ja seuraavaksi puhelimen, löytää molemmat, pukee kengät, heittää tavarat autoon, kaahaa pihasta ja soittaa ystävättärelle: -No problems! Noutaa ystävättären tien varrelta, ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti (huom!) halki uinuvan kylä kohti linja-autoasemaa. Pysäköi auton - ja kaksi tyyntä naista nousee autosta, kävelevät kohti pysäkkiä ja saapuvat samanaikaisesti bussin kanssa pysäkille. Eikä kukaan tajua, että toinen naisista on ylittänyt hämäläisen kyvyn toimia nopeasti ja toinen naisista on miettinyt: - Miksi minä tuon Irmelin matkaan pyysin?

Mutta Valamossa olimme kiireettömiä, ja minä olin onnellinen että ystävätär pyysi mukaansa.

....mutta mahtaako enää toista reissua kanssani tehdä? Ei ainakaan retkeä, joka alkaa aikaisin aamulla:)

Kesä tuli ja meni...

2011-08-06T19:26:00.000+03:00

... ja työt kutsuvat. Jälleen kerran muutan yksikköäni- koko koulu muuttaa toiseen, tilavampaan koulurakennukseen. Kaikki me tiedämme nämä sotien jälkeen valmistuneet keltaiset koulurakennukset -itsekin olen sellaisessa aloittanut koulutieni. Ikuisesti mieleeni on painunut pitkät, kolkot käytävät. Ja kas kummaa, näitä käytäviä löytyy vielä neljäkymmentä vuotta myöhemmin!

Osan kesää katselin "omaa käytävää"; kolkkoa, kylmää, pitkää ja isojen oppilaitten iskulauseilla kaivertamaa käytävää. Jotain on tehtävä! Matkasin läheiseen rautakauppaan, ostin pensselin ja värejä.

Tästä se alkaa:

Tasohiemakone käyntiin ja sukellus pölypilveen

Pensseli maalipurkkiin -kyllä maalaaminen on kiva!

Toinen kaapisto vähän erilaiseksi...

Kaapit käänsin pois seinän vierestä ja tuohon väliin sisustan mukavan oleskelutilan - lasten tai työkavereitten kanssa.

Näitä löydettyjä, moneenkertaan hylättyjä, voisi sovittaa käyttöön:

Ainahan voisi kinuta rahaa uusiin hienoihin huonekaluihin, mutta minä tykkään tehdä jo olemassaolevasta- ei ainakaan tule samanlaista vastaan.

Mitäköhän työkaverit tuumaa? Vieläköhän kaapit halutaan heittää kaatopaikkakuormaan?

Kalajuttuja

2011-07-04T15:08:00.000+03:00

Ollessani kymmenvuotias tein tietoisen päätöksen, että en kalasta. Vietimme kesää mökillä ja halusin onkia. Ongelma oli, että en voinut laittaa matoa koukkuun. Isosisko laittoi. Kun sain kalan, en voinut irroittaa sitä koukusta. Isosisko irroitti.

Oli kuuma kesäpäivä ja kalatkin halusivat nukkua, mutta minä herättelin niitä mato-ongella ja vetäisin ylös ennenkuin kerkesivät kunnolla edes tarttua kiinni. Isosisko alkoi hermostua - Nyt kyllä lähden! Ja aina juuri silloin sain kalan. Ja arvatkaapa vain kuka irroitti kalan ja laittoi madon- 12 kertaa. No isosisko tietenkin!

Silloin päätin, että minun kalastamiset on kalastettu- jos en kerran osaa laittaa matoa, irroittaa kalaa saatikka perata sitä, on parempi että en kalastele. Kalastus on kuitenkin jännää puuhaa ja myöhemmin vielä kalastelin enon mökillä. Eno vähän naureskeli - eipä taida kalaa tulla? - no ei kai, kun ongessa ei ole edes koukkua! Oli siinä enolla ihmettelemistä.

Ja tänään, melkein neljäkymmentävuotta myöhemmin, kalastin jälleen. Ilman onkea, ilman matoa, ilman mitään! Komea saalis:

Olin postinhakureissulla kahden koiran kanssa, yhytin matkassa kesäisen herrasmiehen. Herra oli ollut ongella, nautiskelemassa kesästä, virvelistä ja kahdestatoista oluesta. Saaliiksi herra oli saanut kuhan. Ja niinhän siinä kävi, että kotiin palatessa minulla oli kaksi koiraa, kasa postia ja komea kuha!

Nyt vain odotan nuorinta poikaa kotiin - perkaamaan kalan. Ja isäntää odotan - valmistamaan kalan. Sillä kaikesta huolimatta, kalaa minä syön ja kuha on lemppari.

Pienen pieni selviytyjä

2011-06-10T18:52:00.001+03:00

Pari vuotta sitten padassa kasvoi sarviorvokkeja, kukkivat ja tekivät siemeniä. Nyt on noussut sekä nurmelta, että hietikolta muutama uudisraivaaja!

Ei voi muuta kuin ihailla taasen luonnon sitkeyttä!

Tekohengitystä

2011-06-09T10:10:00.000+03:00

Talvi oli kylmä ja pimeä. Puutarhuri oli horroksessa ja kasvit nääntymispisteessä. Osa reppanoista päätyi kompostiin, osa taistelee teho-osastolla tippaletkussa saamassa viherhiukkasia.

Teho-osasto on rakennettu aikoinaan lasten kerrossänkyyn tikapuiksi. Kerrossänky purettiin eikä kukaan jaksanut raahata tikkaita talon nurkkaa kauemmaksi. Onneksi oli puutarhuri paikalla ja totesi, että on aina tarvinnut juuri tuollaisi tikapuita.

Toivotaan, että kasvit selviävät hengissä kesän yli - ja toivottavasti niille annetaan myös vettä.

Raksalle hommiin

2011-06-07T11:09:00.000+03:00

Olisikohan tämä kesä nyt otollinen aika rakennushommiin?

Makuuhuoneen lattia, seinät ja katto tarvitsee maalia.

Vintti on rempallaan...

Katossakin on reikä....

Ulkomaalausta voisi miettiä?

Kokeilevassa käsityössä on projektina "Vanhasta uutta". Mietin vaan olisiko tämä minun projekti?

Tämän nukkekodin saimme kauan sitten, kun lapset olivat pieniä. Miehen työkaverin mies oli sen aikoinaan tehnyt omille lapsille. Siis talolla on ikää kolmisenkymmentä vuotta. Omat lapset eivät oikeastaan koskaan leikkinyt talolla, koska se oli iso ja painava- ja kodissa oli vähän tilaa.

Nyt voisin hieman laittaa tätä kuntoon ja viedä töihin lapsille leikkeihin - siellä on tilaa.

Viiminen pohdinta vielä: Teenkö tästä talon, vai eläinsuojan?

Päivä Laipanmaassa

2011-06-06T09:20:00.001+03:00

Laipanmaa on etelä-Suomen suurin yksittäinen metsäalue Kangasalan ja Pälkäneen rajaseudulla. Metsä on talousmetsää, mutta tästä huolimatta sieltä löytyy kauniita paikkoja. Vietimme päivä korvessa tuttavapariskunnan kanssa - välillä he kyllä epäilivät, että eksyksissä ollaan...

Minä luotan mieheen, hän suunnistaa metsässä ja minä kaupungissa, joskus kyllä harmittaa, että mies bongaa aina kaikista risukkoisimmat reitit - ja niin myös tänään.

Verkkojärvi löytyy läheltä "Matti laavua" parin kilometrin päästä Rajalan kämpää.

Aikoinaan Verkkojärven rannalla asui Matti, joka pelkäsi tulta ja sammakoita. Siksipä hän rakensi mahtavat suojamuurit talonsa ja eläinsuojan ympärille.

Matti taisi tykätä kivien raahaamisesta niin paljon, että teki laiturinkin kivistä.

Matin mökille kävi huonosti, tarina kertoo, jonkun ilkeän ihmisen polttaneen sen ja kivimuurit vain jäi paikoilleen kertomaan Matista ja sammakoista.

Matka jatkui Lammasojalle..

Majavat olivat olleet työssään ja puron päälle ja puroon oli kasattu puita sikinsokin.

Lammasojalle pääsee vain halki risukkoisen metsän ja märän luhdan. Eli taas toteutui se, minkä aina tietää tapahtuvan: risut hakkaa naamaa ja jalkoja. Lopuksi vielä jalat kastuivat suolla.

Isolaippajärveltä löytyi Raatetta

En jaksanut enää kävellä, joten ilmoitin jääväni Isosorsamon rantaan nauttimaan hiljaisuudesta ja kuivattelemaan sukkia -muut vielä kiipesivät ihanalle mäntymäelle. Sukat jäi kuivaamatta, sillä aloinkin etsiä pieniä yksityiskohtia, niistä myöhemmin:)

Hieno päivä hienossa paikassa.

Vinttikirppis on halpa paratiisi

2011-06-05T08:10:00.002+03:00

Tämä blogi on jo melkein 2,5 vuotias. Muistelen että yksi syy blogin pitämiseen oli kannustaa itseä siivoamaan näitä huushollin nurkkia - ja keksimään vanhasta uutta. Tavoite ei ole toteutunut, päinvastoin olen keräillyt entisestään roinaa nurkkiin.

Tänään päätin jälleen kerran, että tutkin tätä omaa kirpputori. Siispä tutkimusmatkalle vintille rojujen taivaaseen.

Löysin aarteita kuudentoista vuoden takaa:

Mikä hieno kirpparilöytö- ja täysin ilmainen! Nyt vain pohtimaan mitä tälle kasalle pitää tehdä? Pitääkö ne pestä ennen kuin aloitan työstämään? Haisevat vanhalle ja osa näytti olevan homeessa.... Ideoita otetaan vastaan!

Kangaspuut täytynee nyt koota. Ensin täytyy vaan raivata tilaa....

Hatanpään arboretumissa...

2011-06-04T16:32:00.002+03:00

...Tampereella.Tämä on yksi minun suosikkipaikkojani Tampereella! Olimme lapsiryhmän kanssa kevätretkellä ja kävimme syömässä eväät puistossa.

Omenapuut olivat kukassa ja tuoksu oli aivan mieletön!

Ruusutarhan läheltä löytyi pieni kahvila, missä myytiin jäätelöä!
Lapsista oli hauska syödä jäätelöt suuren rautatieomenapuun alla.

Näinkin voi käydä

2011-06-02T09:18:00.000+03:00

Vanha filmi, mutta minulle uusi

Mäskit kankalle kontaktiin

2011-05-27T12:47:00.006+03:00

Maalaa ja paina luonnonväreillä kurssin "jätteinä" jäljelle jäivät mäskit. Kokeilin krapin ja punasipulinkuorien kontaktivärjäystä.

Kangas puretettiin alunassa (on kokeiltu myös ilman puretusta), kankaan tulee olla nihkeänkostea, johon mäskit asetellaan. Lopuksi kääritään tiukka nyytti, joka laitetaan muovipussiin. Jätetään lämpöiseen paikkaan. Omat nyytit unohdin puutarhapöydälle aurinkoon viideksi päiväksi.

Kääreestä ilmestyi kaunista pintaa. Bourettesilkki kankaana.Valitettavasti kamera ja tietokone ei näytä värien herkulisuutta ihan totena.

Puuvillalle ei samalla reseptillä tule yhtä kaunista. Tässä näkee selkeästi sen, että luonnonvärit reagoivat kauniimmin proteiinipohjaisiin kankaisiin.

Seuraavaksi kokeilin punasipuli-sinipuu yhdistelmää

Bourettesilkille jälleen kauniinpaa väriä kuin....

...puuvillalle

Seuraavaksi kokeilen kääriä samat mössöt vielä uudelleen uuteen kankaaseen.

Uunista löytyi vielä...

2011-05-25T11:58:00.001+03:00

... muutama savityö. Tekniikassa on kahta eriväristä savea liitetty toisiinsa "kääretorttutyylillä"

Lasitteena vihreää.

Väritön lasitus.

Laakea astia ei ole helppa makkaratekniikalla.

Astiat pääsivät heti hommiin kun kävin ostamassa yrtit taimistolta.

Basilika.

Timjami

Nyt on kesä aikaa miettiä jatkanko vielä savitöitä syksyllä? Homma on hauskaa, mutta kalenteri oudon täysi.

Toinen kerta on jo perinne

2011-05-23T10:01:00.001+03:00

Jo toisen kerran samalla kurssilla, eli voin sanoa; -Aina keväisin osallistun "kankaan painanta ja maalaus luonnonväreillä- kurssille". Nyt kokeiltiin irroittaa värejä samettikukasta, pihlajankuoresta, vaahteransilmuista, tuomipihlajasta, kanervasta, saarnivaahterasta,unkarinsyreenistä, koivunlehdestä, punasipulista, keltasipulista, sinipuusta, kokenillista, krapista ja pajunkuoresta.

Krapin keitto on tarkkaa puuhaa. Lämpötila pitää pysyä +50, missään tapauksessa ei saa nousta yli +70. Jostain syystä opettaja laittoi minut päivystäjän hommiin? Stressiä, stressiä, minä kun en ole niitä tarkinpia yksilöitä. No, aikas hyvin selvisin. Muutaman kerran lämpö nousi +60, mutta sain synninpäästön koskapa väri pysyi punaisena.

Keitoksen ollessa lämmintä lisätään aluna.

Alunan jälkeen soppa viilennetään ja lisätään Printex paksunnosaine. Tehosekoitin on välttämätön.

Jäljelle jää mäskejä - joita ei saa heittää pois! Ne kääritään kankaisiin.

Värit jaetaan...

...maalataan...

...värejä lirutellaan ja levitellään...

Ilta-auringossa kelpaa kuivatella

Mitä sitten tapahtuu, voi lukea viime vuoden postauksesta täältä.

Mistä näitä ideoita oikein tippuu?

2011-05-22T10:56:00.000+03:00

Minulta on kysytty useampaan kertaan, missä oikein käyn kursseilla? Salaisuus on Valkeakoskiopisto, siis ihan tavallinen työväenopisto/kansalaisopisto. Salaisuus kurssien mielenkiintoisuuteen on opiston innovatiivinen käsityönopettaja Maarit Humalajärvi. Hän on aivan mahtava opettaja ja saa tällaiset tavalliset kansannaiset tekemään aivan uskomattomia töitä! Näkisittepä vaan ne muiden naisten työt!

Maarit on samalla myös tekstiilitaiteilija, jonka töitä voit käydä ihastelemassa Valkeakosken Myllysaaren museossa 12.6.-4.9.2011, "Kosketus matkalla"
Valkeakoski-ilmiöstä voit lukea lisää täältä ja vielä täältä.

Auringon säde

2011-05-15T22:52:00.000+03:00

Valokuvatorstaissa on aiheena säde.

Kuusivuotiaat saivat tehtäväkseen valmistaa luonnonmateriaaleista auringon. Maalauksensa kehyksiksi löysivät pihamaalta jätepuuta..

Valmiina aurinko paistoi kuumasti.

Toinen lapsiryhmä päätti tehdä kiviauringon....

...mutta siitä tulikin KUU.

Koepalapeli

2011-04-10T15:07:00.001+03:00

Savityökurssilla opettaja laittoikin meidät hommiin:-" Tehdään palapeli käyttämällä kolmea erilaatuista savea. Muodon saa keksiä itse. Palaset maalataan encopeella (14 erilaista), jokaikinen siveltimen veto, tuputus ja pisara kirjataan muistiinpanoihin!"

Onneksi emme vielä ihan alkumetreillä ymmärtäneet mikä työmäärä oli edessä. Työn edetessä hiljaisuus laskeutui meidän nurkkaukseen- tämä vaatii keskittymistä.

Encopeet on maalattu ......ja jokainen tippa laitettu muistiin.

Ensimmäinen poltto suoritettu.

Lasitteet
- ja taas muistetaan laittaa värit muistiin.
Hiljaisuus meidän nurkassa jatkuu.

UUNISTA ULOS!

.. ja meidän nurkkauksesta alkaa sama vanha porinakattila pulppuilemaan.

Mutta oikeasti oli hyvä oppimisperiodi, nyt ehkä ymmärtää mitä nämä väriaineet tarkoittavat. Mutta

loppujenlopuksi edelleenkään ei voi tietää miten aineet reagoivat keskenään.

Kyllä on hauskaa.

"Saaressa on salaisuus"

2011-04-02T22:24:00.000+03:00

Deathline lähestyi enkä muutakaan nimeä kirjalleni keksinyt. Kirjan kannen tein jo periaatteessa viime kesänä, tosin en sitä silloin tiennyt. Olimme sisaren kanssa viikon ulkosaaristossa, maattiin riippukeinussa ja luettiin dekkareita.

Nimi on ommeltu vapaalla kirjonnalla, ensimmäisen kerran eläessäni kokeilin kirjottaa. Kirjan sivut on yhdistetty toisiinsa "ongen kohoilla" eli huovutuspalloilla. Tarvitsin hieman paksumpaa valkoista lankaa sitomiseen - usko tai älä, se on kynttilän sydänlankaa! Osui näet ensimmäisenä käteen ja tuntui sopivalta. Siis kirjani on myös itsevalaiseva.

Sisäsivulla on tekijän nimi ja vuosiluku. Tekijän nimi on nyt vain poikkeuksellisesti tuon punaisen nauhan alla. Vihreä kangas ei alunperin ollut ihan näin vihreä, vaan maalasin sen paksulla pensselillä.

Sisäsivujen välissä on litistetyt huovutuspallot antamassa jämäkkyyttä.

Ensimmäisellä sivulla on aurinko ja jotain muuta. Kukat ovat nappeja.

Niittyjä. Pitsin reikiin on kasvanut punaista kirjontaa...

Meressä on kaikenlaisia kaloja. Liekö Itämeren hapettomuus muuttanut kalat oudon näköisiksi?

Kalat on leikattu kankaanpainantakokeiluista ja tämän jälkeen vapaalla kirjonnalla surruutettu kuvioita.

Metsä.

Puut ovat kankaanpainannan kokeilutilkuista leikattuja.

Sivujen välissä on kovikkeena pakkausmateriaalina käytettyä "solumuovia", tarkkaan en osaa määritellä ainetta, mutta teollisuus heittää sitä jatkuvasti kaatopaikalle.

Kirja on käytännöllisesti katsoen kierrätysmateriaaleista valmistettu. Kankaat ovat vanhoja, uudelleen maalattuja tai muuten vaan uuden olomuodon saaneita. Huovutuspallot ovat saaneet alkunsa hahtuvalangan lopuista. Nauhat ovat vanhoista vaatteista. Ompelulanka on uutta.

Parasta on että, tämä kirja on vielä pehmeä, eli sitä voi käyttää tyynynä!

Good morning sunshine!

2011-03-20T09:52:00.000+02:00

Onneksi pienet asiat voivat olla suuria!

Kirjallista tuotantoako?

2011-03-19T10:44:00.000+02:00

Lukeminen on aina ollut intohimoni. Se on vaan siitä vaarallista, että unohdun kirjan tarinaan useammaksi päiväksi. Neljännellä luokalla uskonnonkirjaan piti piirtää kuva "mikä minusta tulee isona?" Minä piirsin itseni pöydän ääreen kirjoittamaan kynällä- minusta tulee kirjailija!

No, ikä tekee tehtävänsä, ensinnäkin olisi todella raskasta kirjoittaa kynällä, toisekseen edes apteekissa ei osata lukea käsialaani, kolmanneksi pilkkusäännötkin pitäisi osata, pitäisi olla hyvät istumalihakset ja hyvät hartiat,ehkäpä pitäisi olla vielä jotain sanottavaakin?

Mutta nyt olen kaikesta tästä huolimatta alkanut tehdä kirjaa- eikä pilkkusäännöistä tarvitse välittää, eikä kenenkään ei tarvitse tulkita omituisia kirjaimia.

Tähän kirjaan tarvitaan kangassilppua, ompelukone, lankaa, hyvät istumalihakset ja huonot hartiat. Samalla olen kuunnellut "satukasettia" Khaled Hosseini, Tuhat loistavaa aurinkoa

Maanantaina tämä "kirja" pitäisi olla valmis- viimeistely vaan on niin...niin, en millään jaksaisi viimeistellä. Sitäkin kirjailijan täytyisi kai osata. Onneksi oikeat kirjailijat yleensä osaavat asiansa- ainakin Hosseini osasi kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan.

Ovatko kaikki palaverit tarpeellisia?

2011-03-14T20:11:00.000+02:00

Jokin aikaa sitten savityönopettaja oli keksinyt omasta mielestään hienon tehtävän "Toisto": Savea kaulittiin putken päälle ja tämän jälkeen leikattiin sopivia pätkiä, jotka piti liittää toisiinsa. Siis abstrakti tehtävä. Tein työtä käskettyä, turhia miettimättä, -aina siitä jotain tulee, ajattelin.

Tuli sitten ilta, kun osat piti leikata ja liittää toisiinsa. Päivä oli ollut superraskas; kolme vaativaa palaveria oman työn lisäksi, illalla oli sitten synkkä ja väsynyt olo. -Pitäisikö tässä olla vielä luova? Tyhjensin mieleni ja aloin vain tehdä, samalla purkaen ahdistusta poloiseen saveen.

Värityksestä ei tullut enää niin synkkä kuin alussa olisi tullut.

"Päivän palaveri"

Hieman vihreää toivoa antamaan.

Aikani ähellettyäni tuon ahdistavan työn kanssa, tein vapauttavan "maljakon" samaan" toisto-tyyliin" sopivan.

"Vuorotteluvapaus"

Vaikka oma työ on raskasta ja vaativaa, niin aina kuitenkin hyviä asioita on enemmän...

..ja ainahan voi pitää vuorotteluvapaata, opintovapaata, yms.

Päivä koulutuksessa

2011-03-12T22:27:00.000+02:00

Jo toinen peräkkäinen koulutuspäivä työssä. Raskas työviikko takana ja rehellisesti sanottuna olin jo aivan puhki lähteäkseni viisastumaan. Mietittyäni asiaa keksin, että kyllä ihminen jaksaa, kunhan on hyvät eväät. Etsin sopivat eväät - ja tottakai myöhästyin.

Korvat auki,"eväät" esiin ja kädet töihin. Ompelin käsin, epämääräisin pistoin suikaleita neliöiksi. Tämän työn vitsi on myös siinä, että olen aina inhonnut käsinompelua. Koulussa opin inhoamaan kirjontaa, koskapa opettaja haukkui työni jäljen. Nykyisin taidan tykätä tästä omanlaisesta vapaasta tyylistäni. Lisäksi, en ole ruskean värin ystävä, ja tässäpä onkin" vain" kankaat ja lanka ruskean sävytteisiä. Tulipahan taas rikottua omia raja-aitoja.

- Mitä sä teet? kuiskivat työkaverit.

- Ei harmainta aavistustakaan, mutta eikö olekin kiva koulutus!

Opin selvästikin paremmin, kun saan tehdä samalla käsillä!

Luentoa oli jäljellä vielä tunti ja hommat loppuivat. Vääntelehdin ja rummuttelin jalkojani -eikö tää lopu? Samassa huomasin, että lankaa sekä pieniä leikattuja kankaanpaloja jäi pöydälle. Ompelin vielä ne yhteen ja mielenkiintoinen luento loppui samaan aikaan kun pikkuriepu valmistui.

Tumman ruskean olen värjännyt väreillä, jotka löysin kirpparilta. Vaalea kangas on värjätty samettikukilla.
Nämä työt päätyvät varmaankin jonkin työn pohjaksi.

Oppiminen on hauska juttu,se miten me opimme niin eri tavoilla. Minä olen aina oppinut parhaiten puuhallessani samanaikaisesti käsilläni jotain. Jos en voi tehdä käsitöitä, piirrän luentopaperit täyteen epämääräisiä kiemuroita.

Taiteilijaelämää

2011-03-05T09:42:00.000+02:00

Taas olin ilmoittautunut kurssille, mistä ei ollut aavistustakaan. Nyt sitten ompelen kirjaa. Aihe: tuntematon. Tarkoitukseni oli tehdä yksi todella pieni kirja. Nyt on tulossa kaksi suurta kirjaa.

Olen seuraillut cathy cullisin töitä jonkin aikaa, ehkäpä alitajuntaan on jäänyt muhimaan jotain, sillä ajattelin kokeilla tekniikkaa, jota hän käyttää välillä töissään.

Tarvitsin äidin vanhan keittiöverhon (hän ei varmaankaan tarkoittanut sitä tähän käyttöön), ompelukoneen, kirjontalankaa ja ohjelmaksi vapaa kirjonta. En osaa piirtää päästä mitään, joten otin malliksi vierelle yhden Pikasson kuvan( anteeksi Pikasso)

Tämä oli ensimmäinen työ, ehkäpä toiset kuvat julkaisen jos kirja valmistuu.

Ostoksilla

2011-03-04T12:26:00.000+02:00

Miehellä oli asiaa Lempäälään, lähdin mukaan koska päätin käväistä paikallisessa ostospainajaisessa (Ideapark). Jälleen kerran päättelin, että minusta on tullut hieman vanhempi tai oikea maalainen - eihän siellä ollut mikään kauppa vielä auki. En millään muista, että nykyään ihmiset heräävät vasta puolenpäivän aikaan. Kaupat aukeaisivat siis vasta kymmeneltä.

Tunnin kuluttua olin jo ihan kypsä tähän ostoshelvettiin - olinhan jo käynyt ainoassa hyvässä kaupassa, kangaskaupassa. Missä se mies oikeen viipyy?

Ratkaisin asian niinkuin lapsena olin oppinut. Lomareissuillamme emme pysähtyneet paikallisia nähtävyyksiä katsomaan, vaan paikallisia tavarataloja. Isä oli liike-elämässä mukana, ja tuttuja oli ympäri Suomen maan. Äiti kyllästyi ainaiseen odotteluun ja osteli kaikkea "tarpeellista". Olen siis oppinut käyttäytymismallin

Siinä odotellessa, katsellessa kiireisiä ihmisiä, kuulutusten pauhatessa, lasten itkiessä ja vanhempien kiljuessa alkoi kyllästyttää. Kävelin tietokonehyllylle ja päättelin että juuri nyt tarvitsen tällaisen:

Jospas tämä blogin pitääminen tästä nopeutuu?

Kotimatkalla vielä pysähdyttiin kirpparille ja tein löydön:

Heleniuksen painama Anja Terhon suunnittelema "Kiitäjät" Maksoin kahdesta verhosta yhteensä 4 euroa.

Lopuksi täytyy kyllä tunnustaa, että oikeasti olin pohtinut tuota tietsikan ostoa jo vuoden verran...

Valoja ja varjoja vai muuten vaan häviämässä?

2011-02-27T14:07:00.001+02:00

Piti taas kokeilla sellaista mitä en ole tehnyt. Kokeilevaan käsityöhön pitäisi siis kehittää jotain valoa ja varjoa, mutta ensin pitää kokeilla. Materiaaliksi taas kuitukangasta, kehikko, kirjontalankaa ja vapaata ompeletta.

Kukkaa pukkaa, kevät on selvästi tulossa.

Ennen kastelua työ on hyvä laittaa kiinni. Jälkiviisaana voin ilmoittaa, että kuvion ja superloonin väliin kannattaa laittaa ehdottomasti kangas. Ei sitten tarvitse irroittaa kieli mutkalla herkkää kuviota irti patjasta.

Tämä vaihe on hauska. Sateentekijänä on aina hauskaa!

Kuva on itseasiassa nurjalta puolelta, mutta en huomannut kuvatessa.

Etupuoli on vähän paremman näköinen.

Edelleenkään en taida ymmärtää sitä tehtävänantoa. Pitäisi varmaan lukea ohjeet?

Ja nyt hävitetään langanloput!

2011-02-26T21:58:00.000+02:00

Uusi tehtävä kokeilevassa käsityössä: tehdään valoa ja varjoa, hävitetään materiaalia - ja tullaan onnelliseksi?

Kilttinä opiskelijana en ole vuoteen heittänyt langan pätkääkään pois - niitä kun kuulemma vielä voidaan tarvita. Nyt tarvittiin. Kaivelin purkeista pätkät esiin ja "lajittelin" värien mukaan kasoihin:

Langoista tehtiin "taideteos". Lankojen alle laitettiin kuitukangasta ja päälle solvia. Eli molemmat ovat häviäviä materiaaleja, toinen kankaan näköistä ja toinen läpinäkyvän muovin kaltaista. Yhteistä näille materiaaleille on, että häviävät veden kanssa reagoidessaan (Siis ei kannata näistä materiaaleista valmistaa vaatetta ja kulkea sateessa. Käy vähän kuin keisarille, joka kulki ilman vaatteita).

.. ja sitten ommellaan...

ompeleen päälle sumuttelin vettä ja ...

...oikeesti! Nää langanpätkät pysyy kasassa.

Kyllä elämä skeptikkona on hankalaa, kun mitään ei voi uskoa kokeilematta!

Nyt sitten voin alkaa miettimään niitä valoja ja varjoja. Mitäköhän sekin voisi olla?

Nyt kyllä riittää!

2011-02-20T09:48:00.000+02:00

No, päätin vielä jatkaa tätä blogia, mutta hitaasti. "Kylmä kangistaa nopeasti" sanottiin lapsuudessani, jos vaikkapa sattui putoamaan heikoille jäille. Myöskin tämä kone käy todella hitaalla, tekniikka ei tällahetkellä ole todellakaan suosikkilistallani.

Myös pieni punainen auto kulkee hitaalla, otti nokkiinsa, kun kutsuin sitä pakastearkuksi. Perjantaina järjesti mielenosoituksen.
Tuttuun tapaan heräsin miehen ystävälliseen ilmoitukseen: - "Ei kyllä tule mitään, siellä on -30!" Voi, miten onkaan "ihana" herätä tällaiseen iloiseen toivotukseen, vedin peiton tiukasti korville ja kaivauduin vielä tyynyn alle. Kun lopulta uskaltauduin raottamaan silmiä:

Ei kyllä tunnu lupaavalta, pakkanen pyrkii sisätiloihin lämmittelemään!

Uhmasin kylmyyttä ja laitoin ihanat huovutetut tossut varpaiden peitoksi, villatakki päälle ja aamupalalle.

Kiire töihin.

Auto sanoo wouwouvouuu, mikä tarkoitaa autonkielellä: -"Taisi kiireesi päättyä tähän, heheh!"

Töihin on kuitenkin mentävä! - Ottaisinko polkupyörän? Matkaa on 20 km ja pakkasta -30. Kyllähän nyt yksi akka tuollaisen matkan heittää!

- Tai sitten ei...

Kevättäkö tässä pitää odottaa?

Soitinpa sitten työkaverille, joka armeliaasti vei töihin.

Miten sieltä sitten kotiin pääsin onkin jo toinen juttu. Mutta kyllä nyt saisi pakkanen ja lumi jo riittää!

ps. tätä juttua aloittaessani pakkasta oli -25 ja lopettaessa -22, ihan vaan tiedoksi.

Kukapa tunnustaisi olevansa?

2011-02-13T10:37:00.001+02:00

Jokin aika sitten Miukuli muisti minua näillä vaativilla tunnustuksilla. Ehkäpä tunnustuksista käy ilmi, miksi vastailen vasta nyt.
Juju oli ilmeisesti se, että nyt minun pitäisi paljastaa itsestäni 7 asiaa ja sitten pistää tämä eteenpäin 15 blogille. Päätin kuitenkin, että kaikki halukkaat saavat noutaa tämän haasteen tästä ihan ken haluaa:)

1. Tunnustan, että tunnustusten teko on vaikeaa.
2. Teen liikaa töitä.
3. Epäilen, että harrastankin liikaa
4. Päivisin leikin prinsessaleikkejä ja öisin luen kammottavia dekkareita.
5. En tiedä mitä teksisin blogin kanssa, jatkaisiko vai lopettaisiko samana päivänä, kun blogi täyttää kaksi vuotta?
6. En onnistu jokavuotisessa uuden vuoden lupauksessani. Nyt jo olen sen rikkonut. Joka vuosi lupaan, etten kerää kassakuitteja rahapussiin.
7. Minua harmittaa, kun mies katsoo lämpömittaria vähän väliä ja vielä toteaa: -ei tuu mitään, siellä on -20.

Tassunjäljet kertovat

2011-01-04T12:36:00.000+02:00

Meidän pihapiirissä näkyy suuria tassunjälkiä. Mieli tekisi vielä nähdä jälkien omistajakin. Joku oli jo nähnyt - komean ilveksen!

Nyt täytyy vaan ihastella otusta tästä videopätkästä, joka kertoo Kuusamon suurpetokeskuksesssa majailevista ilveksistä. Kuvaajana on ollut Pasi Jäntti.

Kaunis eläin ja peto. Mörkö-herralla ja Mymmeli-neidolla on ulkonaliikkumiskielto hämärän tullen.

Visuaalisia ärsykkeitä

2011-01-02T10:54:00.001+02:00

Tämä aamu on mennyt kuolatessa ja ihaillessa ihmisten luovuutta. Amerikkalaisen Morna Crites-Moore Wicked Waif blogin sivuilta löytyy paljon hänen omia töitään, kuin myös mieletön linkkilista.

"Ensi vuonna tavoitteeni ovat suuremmat"

2011-01-01T10:30:00.001+02:00

Emäntä haastatteli Turjaketta, joka totesi vuoden menneen ihan hyvin.

-Vuonna 2011 suunnitelmissa on täyttää kaksi vuotta. Menneenä vuonna tuli syötyä kaksi kännykkää, mutta tavoitetta voisi vielä nostaa. Yksi syöty juustohöylä tarvitsisi kaverikseen muutakin purtavaa. Perheen KAIKKI Ikeasta ostetut tyynyt tuli tuhottua onnistuneesti. Yhteinen firma perheen toisen koiran kanssa on perustettu: "Parittomien sukkien puffetti", valikoimaa voisi myös laajentaa tumppuihin ja alusasuihin.

- Vuoden viimeinen aamupäivä oli jännittävä, sillä emännän kanssa tuli kokeiltua lentämistä tikapuilta. Onneksi putosin emännän pehmeälle vatsalle eikä omiin tassuihin sattunut. Emäntä vain epäilyttävästi jäi makoilemaan lattialle, hieman alkoi siinä kohtaa pelottaa. Kun emäntä lopulta aukisi suunsa saattoi olla varma, että kyllä se siitä tokenee, suurin huoli tuntui oleva koiran hyvinvointi. Lopunpäivää emäntä makoili sohvalla nuolemassa mustelmiaan ja pitämässä päästään kiinni. Kuulemma aivot vähän pääsi hölskymään. Onneksi meikäläisen aivot ei hölsky.

- Mutta sinne parvelle kyllä olisin mielelläni mennyt. Nyt en varmaan enää koskaan pääse sinne.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Syksyn savimöykyt

2010-12-30T09:08:00.003+02:00

Hieman ennen joulua sain syksyn keramiikat uunista ulos. Jaksan ihmetellä tuota lasitustouhua. Vielä kun en sitä ihan ymmärrä.

Tässä on "pääsiäissaarten ukonpää" - siltä se ainakin näyttää. Sisältä ukko on ontto ja sen sisälle voi piilottaa tärkeitä asioita - esim. lakritsia.

Tuohitöitäkin tein.

Ei vaineen, savestahan tämä on tehty ja sitten maalattu.

Perilliset olivat ihan vakuuttuneita, että kaksi ylintä työtä olivat minun tekemiä. Seuraan työn epäilivät minun saaneen lahjaksi.

Olinpas ylpeä - pitivät sitä liian hienona minun tekemäksi, heheh.

Kynttilä vaan sisälle ja tnnelmoimaan.

Ja olihan se minun tekemä:)

Harjottelemalla hyvää tulee?

2010-12-28T14:00:00.003+02:00

- Tämä käy tosi kätevästi ja nopeasti,kaksi käpästä yhdellä iskulla, ajattelin. Päätin tehdä kavereille lahjaksi patalappuja! Voi miten viisas ajatus. Suomen kielessä on monta sanontaa jotka sopivat jälleen meikäläisen touhuun esim. Ylpeys käy lankeamuksen edeltä, rohkea rokan syö, puoliksi suunniteltu on hyvin tehty....

Kun lapset olivat pieniä, ompelin heille vaatteita yms. Mutta oikeastaan viimeiseen kymmeneen vuoteen en varsinaisesti ole ommellut. Koskaan en ole ollut hyvä ompelija, mutta työ tekijäänsä opettaa. Ja jälleen olen opetellut.

Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin pannulapun teko, luuli allekirjoittanut. Väsyneenä ei jaksa miettiä, joten kangasta pinoon ja leikkaamaan. - onpa kivaa pitkästä aikaa puuhastella!

Lopputulos oli seitsemän vasemman käden patakinnasta ja kaikki kaverit ovat oikeakätisiä!

Mutta kankaat ovat kivoja. Osa on vanhoja tyynyliinoja ja osa tilkkupussista löytyneitä.Vinokaitaleet ovat vanhoja kaapinnurkista löytyneitä - varmaan sieltä aikojen alusta.

Tunnustuksia

2010-12-27T10:00:00.001+02:00

Tosin on kyllä syyllinen olo, sillä en ole päivitellyt blogiani mitenkään ahkerasti. Lähinnä olen päivitellyt laiskuuttani.

Mutta ehkäpä tämä on Miukulin positiivinen kannustus jatkaa blogin pitämistä. Kiitos Miukuli.

Miukuli on uusi tuttavuus ja hänen bloginsa Ketunpojan kolossa on vierailun arvoinen:)

Haluankin jatkaa uusien tuttavuuksien huomioimista ja puolestani ojentaa tämän jo pitkään blogiani kommentoineelle Sinisukalle. Viimepäivinä Sinisukalta on ilmestynyt lupaavan oloinen, idearikas blogi Mummekkoo. Ole hyvä Sinissukka, ota tunnustus matkaasi.

Joulutunnelmia

2010-12-26T17:45:00.001+02:00

..vielähän sitä joulunaikaa vietetään.

Näillä pakkasilla pirtti on ollut ns. kylmä huone, mutta saatiin kun saatiikin se melko lämpöiseksi. Itsekullakin oli parit villasukat jalassa ja villatakit tietenkin.

Itsepäinen anoppi halusi nukkua yönsä kuusen kanssa. Myöntyi kuitenkin siihen, että sohva nostettiin kiinni leivinuuniin. Aamulla kehui, että kivikasa oli "hönkäillyt niin mukavia lämpöaaltoja"

Makkarapytty

2010-12-01T21:20:00.000+02:00

No eihän se makkarapytty ole - vaan valmistettu makkaratekniikalla. Siitä harvinainen esine, että se on minun ensimmäinen makkaratekniikkatyö. Ei sitten yhtään pienemmällä työllä voinut tätäkään aloittaa.

Lasitusten, ja muiden kommervenkkien kautta pytty näyttää tältä.

Pytyssä on sukkakutimet, mutta koskapa tämä on sukkavapaa blogi, en voi niistä ottaa tarkempaa kuvaa:)

Pyttyyn laitetaan isoäidin pelakuut- jahka se aika tulee.

Lapsuudenhaaveet

2010-11-30T16:00:00.002+02:00

Nyt toteutin lapsuudenhaaveeni. Menin oikealle keramiikkakurssille. Opin että nipistelytekniikalla saa aikaiseksi upeita pötiköitä. Tekeleet toin varsin ylpeänä kotiin:

-Katsokaa, olen ihan itse tehnyt nämä!

Nuoriso vilkaisi silmänurkasta:

-joo, joo, ai noi on noita nipistelytekniikkajuttuja

- Hei me on tehty niitä jo kymmenen vuotta sit! Mitä oikeen intoilet?

No, äiti vaan intoilee kun se oli se lapsuuden haave. Toisilla on selvästikin mielenkiintoisempi lapsuus - kun ovat pääseet ihan kurssille. Hieman kade.

Ja levytekniikalla tehtiin epämääräisiä säilyttimiä. Tämä hieno pinta on saatu aikaiseksi puunrungolla. Lähdimme levyjemme kanssa puistikkoon lätkäisemään levyjä runkoon. Ja hienoa jälkeä tuli!

Kyllä savityöt on mukavaa puuhaa:)

- Onko se aalto?

2010-11-28T12:15:00.006+02:00

-Vai onko se auringonlasku? - Taatusti se on saaristosta. - Jäätikkö sulaa!
- Selvästi van Goghia!

Kommentteja tähän mennessä syksyn työstä. Tämä onkin hauskaa, kuulla ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia. Kyseessä ei liene mikään esittävä kuva, vaan ehkäpä juuri mielenmaisema?

Työ on vielä kehikossa, sillä en tiedä onko se valmis, vai tuleeko vielä jotain?

Kokeilevan käsityön peruskurssilla tehtävänä oli yhdistää jokin kulttuuri ja luonnon värit. Haasteellinen tehtävä. Päässä pyöri kaikenlaisia ideoita. Lopulta opettaja huomautti, että pitäisi tulla näkyvää, että muutkin voisi kommentoida:)

Kurssin kanssa kävimme Espoon nykytaiteen museo Emmassa katsomassa näyttelyä Silkin ihme. Ja todellisia ihmetöitä olivatkin. Näyttely on avoinna vielä 9.1.2011 asti. Suosittelen.

Ihastuin tähän pikkukeisarille valmistettuun vaatteeseen - mieletöntä neulankäsittelyä!

Mietin miten voisin tästä näyttelystä ottaa ideaa työhöni, sillä onhan toki kiinan historia täynnä kulttuuria. Tähän pieneen kohtaan silmäni pysähtyivät...

Täytyy vain toivoa, ettei kukaan kiinalaisen kulttuurin ystävä suutu minulle.

Ja itseasiassa, työhänihän ei muistuta lainkaan tätä kuviota. Työn edetessä ajattelin enemmän kesäistä saaristoa.

Loimi on pellavaa ja kuteet pääasiassa itsevärjättyä villalankaa. Mukana on siellä täällä kirjontalankaa, virkkauslankaa ja muuta epämääräistä.

.. ja lopputulos onkin sitten.. .

.. niin, mitä?

Raja- valokuvatorstai 186.haaste

2010-11-25T11:08:00.001+02:00

Sateliittikuva maiden rajalta?

Vai marmoripöydän rajat?

Entäpä madon reittien rajat tammessa?

Ehkä oksan ja rungon rajaseutu?

Ehkä kuitenkin vaan mielikuvituksen rajat. Hyvällä mielikuvituksella näkee mitä haluaa, muuten tulee vain rajat vastaan.

Totuus näistä kuvista on, että mikään ei ollut sitä mitä tekstissä väitetään. Ihan ovat vain meikäläisen pensselinjälkeä pahville kokeiltuna.

Lastenoikeuksien päivä

2010-11-20T23:14:00.001+02:00

...on joka päivä.

Viisaita sanoja.

Kissanpäiviä

2010-11-14T13:32:00.002+02:00

Selkä teki tenän pizzaa valmistaessa ja päätin hieman rentouttaa sitä fakiirimatolla. En ole oikeastaan vielä päässyt selvyyteen, onko tuo piikkimato oikeasti mukava ja tehokas vai puppua vaan.

Mutta nyt täytyy uskoa:

Välittömästi, kun sain maton sängylle Mörköherra valtasi sen.
-"Hei, minä niitä kissanpäiviä olisin halunnut viettää!"
-"Ota vuoronumero", sanoi Mörköherra

"Miks se o noin...?

2010-11-07T10:03:00.001+02:00

Pikkuveli tarvitsee pipon. Emäntä kaivaa laatikoita ja löytää alpakan villalankaa, ja vielä mustaa! Tästä pikkuveli on varmasti tyytyväinen emäntä miettii. Koskapa ohjeita on niin tylsä kaivella, emäntä kutoo, kutoo ja välillä purkaa, ja taas kutoo:

- "kyllä, aivan varmasti tämä näyttää pipolta.Onpas tämä helppoa!"

Ihan kavennuksiakin emäntä saa aikaiseksi. Ylpeänä luovuttaa mustan pipon perilliselleen. Pikkuveli katsoo myssyä ja laittaa päähänsä: - "tää kutisee,... ja tää on niin,... miks tää on nii...päänmyötäinen?"

Kauhu nousee kutojan niskaan, eikö se tykkääkkä? Onko tullut kudottua pipo kolmeen kertaan ihan turhaa?

-"Millainen sen sitten pitäisi olla?"
- "No, sellanen, ku kaupassa!"

Voi lieru ja äiti-ihminen kun halusi olla kerrankin säästäväinen käsityöläinen. Tasan ei mene onnenlahjat.

Koepala valmis

2010-11-06T18:32:00.003+02:00

Tässä se nyt on- se koepala.

Kyllä minua hieman huvittaa tuo työ. Mutta toisaalta katselen päivittäin ikkunasta tuon näköistä puuta, ehkäpä se siksi tuleekin niin helposti tehtyä? Poistin sen pyörylä, kun alkoi muuten muistuttaa liikaa sitä viime syksyn työtä.

No, nyt voin alkaa valmistamaan sitä varsinaista harjottelutyötä. Luonnoksessa ei ainakaan esiinny puuta- mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Alitajunta työskentelee

2010-10-22T11:04:00.004+03:00

Kuvakudos. Minusta on hauska suunnitella, pohtia, kääntää ja vääntää. Samalla turhautta kun ei keksi mielestään mitään hyvää ideaa. Sormet syyhyävät tehdä. Mutta kun ei tiedä mitä?

Otin matkalaukun esiin ja katselin viimekesänä värjättyjä lankoja. Syntyisikö mitään?

Päätin kokeilla, lähinnä opetella tekniikkaa. Siis koekappale.

Ilman suunnitelmaa lähdin kokeilemaan. Tässä on kyllä jotain tuttua...

Onkohan minulle jäänyt vielä jotain sanoatta tästä aiheesta kun alitajunta tätä maisemaa työstää?

"En tiedä mitään..."

2010-10-21T16:02:00.005+03:00

...on valokuvatorstain haaste.

Minä en tiedä mitään, miltä tuntuu kasvaa ja elää vainottuna.

En myöskään tiedä mitään mitä näissä lapuissa hautakivellä lukee.

Kuvat ovat Prahan vanhalta juutalaishautausmaalta. Valokuvia omalla kameralla sai ottaa- maksusta. En tiedä.....

Jos kelloa voisi kääntää...

2010-10-13T22:18:00.003+03:00

... niin ehkäpä tämäkin "rysky" alkaisi vielä kukkia. Ostin kasvihuoneelta krysanteemin eurolla ja toivon sen saavan vielä aurinkoa, jotta kukinnot aukeaisivat. Aurinko vaan taitaa luovuttaa vanhaa valoa tällä hetkellä - ja huomiseksi lupailtiin lumisateita...

Kukkatelineen bongasin kirppikseltä neljällä eurolla. En tiedä mikä se on, mutta hauskan mallinen on. Voisiko olla jonkilaiset luomapuut tai vyyhdinpuut? Ken tietää?

Kukkatelineen alahyllyllä naureskelee shamaani hampaatonta hymyään. Tämä sitten liittyy tämän syksyn uuteen harrastukseeni, siitä myöhemmin lisää.

Langat suoriksi ja hommiin...

2010-10-10T19:13:00.008+03:00

... eihän sitä muutakaan voi. Mielessäni olen jo tehnyt monta kuvakudosta, jotkut jopa onnistuneita. Vielä ei kuitenkaan tieteiselokuvien todellisuus ole mahdollista tässä ulottuvuudessa, joten vanhanaikaisesti on ryhdyttävä haasteen kimppuun, jos haluaa jotain muidenkin nähtäväksi.

Kuvakudoksia on varsin hankala tehdä, jollei ole kehystä. Ja minullahan ei sellaista ole. Mutta minulla on nurkissa paljon ylimääräistä tavaraa ja mies. Siispä miehelle ohje: - tee 30*30cm kehikko vanhoista listoista.

Mies kyllä tekee, mutta koskaan ei tiedä tapahtuuko se tänään, vai (oikeesti) kymmenen vuoden päästä. Mies erehtyi kysymään, koskas se pitäisi olla valmis. Hieman taisi hämäläismies hätkähtää kun sai tyynen vastauksen -tänään.

Mies saikin hyvät raamit aikaiseksi. Itse aloin vielä naulaamaan vintistä löytyneitä pikkunauloja puolen sentin välein.

- Ai, siitä tulee tuollainen? Mies ihmetteli ohimennessään.
- voi, voi, hän ei tiedä vielä mitään...

Loimen tein ylijääneistä pellavalangoista.

Kustannukset eivät siis olleet oikeastaan mitään, koska kaikki oli hankittu aiemmin johonkin muuhun tarkoitukseen.

Kirpparilta löysin vielä hyvän, pitkän, melkein viisi senttiä maksavan neulan, millä on hyvä tehdä kuvioita. Kuvankin olisin laittanut, mutta piilotin sen johonkin hyvään paikkaan...

Luonnossa on värejä - ja muotoja

2010-09-18T08:21:00.004+03:00

Syksyn kurssilla pitää yhdistää luonnossa olevia värejä ja kulttuuria, työtapana kuvakudos ja ryijy.

Minäpä sitten puutarhaan katselemaan. Ja löytyihän noita värejä rankan kesän jäljiltä. Ihme, että pihalla ylipäätään mitään kasvaa auringon, helteen,kuivuuden ja huikentelevaisen puutarhurin jäljiltä.

Väriä...

..muotoja...

..herkkuja...

...ja kulttuuria.

Syntyisiköhän näistä mitään?

Väriterapiaa

2010-09-12T09:49:00.010+03:00

"Kyöpelinvuoren" väriviikonloppuna kokeiltiin värjätä mm. mesiangervolla, porkkanan naateilla, pietaryrtillä, vuorenkilvellä, lupiinilla, suopursulla, nokkosella, koivunlehdillä, leskenlehdillä, koiranputkilla, kanervalla, pajunlehdillä, lepänkävyillä, tarhakäenkaalilla, sipililla, punasipulilla, krapilla, kokenillilla ja sinipuulla.

Sen lisäksi, että opin värjäämistä käytännössä, sain nauttia näistä väreistä...

Opin, että suomalaiset kasvit pääasiassa luovuttavat keltaisen-vihreän-harmaata...

Opin, että samasta liemestä saa hyvinkin erivärisiä lankoja, riippuen minkä värinen on pohjalanka...

Ulkomaiset kasvit luovuttavat vahvoja värejä:

Aina on..

.. makukysymys..

...mistä tykkää.

Lopulta noitapartio keräsi omat värinsä ja lähti kohti kotikoloa väkertämään ihanuuksia.

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen?

2010-09-11T14:35:00.010+03:00

Tämä oli ensimmäinen mielikuva kun saavuin paikalle. Kyseisestä elokuvasta en kyllä muuta muista kuin nimen.

Tarkemmin leiriä tutkittuani totesin tulleeni Kyöpelinvuoren sivuhaaran noitapadoille -siis minun paikka.

Savut nousivat, kun padat porisivat. Kasvit keitettiin,liemet läträttiin ja langat odottelivat hyvässä järjestyksessä omia patojaan.

Ensikertalaisen piti keskittyä ymmärtämään koodikieltä: -Kokenilli ykkönen! Kanerva kaksi! Punasipuli 2 yö! Tarkkana piti olla, että oikealle padalle löysi.

Ja juuri, kun luuli ymmärtävänsä, kaikui korviin: -Kerros-sipuli yö! Siis ollaanko me jossain yögrillissä?

Noidat piilottelivat huiveja yms. pieniin pusseihin.

Ja lopulta, ensimmäisen padan ensimmäiset värit!

Värejä tuli kolmen päivänä suuri määrä. Minä vai toistelin: -Hienoja värejä, upeita värejä, tää on ihmeellistä! Sanoinko jo, et nää on upeita värejä?

Kokeneet noidat nyökyttelivät hiljaa hymistellen päitään: -Niin, niin, noviisit ovat aina niin innokkaita

Jäiköhän se Prahaan?

2010-09-10T19:24:00.003+03:00

No, olisinhan minä voinnut. Mutta oikeastaan putosin pataan...

Se onkin sitten eri asia, pääsenkö sieltä pois?

Praha, turistin silmin

2010-08-07T10:00:00.008+03:00

Jos haluat tehdä minun kanssa treffit Prahassa, en suosittele astronomista kelloa tapaamispaikaksi. Opaskirjat kertovat miten se on kaikista helpoin löytää ja siksi siellä kannattaa aina tavata. No, minä ja matkakumppani etsimme kelloa pari tuntia! Onneksi ei ollut treffejä. Kävelimme usein läheltä kelloa, mutta aina vain nurkan takana...

Prahan punaiset katot, ensimmäisenä lentokoneesta näkee juuri nämä katot....

..mutta se mitä lentokoneesta ei todellakaan näe on korkeuserot! Vanhasta kaupungista on aikamoinen kiipeäminen kuninkaanlinnaan. Siis jos haluaa kiivetä, mitä suurin osa turisteista tekee.

Tässäpä vinkki sinulle, joka et halua heti väsyttää jalkojasi ja saada tuhatta ja yhtä rakkoa jalkoihisi: RATIKKA.

Keskustasta pääsee linnan taakse nopeasti ja helposti ratikalla nro 22.Pysäkiltä linnaan on lyhyt matka, ja huomautan, käveleminen on koko ajan alamäkeä!

Julkinen liikenne on hyvää ja halpaa. Halpaa kun muistaa ostaa, ja leimata lipun. Erittäin kallista jos näin ei tee.

Praha on täynnä vanhoja rakennuksia (turistialueella siis), toinen toistaan kauniimpia. Lopulta silmä tottuu niihin ja saa suorastaan ähkyn tästä kauneudesta. Alueelta löytyi ainakin yksi nuorempi kuin satavuotias rakennus:

Dancing house.

Tiettävästi en ollut nauttinut apsinttia, joten tässä tapauksessa se oli talo, joka oli vinossa.

Myrskyä sisäisesti

2010-08-06T11:29:00.003+03:00

Viimeinen lomaviikko ja piti tehdä sitä, tätä ja tuota. Ensiksi auto päätti pitää lomaa. Ymmärsin lopulta yskän, kun ajoin kuuden kilometrin pätkän, jonka aikana punainen autoni sammui viisitoista kertaa. Enkä edes liioittele. Nyt auto on sitten levännyt "parantolassa" viikon verran ja "lääkäri" ihmettelee mikä sillä on?

Taidan vaihtaa punaisen autoni tähän, jonka näin Prahassa viimeviikolla:

Koska en päässyt enää reissuilemaan päätin kirjoitella ahkeraan blogia... Sekään ei onnistu, sillä omaan tietokoneeseen iski troijalainen, joten en uskalla käyttää sitä. Täytyy sillekin löytää oma lääkäri.

Kampaajalle kuitenkin pääsin hiuksia värjäämään. Välillä näytti siltä, ettei sekään onnistu. Kampaajalta putosi väriliemet lattialle, föönistä lensi pää kesken föönauksen ja muuten vaan tavarat putoilivat.

Tytär, joka armeliaasti lainasi konettaan, totesi että seuraavaksi pikkukoira syö loputkin kännykästäni. Ja nyt kun tajuaa, että äidistähän nämä magneettimyrskyt sinkoilevat, ei varmaan lainaa konettakaan:)

Ehkäpä tämä on vain sitä arkeen astumista - työt alkavat maanantaina.

Vielä fiilistelyä Vanön saarelta

2010-08-03T15:11:00.005+03:00

Tämä ihana pieni saari ulkosaaristossa. Ja nämä ihanat puuveneet!

Kalliot, joita pitkin vaellettiin. Eksymisvaaraa ei ollut - kunhan seurasi rantaviivaa, taatusti joskus palaisi alkupisteeseen. Se on saarien hyvä puoli:)

Ihanat naiset rannalla! Tosin tässä kohtaa olivat varmaan hypähtäneet jo mereen.

Kaislikossa suhisee... kuka tulla tuhisee...

En tiedä onko nämä lasipallot jotenkin tyypillisiä rannikolla - täällä sisämaassa en ole näitä nähnyt (Naantalista sitten löysin itsellekin omat).

Mä vaan tykkään näistä.

Ihanan rento loma. Jos tarkkaan katsot kuvasta löytyy meidän mökki, enkä tarkoita tuota vajaa oikeassa yläreunassa:)

No, eihän se loma vielä tähän loppunut...

Idyliä saaristossa

2010-07-23T20:30:00.005+03:00

Mikä on tärkein tavara, mikä pitää ottaa mukaan autiolle saarelle?

Tietenkin välineet kirjailuun! Vanha sikaarilaatikko täyteen lankoja...
Muutama kirja vielä mukaan ja matka alkakoon.

Riippukeinussa makoillessa voi ihastella vaikkapa purjeveneitä.

...purjeveneitä kankaanpalalle... Pohja on muuten joku jätepala, kun kokeilin estovärjäystä.

Tätä maisemaa ihailin aamukahvia juodessa, tiskatessa tai muuten vain.

Lopulta tätäkin oli pakko kokeilla kankaalle. Oikeastaan olin ottanut ihan vääriä värejä mukaan - mutta eihän se haittaa.

Nyt odotelen mielenkiinnolla tuleeko tätä työtä jatkettua... mantereella kun ympäristö on ihan erilainen.

Mutta kaikki nämä muodot ulkosaaristossa.. ei voi kuin huokailla tuota kauneutta.

Se o pläkä!

2010-07-22T22:16:00.003+03:00

Anteeksi mitä? Pläkä?

Opin uuden sanan. Sanaa harjoittelin kilvan tunteen kera. Kun on pläkä, mikään ei liiku. Se vaan on.

Aurinko porottaa, kasvit kuihtuvat silmissä, meri ei hievahda, eikä myöskään purjeveneet. Kun on pläkä, paras paikka tutkiskella sitä on riippukeinu. Viikko siinä meni - riippukeinussa.

Kirppistelyä Mäntässä, osa 3

2010-07-04T10:00:00.001+03:00

Eipä taida olla sellaista paikkaa, ettei meikänainen kirppikseltä löytyisi.
Minikirppis Mäntässä, en nyt ihan tiedä, voisiko sitä ihan kirppikseksi sanoa, ehkä sellainen vanhojen tavaroiden kirppis? Siis suomeksi: aarreaitta.

Löysin tämän:

Kotikutoinen villakangas. Kokoa noin 140*140cm

Hienot käsinkirjailut! Nurja puoli lähes samannäköinen.

Ennen omaa kirjontatyötä en koskaan kiinnittänyt huomiota kirjailuun.

Kyllä kansannainen osaa!

Viltissä vaan ei ollut hintaa! Pokalla kävelen kassalle.

- paljonko maksaa?

-jaaha, no..paljonko maksat? (sedällä ei ollut harmainta aavistusta)

Minultahan ei sellaista parane kysyä. Tyhmä ei ole se joka tarjoaa alle arvon, vaan se joka myy. Käytin hurskaasti hyväkseni papan tietämättömyyttä:

- no viitosen?

- selvä.

Siis se oikeesti myi sen viitosella! Antoi viitosen setelistä vielä takaisin 15 euroa Todella ystävällistä, mutta rajansa kaikella. Huomautin asiasta ystävällisesti ja "käsikin pitää vaihtorahat"

Toiselta kirppikseltä löytyi kiinalaista silkkiä ja kirjontaa:

50 senttiä.

Joskus sitä ihmistä onnistaa.

Mänttä, osa 2

2010-07-03T13:04:00.002+03:00

Kävimme Serlachius museoiden Göstassa. Pääoven yläpuolella on vuosiluku 1935.

Kartanon takaa löytyi barokkityyppinen puutarha. Itse pidän enemmän luonnonmukaisista puutarhoista, kuin myös puisista kartanoista. Mutta toki tämä rakennus viestittää yhdestä aikakaudesta Suomessa ja Mäntässä. Aikanaan on varmaankin ollut todella moderni.

Omistaja on mahdollisesti matkustellut myös Kööpenhaminassa, ainakin itselle tuli sellainen mieleen:

Maisemat olivat kauniin karua pohjois-Hämettä:

Lopuksi päädyimme ruokailemaan pihapiirissä olevaan ravintolaan. Tästä rakennuksesat pidin enemmän, vaikkakin mahtipontiset pilarit hieman häkellyttivät.

Niin ja kartanon sisällähän oli tietysti taidenäyttelyt. Taiteen turuilla ja Taiteilijaelämää- tosin ei Ismo Alangon biisiä.

Kulttuurimatka "Mäntän Turkuun", osa 1

2010-07-02T22:27:00.007+03:00

Vuosia olen ajatellut, että täytyisi käydä Mäntässä ja varsinkin Serlachius-museoissa. Mutta kun Mänttä on oikeastaan keskellä ei mitään. Se on vähän sivussa Jyväskylään mennessä, tai Tampereelle mennessä, riippuen mistä suunnasta tulee. Eikä Mänttä osu edes Virtain tien varteen - siis Mänttään on mentävä varta vasten.

Tänään menin varta vasten Mänttään.

Löytyi Gustaf- museo ja sen pihamaalta pari konttia. Voi miten näppärää: Pääsin samalla reissulla Turkuun! Konteissa oli näyttely Turkulaiset.

Turusta tulee kuulemma kulttuuripääkaupunki 2011 ja sitä Gustaf halusi pohtia.

Konteissa oli "laitteita", jotka tekivät kiperiä kysymyksiä turkulaisuudesta. Tai muuten vain selvittivät turkulaisten sielunmaisemaa.

Ja toisesta kontista löytyi turkulaisia julkkiksia sulassa sovussa eri aikakausien kanssa.

Tässä tosi kaverit:

Hauska näyttely - vaikka olikin turkulaisista:)

Itse museosta löytyi mm. näyttely Lapsuuden tarinat Ihania muistoja omalta lapsuuden aikakaudelta- ja vähän vanhemmaltakin ajalta.

Tämä on lattia:

Näyttelytilan lattia oli pelilauta. Se on yksi suurimmista lattiatulosteista Suomessa.

Nämäkin koulutehtävät olivat niin tuttuja:)

Edelleen siis lattiaa.

"Matti ja Maija ne yhteen soppii,

huomenna pannaan pussauskoppiin"

Täällä oli nyt se pussauskoppikin!

Ja paljon muita näyttelyitä.

Kyllä olen tyytyväinen, että varta vasten lähdin Mänttään.
Tämä museo oli kiva, kun siellä sai itse koskea ja räplätä kaikkea. Varma paikka lapsiperheelle! Varsinkin jos äideillä on tapana kosketella kaikkea.

Maailman huonoin kirpparimyyjä

2010-06-30T15:23:00.005+03:00

Tämän kesän tavoite - päästä kaikista roinista eroon. Ongelma on tietysti se, että talossa ei muuta olekkaan kuin roinaa. Ja toinen ongelma on talon emäntä, joka ei voi myydä mitään pois. Vaikka on kirpparipöytä vuokrattuna!

Tänään oli vuorossa varastorakennukseen lähestyminen. Löysin vanhoja likaisia pulloja - no nämähän minä myyn!

Mutta pestynä nämä on aivan ihania.

Kahdeksankymmentä luvulla reilasin yksin Euroopassa ja ostin tämän pullon Amsterdamin kirpparilta, matkamuistoksi. Pullon kyljessä lukee "Sweet home" ja siinä on söpö talon kuva - ihan kuin meidän talo 15 vuotta myöhemmin. Siis ei voi myydä!

Tämä taas on tosi kaunis vihreä pullo (tykkään vihreestä) ja sitä paitsi jos alan tekemään joskus viiniä...

Nämä taas on ihan kuin kaksoset- ja miten hienosti valo näihin osuu.

...entä nämä sitten; suuvesipullo ja moottoriölypullo, eihän tällaisia enää ole!

Siispä kaikki päätyi keittiön ikkunalle.
Tämä emäntä ei kyllä pääse koskaan vahingossakaan rikastumaan, tai että edes kirpparituloilla pääsisi elokuviin.

Äkkilähtö viidakkoon - siis se on loma!

2010-06-27T18:33:00.000+03:00

Koko kesänä en ole juurikaan puutarhassa käynyt. Nyt alkavalle tutkimusmatkalle varustauduin viidakkoveitsen kera, jotta pääsee läpi tiheikköjen ja voi vaikka puolustautua jättimatoja vastaan.

Mutta täällähän on kulkenut joku - alkuasukas?

Ei pidä luottaa, että täällä todellakaan mitään polkuja olisi. Tämä on selvästikin asuttamatonta viidakkoa. Tosin onko täällä vuohia, kun ainakin vuohenherneitä kaatuilee päälle.

Viidakkoveitsi viuhuen läpi kaksimetristen raparperien...

Selvästikin vaarallisia hämähäkkejä liikuskelee, onneksi huomasin ansan.

Siperiaanko tulin huomaamatta, vai mitä nämä yli metriset liljat ovat?

Viidakkoveistä tarvitaan, että pääsee tämän juhannusryteikön läpi.

Unikot soikoon! Onko tämä joku piristeviidakko?

Tähän taidan jäädä lepäämään, vaikka vähän olisi viidakkoveitsellä tässäkin töitä.

Siellä, siellä se on: Punainen tupa ja perunamaa! Tosin perunamaa on kaiken ruohon keskellä. Mutta nyt äkkiä pirttiin, nämä kamalat sääkset ovat jo syönneet puoli ruumista.

Mutta mihin se viidakkoveitsi katosi?

Juhannussauna on torpedoitu!

2010-06-26T23:14:00.002+03:00

Mitä olisi Juhannus ilman saunaa? Nyt senkin tiedän!

Mies lähti lämmittämään ulkosaunaa. Hieman uudenlaiset lämmityskeinot näytti olevan:

-Hei haloo! Ikkuna kiinni, ettei lämpö karkaa!

Kävin kurkistamassa, mikä tämä uusi juttu on. Savun keskeltä tuli vastaan savusukeltaja otsalampun kera.
- Piippuun on perustettu omistusasunto!

Asunto oli jo hylätty, mutta pesä oli pudonnut piippuun hieman syvemmälle.

Mokomat naakat, nekin alkavat jo materialisteiksi, kun ei aravat enää kelpaa. Tontille on rakennettu neljä pönttöä auttamaan asuntopulaa. Mutta näköjään täytyy saada paremmat maisemat...

Ja toiset jää ilman juhannussaunaa.

Tuhti Muusinuija...

2010-06-12T09:58:00.005+03:00

löytyi Sinikannun kesäkirppikseltä.

Puolitoista vuotta sitten alon kerätä näitä suttunuijia. Ja kyllä jaksan ihmetellä miten erilaisia nuijia ihminen onkaan saanut aikaiseksi. Tämä nuija ei ihan hentoiselle köksäpiialle kyllä sovi - sen verran vankkaa tekoa.

Tieltä todellakin kannattaa poiketa!

2010-06-10T17:35:00.000+03:00

Ajelin Hämeenlinnasta Kangasalle päin. Kymmenen kilometriä ennen Pälkänettä Laitikkalan kylän kohdalla näin herkullisen näköisen kyltin: Kirppis! -Tätä varmaan tarvitsen, ajattelen ja käännän autonratin tuntemattomalle soratielle. Hämäläistä maisemaa parhaimmillaan!

Välillä kyllä iski epätoivo - ei täällä mitään voi olla. Ja ihmisten pihojen läpikin piti ajaa (se on aina jotenkin niin outoa) .

Mutta sitten - tämä ihana pytinki! Olin tässä vaiheessa jo aivan myyty.

Ovessa on sininen kannu! Eikös kirppiksen nimi ollutkin Sinikannu?

Sisätiloista löytyi kaksi iloista naista - teemaan sopivat essut päällä! Mikä ihmeen paikka tämä on? Naiset naureskelivat kesäkirppiksensä nimeä. - Sinikka ja Annu, siis Sinikannu! Ei voi kun ihailla moista luovuutta.

"Toimisto". Mäkin haluan tällasen toimiston!

...siellä oli vielä kangaspuut. Ei ihan selvinnyt kutovatko naiset sillä vai oliko muuten vaan rekvisiittaa?

Eikä ollut myytävänä tämä kaappikaan, toimistotarvikkeille kuulemma.

... vanhoista lakanoista tehdyt verhot.

Ja tämä ihana lehmä! Jätin sen kyllä vielä sinne märehtimään...

Nurkkiakin tutkin...

Joku tekee töitäkin tässä paratiisissa!

Ai niin, myytiin siellä tavaroitakin.

Tuli kyllä hyvä mieli: kiireettömyyttä, ystävällisyyttä ja maalaisrauhaa! Ja näin oikeita lehmiäkin, kun ajoin toista tietä pois.

Tänne palaan.

Värjäri haisee kalalle

2010-05-23T21:24:00.012+03:00

Entisaikojen värjärit olivat ammattikunta, joka viihtyi itsekseen ja haisi kalalta. Tai ehkäpä siksi saivatkin olla itsekseen. Osallistuin kurssille:"Luonnonväreillä kankaalle painaminen ja maalaaminen". En tiedä, miten kurssille olin alunperin edes päätynyt, mutta hyvä että päädyin. Uutta ja hauskaa oppimista!

Ensiksi piti saada aikaiseksi jotain millä maalataan.

Currya.

Maustepussista (useasta) saatiin yksi liemi aikaiseksi.

Kokenilli.
Kokeilimme myös:sipulinkuoria, punasipulia, hennaa,koivua, kanervaa, terttuseljaa, samettikukkaa, punapuuta, omenapuunkuorta.

Aluksi kasveja liotettiin pari kolme päivää ja keitettiin. Keitos siivilöitiin ja laitettiin alunaa kuumaan liemeen. Liemi jäähdytettiin ja lisättiin paksunnosainetta. Printex toimii hyvin, mutta alginaatti ei lainkaan. Älä siis missään nimessä käytä alginaattia, vaikka sitä käyttöön väitetään soveltuvan.

Värien kokeilua.

Ihmeellisen paljon vaikuttaa kangas mihin maalataan. Itse ihastuin bourettesilkkiin. Värit tulevat todella kauniisti esiin. Puuvillassa värit olivat aikas hailakat.

Maalauksen jälkeen väri pitää kiinnittää. Nämä väriseokset kiinnittyvät höyryttämällä. Tarvitaan vanha kulahtanut lakana kankaitten alle.

Maalatut kankaat laitetaan vierekkäin ja kierretään löysälle litteälle rullalle...

... sitten kierteelle...

..ja pataan...

Tunnin verran höyrytetään, ei saa kiehua.

Tässä kohtaa tarvitaan salainen ase: vanhat villahousut kannen väliin- kerää kosteuden.

Hauska kurssi, enkä kyllä kalalle haissut:)

Valse Triste

2010-05-23T09:22:00.005+03:00

Jos et tiennyt miltä Sibeliuksen Valse Triste näyttää, niin tässä se nyt on:

Olimme pari viikkoa sitten konsertissa, kuuntelemassa Sibeliusta. Ykkössuosikiksi nousi Valse Triste. Päätimme maalata kyseisen biisin, että tiedämme minkä näköinen se on.

Tarvitiin iso pöytä, iso paperi ja jokaiselle omat värit (päävärit) Leikimme "kapellimestarimaalausta": Kukin vuorollaan oli kapellimestari, joka määräsi,koska vaihdetaan paikkaa. Lapset siis maalasivat omaa väriään joka paikkaan. Alussa paperille ilmestyi traktoreita, taloja jne. Lopussa olikin jo modernimpaa taidetta- ja niin hauskaa!

Lasten kanssa auringossa

2010-05-20T22:37:00.007+03:00

En viihdy auringossa. Nuorena yritin maata rannalla ja ottaa aurinkoa, onnistuin siinä kymmenen minuuttia - ja sen jälkeen olen aina hakeutunut varjoon. Tänään olin auringossa, koskapa oli hauskaa tekemistä. Aurinkovärjäystä!

Ihmisellä voi oikeesti olla hauska työ! Lasten kanssa raahattiin nurmikolle muutama vahakangas, värejä, vesiämpäri, pensseleitä ja paljon iloista mieltä.

Väripohjasta tuli oikeastaan paksumpi, kuin piti, mutta ei haitannut. Kun lapset olivat saaneet kankaansa maalattua, haettiin lehtiä, kiviä ja risuja päälle kuivumaan.

Kuivuminen vaati paljon jalkapalloa, hippaa ja hiekkalaatikolla leikkimistä. Minuuttiviisarit kerkesivät kiertää kierroksensa kolme kertaa ja sitten tuli nälkä. Kuivista kankaista rapsuteltiin lehdet yms pois ja sitten sisälle syömään.

Aikas hyvän näköisiä, eikö vaan?

Näistä ommellaan vielä omat pussukat.

Näiden taideteosten tekijöiden keski-ikä oli kuusi vuotta.

Satokausi on alkanut!

2010-05-16T11:08:00.003+03:00

Ensimmäiset lipstikat (eli liperi, Levisticum officinale) on kerätty; meheviä ja puhtaita. Tämän lipstikan olen kasvattanut siemenestä 21 vuoden takaa. Tänä aikana on tullut muutettua ja lipstikka vai on seurannut mukana. Olen antanut "alkuja" kaikille halukkaille- siispä aikas hyvin on päässyt lisääntymään tämä yksilö.

Liperi kasvaa noin kaksimetriseksi, kun saa rauhassa kasvaa. Sitä voi käyttää mm. keittojen mausteena. Liperi on todella voimakashajuinen ja vanha kansa uskoikin sen karkottavan käärmeet pihamaalta. Totta vai tarua? Mutta meidän pihalla ei ole ollut käärmeitä, vaikka niitä ympäristössä onkin.

Itse olen huomannut, että Lipstikka ottaa nokkiinsa kun sen siirtää, mutta kun pari vuotta antaa olla rauhassa, tulee siitä komea pehko.

Satoa

Keittiöön kuivumaan. Ja perhe kiittää, on sen verran kovat tuoksut:)

Auringon palvojat

2010-05-15T07:49:00.006+03:00

Kun ensimmäiset auringonsäteet osuvat, esiin tulevat:

Kevätesikko,

kukkaruukusta pihamaalle eksynyt esikko,

ja taskuruohot.

..ja tämä, joka löytää sen ensimmäisenkin auringon säteen.

Pakko päästä kirppikselle...

2010-05-13T19:49:00.003+03:00

Viime aikoina on ollut vain "töitä, töitä ja töitä". Kotiin kun pääsee, niin oma peti on paras ystävä. Mutta nyt pääsin kirppikselle!

Ja mitä löytöjä!

Kolme villaista tyynynpäälistä, á 0,50-1,0€...

Pari "paplarinsuojahuivia" yhteensä 0,50€ ja maalaamaton silkkihuivi 45*45cm, 0,30€

Alkutekstissä hieman huijasin. Töistä olen kiiruhtanut suoraan värjäyskurssille ja sieltä yömyöhällä kotiin:) Villaa ja silkkiä kokeilen värjätä luonnonväreillä. Nuo paplarinsuojahuivit päättyy varmaan joskus johinkin tarpeelliseen työhön...

Kupponen cappucinoa maistuis

2010-04-24T14:21:00.005+03:00

Vielä mieli toipuu kaikista visuaalisista ärsykkeistä, joita Tallinnassa oli. Päätin, että tämä viikonloppu on ihan vain kotona oleilua. Mutta... Vanhin poika tarvitsi kyydin 40 km päähän, mistä lähti jatkoyhteyksillä kilpailureissulle. Kiltti äiti tietysti lähti nuorta miestä viemään.

Onhan se niin, että ilmastoa pitää näinä päivinä ajatella. Turha autolla ajaminen on tuomittavaa. Onneksi siis keksin, että voinhan käydä kirppiksillä! Yksi kirppis ei siis riittänyt. Ja taas tuli tehtyä löytöjä - kankaita. Niitähän ei meillä vielä ole.

Kotiin ajaessa kärsin moraalista krapulaa, eikä sitä helpottanut radiosta tullut keskustelu, jossa pohdittiin onko turha kirppiksillä käynti lopultakaan ympäristöä säästävää?

Tästä ei kyllä selviä ilman cappucinoa, ja sitähän ei ole...

...täytyy siis muistella viikon takaista kahvilaa Tallinnassa...

..ja kupposta, joka sekä näytti että maistui hyvältä.

Pää sekaisin

2010-04-22T08:20:00.000+03:00

Matka Tallinnassa jatkuu. Tästä eteenpäin lukeminen vain omalla vastuulla. Käsityöporukkaan kuin eksyin, niin matkakohteet olivat kieltämättä epätavallisia, mutta NIIN mielenkiintoisia- Karnaluks , käsityötukku kaikille jotka sen löytävät.

Kadunvarren kyltti oli yhtä suuri kuin ovessakin eli noin 10cm korkea ja 25cm leveä. Turha siis etsiä mainosvaloja. Paras varustautua suurennuslasilla. Rappukäytävä lähes sortumispisteessä, mutta matkaa kannattaa jatkaa, sillä...

Oven takaa löytyy huonetta toisensa perään: lankoja, nyöriä, kanttinauhaa, puikkoja, neuloja. Kaikkea mitä voi tarvita ja paljon mitä ei tarvitse.

Näitä lankoja en edes päässyt tätä kuvaa lähemmäksi, kun aika loppui. Rahapussin onni.

Tämä satsi maksoi 54€. Kirjolankaa, puikkoja,ompelukoneneuloja ja - lankaa yms.

Toisella kierroksella vielä nämä... Häviävää materiaalia, harsoa, kaksipuolista kovikekangasta. Kassajonossa tylsistyneenä odotellessa vielä hauskat vetoketjuavainperät ja rannekoru.

Valitettavasti on todettava, että suomalainen hintataso on niin korkea, että kiusaus käy suureksi käydä tässä paikassa vielä toistamiseen.

Haisee!

2010-04-21T08:05:00.000+03:00

Matkalla Tallinnassa oli mukana ryhmä teinityttöjä. Voi heidän kärsimystään kun mammat pääsivät Aade Lõng villatehtaalle!

Noin kolmekymmentä kilometriä Tallinnasta Narvaan päin: pieniä teitä, taloja, peltoja, ihmetteleviä lapsia, omenapuut keltajäkälän peitossa, tulvivia jokia. Ja sitten se löytyi! Villatehdas, eli yksi ränsistynyt tiilirakennus - mikä paratiisi!

Rakennuksen sisältä löytyi villaa joka lähtöön, kaikissa maailman väreissä.

Herkullista villaa huovutukseen.

Pakko oli ottaa, kun oli niin ihanat värit!

Näistä tulee villatakki tällä vuosikymmenellä.

Kesän värjäyskurssia varten on varauduttu.

Kaikki nämä reilusti alle kuudenkymmenen euron.

Tilkkuilua Tallinnassa - Marja Matiisen

2010-04-20T08:05:00.005+03:00

Viikonlopun retkellä pääsimme käymään virolaisen tilkkutyötaiteilija Marja Matiisen kotona, joka on samalla hänen työpaikkansa. Ihastuttava persoona ja todella hienoja töitä. Marja kertoi tekevänsä työnsä vanhoista kankaista. Kaikista hänen töistään löytyy tarina, yleensä tarinat kertoivat hänen suvustaan ja perheestään.

Tässä arkussa Marja säilytti näyttelytöitään. Esille hän ei halua kotonaan laittaa töitä, missä on muistoja vaikkapa Siperian työleireiltä.

Tämä kello on SUURI. Mahdollisesti parimetrinen.

Marja Matiisenin kirja, mistä löytyy paljon kuvia hänen töistään.

Marja kertoi tarinan miehestä, joka tuli vaimon kanssa vierailulle. Miehellä oli tapana aina moittia vaimoaan sekaisesta huushollista, kun kankaita yms tuppasi käsityöihmisellä olevan joka paikassa. Vierailun jälkeen mies totesi, ettei enää koskaan moiti vaimoaan. Marjan kankasmäärät kun saivat hänet toisiin aatoksiin.

Vierailu Marjan kotona oli elämys, jota voin suositella kaikille ihmisille. Varmasti tämä vierailu ei jätä ketään ihmistä "tyhjäksi" - kauneutta silmille, tarinoita korville ja ajatuksia aivoille. Historiaa ja nykypäivää, kierrätystä ja ideaa.

Tallinnassa

2010-04-18T21:13:00.008+03:00

Viikonloppu meni Tallinnassa. Mielenkiintoisia kohteita, hauskaa seuraa ja tietenkin väärät kengät jalassa. Vanhaan kaupunkiinkin kerettiin, tässä siitä todiste:

Helina Tilkin keramiikkaa, 40Kr eli pari euroa.

Vanhasta kaupungista löytyi myös yllättäen perheeni.

Minä siinä punapäänä karvaisen mieheni sylissä. Vanhin poika ylhäällä, pupuprinsessatytär ja kissankesyttäjä poika vieressä. Ja kaikki löytyivät Nuku Poodista. Hyvä kun kerrankin sai perheen perhepotrettiin:)

Tässä ihana näyteikkuna, joka kehoitti astumaan puotiin sisään.

Kesällä täytynee tehdä uusi reissu, että kerkiäisi vanhassa Tallinnassa pyöriä pidempään, ehkä pari tuntia ei ihan riitä?

Drinkkejä keittiössä

2010-04-11T08:06:00.000+03:00

Talossa liikkuu teini-ikäisiä, joten tällaiset ohjeet on parempi piilottaa huolella. Ja suttunuijien takaahan löytyy hyvä piilo.

Tässä ohjeita hieman varttuneemmille silmille.

Ja taas kirppikseltä löytyi tämä hauska keväinen keittiöpyyhe. Tosin meidän huushollissa se päätyi seinälle. Pyyhe on Tampellan tuotantoa ja suunnittelijana on Eva Taimi.

Neulakirjalle kaveri - neulatyyny

2010-04-10T09:44:00.000+03:00

Kyllä nyt kelpaa! Huushollin neulojen luulisi pysyvän järjestyksessä.

Tämä neulatyyny on oikea "säästäjä-Hilman neulatyyny". Aikaisemmassa elämässä olisin tuollaiset pienet kankaansoirot heittänyt roskikseen. -"Nyt ei saa heittää mitään pois!", sanoo opettaja. Kiltti oppilas kun olen, väkästin tällaisen neulatyynyn. Ilman suunnitelmaa tietenkin.

Muutamista edellisistä töistä jäi tilkkuja ja niitä sitten ompelin soiroksi ja leikkasin leikkurilla ja ompelin taas yhteen -ja ihan hauskahan tästä tuli. Itseä ainakin huvittaa. Vielä enemmän huvittaa, että mitä niillä lopuilla silpuilla oikein teen, kun vielä niitäkin jäi:)

Neulatyynyn sisällä on koiran karvoja. Nyt löytyi sitten sillekin luonnonvaralle oma paikkansa. Odotellessa seuraavaa karvanlähtöaikaa...

Kangaspuut 4€

2010-04-09T10:20:00.001+03:00

Nämä siis jäivät käteen kirpputorikierrokselta:

Nyt vain ihmettelen. En ole aiemmin ihan tällaisia nähnyt, mitenköhän ne toimivat? Vai toimivatko?

Vaihtoehto...

2010-04-08T22:14:00.004+03:00

on "asia, joka voidaan valita muiden vaihtoehtojen joukosta", sanoo Wikipedia. Päätin ottaa osaa valokuvatorstain haasteeseen "vaihtoehto" .

Mies sanoi kerran: -" On kahdenlaisia sekarotuisia koiria: söpöjä ja rumia." Sekin lienee vaihtoehto. Voi myös valita vilkkaan tai rauhallisen koiran.

Koiran avulla voi siis valita itselleen rauhalliset päivät tai työteliäät päivät. Työteliäät päivät tosin saattavat olla samalla myös hauskemmat päivät. Eli ihan itse voi valita. Elämässä on aina vaihtoehtoja.

Me valitsimme tämän vaihtoehdon:

Onkohan tämä nyt se söpö vai ruma vaihtoehto?

Mutta aivan varmasti olemme valinneet sen työteliäämmän ja hauskemman vaihtoehdon:

Aamuherätys klo 6:00, koristetyyny sai kyytiä. Turrukan vaihtoehdot olivat olla joko hiljaa tai touhuta niin, että emäntäkin heräisi. Ja heräsihän se -lopulta. Kun vaihtoehdot loppuivat.

Viikon viljelyvinkki

2010-04-07T10:10:00.001+03:00

Miten lisätään rahapuuta?

Tämän kysymyksen esitin kuusivuotiaille pikkupuutarhureille. Aikansa mietittyään ehdottivat, että laitetaan pieni raha ruukkuun ja muistetaan kastella hyvin! Näin siis teimme ja nyt olemme odotelleet pari viikkoa onko mitään tapahtunut..

Kuvassa on n. 25 vuotias rahapuu, jota olen joka kevät leikannut, ettei kasvaisi liian honteloksi. Näistä oksista olen sitten laittanut juurtumaan vesilasiin ja parissa viikossa on pienet juuren alut kasvaneet.

Ehkäpä tämä vanhanaikainen tapa on kuitenkin luotettavampi tapa lisätä rahapuuta?

Mikä ihmeen neulakirja?

2010-04-06T10:18:00.000+03:00

Nyt minullakin on sellainen- ihan oma neulakirja. Vielä syksyllä en edes tiennyt moisesta hienoudesta, saatikka sitten olisin sellaista tarvinnut. Kokeilevan käsityön kurssilla pitää valmistaa säilytin, siksipä päätin ensialkuun valmistaa neulojen säilyttimen. Kurssin säilytin täytyy olla sellainen, että sitä myös tarvitsee. Joten minähän tarvitsen nyt epätoivoisesti neulakirjaa!

Tavoitteena on harjoitella uusia tekniikoita. Onneksi tämä osio on minulle helppoa, sillä kaikki tekniikat ovat minulle uusia!
Valitsin itsepainettua kangasta ja surruuttelin vapaakirjontaa kankaalle. Tämä on todella hauskaa, sillä minulla ei ole mitään aavistusta mihin neulan pitäisi mennä.

Sisäkannen kangas on vanhaa trykkityykiä. Kannen sisällä oleva kovike on jotain pakkausmateriaalia (tavara pakattu pahvilaatikkoon ja kääritty paksuun muoviin). Sisäkankaan silitin kiinni muoviin, tällöin muovi suli ja kangas jäi vähäksi aikaa kiinni ja sain ommeltua hyvin.

Laittaisiko kansien kiinnityksen napeilla vai nepparilla. Päätin taas kokeilla uutta tekniikkaa. Kirjontalangalla suurruuttelin nyörin päältä kolmeen kertaan..

... vai tekisikö tästä mieluummin rannekorun?

Ei kun kiinnitys kirjaan, mutta miten sen laittaisi?
Sisäsivut on tehty pesukoneessa huovutetusta villapaidasta.

Siinä se nyt on.

Tämä neulakirja ei tullut maksamaan juuri mitään. Ainoat kustannukset taitavat tulla kirjontalangasta ja kangasväreistä. Lakana oli vanha, villapaita aikanaansa kulahtanut, nyörin pätkä unohtunut laatikon pohjalle, kovikekangas vanha pakkausmateriaali, jonka päämäärä yleensä on roskis.

Ja taas tuli hyvä mieli.

Pääsiäinen vietetty ja arki alkakoon

2010-04-05T21:06:00.003+03:00

Arkeen tarvitaan paljon energiaa ja vitamiineja. Onneksi tänävuonna meillä ei kasvanut rairuoho tai kaura yms. Kasvatin herneenversoja!

Ja taidanpa kasvattaa ensi vuonna myös - maistuu nimittäin todella hyviltä!

"Psykedeelistä..."

2010-04-04T13:10:00.003+03:00

Kommentoi tytär keittiön verhoja, kun tuli pääsiäistä viettämään kotiin. Kaikkea se perhe todellakin joutuu kokemaan. Mies on jo niin tottunut, ettei sano mitään -tai sitten ei edes huomaa:)

"Hienot kevätverhothan nämä on!" Oikeastaan kyllästyin talviverhoihin ja halusin jotain tilalle. En kuitenkaan jaksanut ommella mitään...

Kaivelin hieman matkalaukkua, mihin olen säilönyt noita värjäämiäni kankaita. Ja laitoin nämä roikkumaan, samalla voin pohtia, mitä niistä työstäisin.

Kuvassa ei näy kankaiden "saumakohdat", mutta seitkyt-kahdeksankymmentä luvun taitteessa nuoruutta eläneeltä ei kai muuta voi odottaa kuin hakaneuloja:)

Kankaasta ei tarvitse varmaankaan mainita, että vanhoja lakanoita on taas tuunailtu.

Nyt kaikki neulomaan...

2010-04-02T10:04:00.002+03:00

Törmäsin tällaiseen hauskaan videopätkään. Joku tykkää harrastaa graffitteja ja kutomista. Miten lie tehty. Mainoshan tämä on, mutta älä anna häiritä.

Kamera löytyi!

2010-03-30T16:54:00.002+03:00

Kahden viikon toivottoman etsimisen (ja siivoamisen) jälkeen kamera löytyi! Jälleen kerran tuli todistettua neuvo: Pysähdy ja mieti!

Itse tätä ohjetta jakelen hyvin hanakasti, mutta että itse muka sitä toteuttaisin?

Kamera löytyi täältä:

Huvittavaa tässä on, että olen tutkinut repun jo monta kertaa! Ja joka päivä roikotan sitä selässäni, kun menen töihin!

Pari viikkoa sitten löysin repusta uuden taskun(Reppu on siis ainakin neljä vuotta vanha). Tänne "uuteen" taskuun piilotin kameran ja unohdin. Kunnes, eilen löysin taskun uudelleen! Todella vakuuttavaa:)

Kamera on tuntenut itsensä syrjityksi ja "on ottanut" kummallisia kuvia:

Mikä ihme tämäkin on? Liikkuuko repussani vihreitä matoja?

Entä sitten tämä?

Mutta kyllä olen onnellinen, kun kamera löytyi:)

Elämä on...

2010-03-28T22:53:00.002+03:00

Kamera hukassa! Epätoivoista etsintää. Yksi kirjahylly jo siivottu - ei ollut siellä.Miksi kameroihin ei voi soittaa? Kun kännykkä on kateissa, siihen voi aina soittaa!

Onko tämä perheen salajuoni? Ovat mokomat piilottaneet kameran, että talo tulisi siivottua.

Tässä kuuluisi olla nyt kuva kamerasta ja sen salaisesta piilopaikasta. Silloin löytäisin sen.

Kiinatar Hämeessä

2010-03-19T10:01:00.000+02:00

Pakko oli tämä rouva ottaa matkaan eräältä kirpputorilta. En tiedä mitä hänen kanssaan teen? Täytynee opetella käyttämään liikkuvia käsiä ja kehittää jokin tarina lasten iloksi. Nyt rouvan tehtävänä on vartioida kangasvärejä ja pensseleitä.

Teetä ja sympatiaa

2010-03-18T09:45:00.000+02:00

Kun kahvia tai teetä tippuu pöytäliinalle, emännät kauhistuvat ja alkavat jynssätä tippoja. Ja voi, nämä läikäthän eivät lähde pois! Siis mikä ilouutinen intohimoiselle värjärikokelaalle!

Ensin keitin pannullisen hyvää teetä hyvälle ystävälle. Ja koskapa koko pannua vieras ei juonut, heitin loput teet kattilaan, perään lisäsin vielä väljähtynyttä jouluteetä parin vuoden takaa. Käsiin löytyvät vaaleat kangaspalat taittelin kattilaan ja jätin viikoksi hautumaan kuumalle puuhellalle. Mikä ihana tuoksu olikaan koko viikon!

Tässä tulokset kun teetä nauttii ulkoisesti.

Ylärivissä reunimmaiset kankaat ovat vanhoja lakanoita ja keskellä on pellavasekoitekangas.
Alarivissä on vanha pellavaliina, jossa oli tahroja jo ennestään.

Värit ovat hailakoita, mutta ei näin haaleita, mitä minun kone näyttää. Ehkä putuja olisi voinut olla enemmän - olisiko tullut tummempaa?

Resedanvihreää ja vähän muutakin

2010-03-16T09:22:00.000+02:00

Loppukesästä poikkesin kirpparilla ja löysin korillisen vanhoja värjäysaineita. Pidin juuri viikon loman, ja päätin kokeilla mitä näistä pusseista tulee, vai tuleeko mitään. Värjäsin innoissani kolme päivää. Kolmantena päivänä Pikkuveli kysyi:

-Teekkö vielä kauan?
- Miten niin?

- On niin iljettävää.

No ei nämä minusta niin iljettäviä ole.

Ylärivi: vaalean sammaleen vihreää, öljypuun vihreää ja nahkaruuni.

Alarivi: Kullankeltainen, sammaleenvihreä ja resedanvihreä.

Valitettavasti tietokone antaa vähän vääriä sävyjä. Värjäsin kankaat tahallani epätasaisesti, kokeilin millaisia solmuja pitäisi tehdä saadakseen hassuja sävyjä.

Nyt vain jännittää, pysyvätkö nämä värit oikeasti kiinni.

Faaraokissa, sen varmasti näin

2010-03-15T09:00:00.002+02:00

Viikonloppuna tuli tällainen vastaan!

Katseli ensin vasempaan...

..ja katseli sitten oikeaan..

Ai, Mörköherrahan se siinä.

Pölpyrää ja viivaa

2010-03-14T09:18:00.002+02:00

Keittiö jäi siivoamatta. Huomasin, että jo kertaalleen painetut kankaat eivät miellyttäneet silmää, vaan niille oli tehtävä jotain.

Päivän ehdottomasti parhaimmat kankaanpainantavälineet olivat suttunuija ja peili.

Jo aiemmin epämääräisen vihreäksi maalattu kangas sai suttunuijasta - ja pölpyräkangas oli valmis.

Lisää vihreitä pölpyröitä...

... ja punaisia.

Pyöreällä vispilällä pyörittelyä...

.. ja sitten peilillä! Maalasin peiliin ja sitten painoin kankaalle - viivat tulevat paljon selkeämmin esiin kuin pensselillä. Tosin, tätä muotoa en hakenut...

Taas laattapainantaa. Nämä on tehty vanhoilla kivisillä lasinalusilla. Lasinalusia olen yrittänyt myydä kirppiksellä pari kertaa pois. Olin juuri heittämässä ne roskiin, kunnes tajusin, että minähän tarvitsen niitä! Mitään ei todellakaan saa heittää pois - taas olisi harmittanut.

Niin, että mitäpä näistä kankaista teen? Siinäpä nyt elämää suurempi kysymys. Kurssilla pitäisi saada säilytin aikaiseksi. Näillä kokeiluilla yritän kaiketi löytää jotain ideaa.

Siivotakki pitäis...

2010-03-13T16:31:00.004+02:00

Lauantai. Siivouspäivä. Nautin siitä, että on siistiä. Mutta en ole kovin hyvä järjestyksen ylläpitäjä, siivoaminen on lähinnä rasite. Nytkin keksin hyvän tekosyyn siirtää siivoamisen ajankohtaa myöhemmäksi. Aloin tutkia, mikä olisi oleellista siivoamisprojektissa?

Kukat ovat elossa, mutta haluavat uutta multaa - ja vettä...

... varastosta löytyneille lasipurkeille pitäisi keksiä hyvä paikka...

Voi miten ihanan piristävän oranssia! Miksiköhän olen laittanut ne kuivumaan?

Joiskohan kahvia vai teetä?

Anopin mökiltä löytyneet purkit.

Siis kahvia!

Onpas vuoden aikana suttunuijat lisääntyneet!

Soppaa?

Ei näytä isännän keitoksilta.

Taitaa olla viikon unohduksissa olevia värjäyskankaita.

Taidankin tutkia ne- ja siirtää keittiön siivouksen myöhemmälle.

Hyvä kun on olemassa tärkeysjärjestys:)

Älä koske!

2010-03-02T11:22:00.002+02:00

Tampereelle eksyin minäkin viikonloppuna- Taikasormet messuille. Nyt oli viimevuotta enemmän myyjiä ja kaiketi ihmisiäkin. Myyjät tietävät miten naisparat koukutetaan : - "Tule kokeilemaan, ihan saa hypistellä!" Ja sehän on sitten menoa, en edes kehtaa ilmoittaa lankamäärää, jonka taas perillisille vinttiin piilotan.

Näihin pellavakukkiin ihastuin...
Sopii noihin vaaleanpunaisiin(yäk) seiniin:) Pitääkin kertoa tarina myöhemmin noista seinistä.

...ja näihin ihaniin kissanappeihin!
Ostin virka-merkeiksi itselleni ja työkaverilleni. Molemmat kun olemme sujuvasti koiraihmisiä.

Eksyin vielä Verkarannassa olevaan näyttelyyn. Pisto ryhmän nykytilkkutaiteen näyttely: Näky näkyväksi. Suosittelen kaikille, jotka Tampereella kulkevat. Sisäänpääsykin oli ilmainen.

Metsossa olisi vielä luovan tilkkuilun näyttely maaliskuun puoliväliin asti. Sinnekin pitäis keretä, olen kuullut kehuttavan.

CD vai Vinyyli - ei ainakaan Ipod

2010-02-27T23:30:00.001+02:00

Mitäpä tällainen vinyylilevyjen kasvatti CD:stä ymmärtää? Taitaa olla CD:kin jo mennyttä aikaa, siispä - kiertoon.

Ei se kyllä soi...

... mutta mitä väliä. Sen voi vaikka ommella johonkin.

Siis kaksi cd:tä sai väriä pintaan, levyt vastakkain ja pieni pyöräytys. Levyt varovasti irti toisistaan ja sitten kankaalle painaen. Sopii myös lasten kanssa tehtäväksi.

Miltäköhän näyttäisi jos laittaisi vinyylit kiertoon?

Hamsterin harha-askeleet

2010-02-21T10:38:00.005+02:00

Tiesin jo etukäteen, että tälle reissulle ei ole lähtemistä. Mutta täytyihän minun lähteä kaverin seuraksi. Mahdollisuus tuli vierailla yhdessä suurtakin suuremmassa kangastukussa.

Hyllymetreittäin ihanaakin ihanampia kankaita. Hyllymetrejä oli halli hallin perään. Tavallinen hamsterihan siinä ihan hätääntyy.

Kun vielä löytyi se "alehalli" niin pyhät päätökset oli pyörretty. Metritolkulla kummallista kangasta kainalossa poistuin paikalta.

Mutta ajattele, jos olisit sinäkin saanut pellavaa n. eurolla metrin. Mitä olisi tapahtunut? Vaikka väri ei miellytä, niin senhän voi oikeasti värjätä. Ja lisääkin selityksiä kyllä löytyy.

Mutta tämän talon tyhjennysoperaatio vaan ei tainnut edetä. No, jääpä jälkipolville lisää aarteita löydettäväksi vinttiin.

Patalappu soikoon

2010-02-15T10:06:00.002+02:00

Opettelen uusia taitoja : konekirjontaa, kirjontaa, kankaanpainantaa, 45-asteen kulma ommellen ja ylipäätänsä ompeleminen.

Patalappu on tarpeeksi pieni, eli siihen on hyvä opetella. Tämän tuotoksen ainoat kaupasta ostetut tuotteet ovat ompelukonelangat.

Punertavan-ruskea kangas on vanha pellavapyyhe, johon olen kokeillut kankaanpainantaa. Vihreä kangas on puolestaan vanha lakana, johon pyyhin pensseleitä yms. kuppeja ja kappeja joita tarvitsin kankaanpainannassa.

Tuli aika, kun piti opetella kirjontaa, niistä nämä käsinkirjonnat näytteenä. Jostain syystä sain päähänpinttymän, että minun pitää opetella 45 asteen kulma ommellen. Ei mikään helppo homma meikäläiselle. Lopuksi vielä kokeilin konekirjontaa! Ja sainhan lopulta koneen toimimaan ja vielä jotain pyörylöitäkin aikaiseksi.

Viimeiseksi laitoin sisälle vanhan froteepyyhkeen ja takakankaaksi lisäsin kaverin kaapista löytyneen kangastilkun (vaikka niitä omia kätköjähän minun piti käyttää).